Vasemmalta, ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen (vihr.), pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri Thomas Blomqvist (r.), sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.), perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) ja tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) sote-uudistusta ja sote-ministerityöryhmän linjauksia käsittelevässä tiedotustilaisuudessa Helsingissä. LEHTIKUVA/ANTTI AIMO-KOIVISTO

Nyt tulossa hyvinvointialueet – maakuntaveroa valmistellaan

Hallitus on saanut valmiiksi esityksensä sote-uudistuksesta.

Esitysluonnos annetaan lainsäädännön arviointineuvostolle 14. lokakuussa. Hallituksen esitys eduskunnalle on tarkoitus antaa jo joulukuun alussa.

Lausuntokierroksen keskeinen palaute liittyi kuntien, hyvinvointialueiden ja pelastuslaitoksen rahoitukseen, hyvinvointialueiden verotusoikeuteen, itsehallintoon ja ohjaukseen, palvelujen järjestämisvastuuseen, hyvinvointialueen omaan palvelutuotantoon ja ostopalveluihin, sopimuksien mitättömyyteen, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuisiin sekä toimeenpanon ja uudistuksen aikatauluun.

Lausuntokierroksella uudesta itsehallintotasosta käytettiin sote-maakunta -nimitystä. Kaikkia uusia itsehallinnollisia alueita kutsutaankin nyt hyvinvointialueiksi. Nimi muuttuu maakunnaksi, kun esimerkiksi aluekehitystehtävät siirtyvät osaksi kokonaisuutta.

HUSin nimi muuttuisi HUS-yhtymäksi. Vaalit olisivat aluevaalit ja alue-sanalla korvattaisiin muitakin aiemmin sote-maakunta -alkuisia yhdyssanoja.

Itä-Savon alueen kunnat kuuluisivat esiryksen mukaan Etelä-Savon hyvinvointialueeseen.

Lähtökohtana esityksen mukaan on, että sosiaali- ja terveydenhuolto on suunniteltava ja toteutettava sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisina kuin asiakkaiden tarve hyvinvointialueilla edellyttää. Palvelut olisi toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen, lähellä asiakkaita.

Hyvinvointialueilta edellytettäisiin riittävää osaamista, toimintakykyä ja valmiutta vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja niiden olisi huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.

Alueilla olisi oltava riittävää omaa palvelutuotantoa sosiaalihuollossa sekä terveydenhuollon perustasolla ja erikoissairaanhoidossa, mutta säännökset eivät edellyttäisi ylikapasiteetin ylläpitämistä.

Häiriö- ja poikkeustilanteissa palvelut olisi pystyttävä turvaamaan hyvinvointialueen oman tuotannon, varautumissuunnitelmien sekä muiden hyvinvointialueiden ja palveluntuottajien kanssa tehtävän yhteistyön avulla.

Jollei muussa laissa erikseen toisin säädetä, hyvinvointialue ei saisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta palveluja, joihin sisältyy hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseen kuuluvia tehtäviä, kuten julkisen vallan käyttöä sisältäviä palveluja, sosiaalityötä, sosiaalipäivystystä, terveydenhuollon ympärivuorokautista päivystystä ja ensihoitopalveluun kuuluvia järjestämistehtäviä.

Hyvinvointialueen omat yhtiöt rinnastuisivat sote-järjestämislaissa yksityisiin palveluntuottajiin tuotettaessa hyvinvointialueelle palveluja. Julkisomisteinen yhtiö ei ole viranomainen.

Palveluja voisi edelleen hankkia yksityisiltä

Palvelujen monituottajuus olisi edelleen mahdollista niin, että perustuslakivaliokunnan reunaehdot huomioitaisiin. Palveluja voisi edelleen hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta, jollei niiden hankkimista ei ole erikseen laissa kielletty.

Yksityiseltä palveluntuottajalta voisi hankkia esimerkiksi monia sosiaalihuoltolain mukaisia sosiaalipalveluja, joita nykyisinkin hankitaan ostopalveluna, kuten kotipalveluja, kotihoitoa, perhehoitoa, asumispalveluja ja laitospalveluja.

Yksityistä palveluntuottajaa koskevia vaatimuksia tarkennettaisiin ja ne suhteutettaisiin hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen.

Palveluseteliä voisi edelleenkin käyttää. Palvelusetelilaki jää voimaan ja se on tarkoitus uudistaa jatkossa erikseen. Valmistelussa huomioidaan myös henkilökohtainen budjetti, joka edellyttää säätämistä erikseen.

Hyvinvointialue voisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten tarvittavaa työvoimaa ja käyttää henkilöstövuokrausta. Edellytyksenä on, että kyseiset sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt toimisivat hyvinvointialueen suorassa työnjohdollisessa alaisuudessa.

Työvoimaksi hankittua ja vuokrattua henkilöstöä voisi käyttää myös terveydenhuollon ympärivuorokautisessa päivystyksessä hyvinvointialueen omaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä täydentävästi. Tätä laajempi hankitun tai vuokratun työvoiman käyttö ympärivuorokautisessa päivystyksessä olisi sallittua tilapäisesti tai henkilöstön saatavuusongelmissa.

Sosiaalihuollon asiakkaan palvelutarpeen arviointia ja päätöksentekoa sosiaalipalvelun tuottamista ei voisi antaa yksityisen palveluntuottajan tai siltä hankitun taikka vuokratun henkilöstön tehtäväksi.

Ostopalveluna annettavassa perusterveydenhuollossa ja sen yhteydessä toteutettavissa erikoissairaanhoidon palveluissa, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita, voisi tehdä hoidon tarpeen arviointia ja hoitoratkaisuja.

Työvoimaksi hankittu tai vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri voisi lisäksi tehdä hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisuja myös ympärivuorokautisessa päivystyksessä sekä hoidettaessa erikoissairaanhoitoon otettua potilasta. Lähetteen erikoissairaanhoitoon voisi edelleen laatia jokainen lääkäri tai hammaslääkäri.

Lähetteen saaneen potilaan erikoissairaanhoitoon ottamisesta päättäisi pääsääntöisesti virkasuhteessa oleva lääkäri tai hammaslääkäri. Työvoimaksi hankittu tai vuokrattu lääkäri tai hammaslääkäri voisi kuitenkin päättää potilaan ottamisesta erikoissairaanhoitoon, jos on kyse hoidon kiireellisyydestä tai hoidon saatavuuden turvaamisesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ulkoistamissopimusten mitättömyys olisi rajattu erittäin laajoihin ja merkittäviin sopimuksiin sekä kohtiin, joiden ulkoistamisen kiellosta on säädetty nimenomaisesti, joita ovat esimerkiksi julkisen vallan käyttö ja sosiaalipäivystys.

Mitättömien ja irtisanottujen sopimuksien soveltamisaikaa pidennettäisiin kolmeen vuoteen ja irtisanottavien sopimuksien osalta mahdollistetaan voimassaolon pidennys, jos palveluiden saatavuus muutoin vaarantuisi.

Hoitotakuu säilyy

Hallitusohjelmassa todettu perusterveydenhuollon hoitotakuu toteutetaan osana tuottavuuskokonaisuutta sekä EU:n elpymisrahaa. Maakunnille luodaan kannuste toteuttaa hoitotakuuta, johon on hyviä malleja ja käytäntöjä jo olemassa, toteaa sote-ministeriryhmä Krista Kiurun (sd.) johdolla.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen vastuista on esiintynyt lausuntokierroksen aikana epäselvyyttä. Hyvinvointialueen olisi toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueen kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan.

Lisäksi sen olisi tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyötä alueellaan toimivien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa.

Lapin hyvinvointialueella mahdollistetaan Länsi-Pohjan sairaalan yhteispäivystyksen jatkaminen vuoden 2032 loppuun saakka. Toiminta ei voi jatkua nykyisenlaisena ulkoistettuna ostopalveluna vuoden 2025 jälkeen.

Valtio ohjaa hyvinvointialueiden järjestämistehtäviä

Hyvinvointialueet olisivat itsehallinnollisia organisaatioita, jolloin valtion ohjaus perustuisi vuorovaikutukseen ja vuotuiseen neuvottelumenettelyyn. Hyvinvointialueiden järjestämistehtäviin kohdistuvaa valtion ohjausta koskevia säännöksiä on tarkennettu siten, että ohjaus kohdistuisi rahoituksen ja palveluiden järjestämisen kannalta keskeisiin asioihin.

Ohjauksella ei puututtaisi yksityiskohtaisesti tai velvoittavasti hyvinvointialueen tehtäviin tai palvelutuotantoon. Ministeriöt eivät voisi antaa itsehallinnon omaaville hyvinvointialueille velvoittavia tehtäviä muuten kuin lailla.

Jos arvioidaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevalla toimijalla ei ole kykyä vastata ihmisten perusoikeuksien toteutumiseen, voisi sosiaali- ja terveysministeriö tehdä valtiovarainministeriölle aloitteen arviointimenettelyn käynnistämisestä.

Lausuntopalautteen perusteella on tarkennettu myös sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa sovittavia asioita ja sopimusten syntymisen velvoittavuutta. Yliopistosairaaloiden ympärille muodostettaisiin viisi yhteistyöaluetta (YTA-aluetta), jotka tekisivät valtuustokausittain yhteistyösopimuksen oman alueensa hyvinvointialueiden kanssa.

YTA-alueiden yhteistyösopimuksilla edistettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta, kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien toimivuutta.

YTA-sopimuksissa olisi sovittava hyvinvointialueiden työnjaosta ja yhteistyöstä. Valtioneuvosto voisi päättää sopimuksesta ja sen sisällöstä, jos hyvinvointialueet eivät pääsisi siitä sopimukseen.

Uudenmaan erillisratkaisun mukaisesti HUS-yhtymälle osoitettaisiin koordinaatiotehtävä Uudenmaan YTA-alueen yhteistyösopimuksen valmistelussa.

Kuntien rahoitus

Kuntien rahoituksen muutosten tasausjärjestelyihin liittyvän pysyvän siirtymätasauksen enimmäismääräksi ehdotetaan +/- 60 euroa asukasta kohden aiemman +/- 100 euron sijaan.

Lisäksi kuntien valtionosuusjärjestelmään on lisätty uusi kriteeri: asukasmäärän kasvun lisäosa, jolla vastataan kasvukuntien väestömäärän kasvun aiheuttamiin palvelutarpeiden lisäyksiin. Lisäosa rahoitetaan järjestelmän sisältä tasasuuruisesti euroa asukasta kohti, kun taas siirtymätasauksen muutos ei edellytä rahoitusta.

Sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymät siirtyisivät hyvinvointialueille varoineen ja velkoineen. Kuntien ja muiden kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen käytössä oleva irtain omaisuus, sopimukset ja siirtyvän henkilöstön lomapalkkavelka siirtyisivät hyvinvointialueille ilman korvausta.

Omaisuusjärjestelyistä voi aiheutua kunnille kustannuksia, joihin kunnat eivät voi itse vaikuttaa. Tämän vuoksi esitykseen sisältyy perustuslakivaliokunnan edellyttämä kompensaatiosääntely. Lausuntopalautteen perusteella kompensaatiosäätelyssä käytettävä korvausperuste on laskettu 0,5 prosenttiyksikköön kunnallisveroprosentin laskennallisesta korotustarpeesta.

Hyvinvointialueiden rahoitus

Hyvinvointialueiden rahoituksessa toistaiseksi pysyvä siirtymätasaus on muutettu lausuntokierroksen palautteen perusteella epäsymmetriseksi +200 ja -100 euroa asukasta kohden aiemman symmetrisen +/- 150 euroa asukasta kohden lasketun sijasta. Valtio rahoittaa tämän muutoksen.

Siirtymäkauden pituus on aikaisemmin esitetyn mukaisesti seitsemän vuotta.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kerroin (nk. hyte-kerroin) tulisi yhden prosentin painolla mukaan rahoituskriteereihin vuodesta 2023 ja se jaettaisiin aluksi asukaskohtaisesti. Vuodesta 2026 eteenpäin hyte-rahoitus määräytyy hyvinvointialueiden laskennallisten hyte-kertoimien mukaisesti.

Vieraskielisyyden kautta jaettava rahoitus muuttuu niin, että vieraskielisten lukumäärän kasvu nostaa maakuntien kokonaisrahoitusta.

Koko maan tasolla rahoitusta korotetaan vuoteen 2029 asti sosiaalimenojen analyysimallin (nk. some-malli) mukaisella palvelutarpeen kasvuarviolla korotettuna 0,2 prosenttiyksiköllä. Vuodesta 2029 eteenpäin rahoitusta korotetaan some-mallin mukaisella ennusteella.

Maakuntaveron käyttöönottoa valmistellaan

Hallitus on myös käynnistänyt valmistelun maakuntaveron käyttöönotosta.

Maakuntien verotusoikeus valmistellaan hallitusohjelman mukaan parlamentaarisessa komiteassa kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Hallitus sitoutuu verotusta ja rahoitusta koskevan lainsäädännön valmistumiseen hallituskauden aikana sekä sen voimaantuloon viimeistään vuonna 2026. Hallituksen mukaan maakuntaveron käyttöönotolla ei nosteta kokonaisverotuksen tasoa.

Hallitus tarkastelee kehysriihessä 2022 maakuntien rahoitusta suhteessa niiden tehtäviin. Mikäli maakuntien verotusta koskevaa lainsäädäntöä ei saada valmiiksi mainitussa aikataulussa, hallitus sitoutuu varmistamaan maakuntien rahoituspohjan riittävyyden.

Hallitusohjelman mukaan itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Tämä valmistellaan parlamentaarisesti vuoden loppuun mennessä. Työssä selvitetään, millä edellytyksin ja mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin siirtää hyvinvointialueille.

Maakuntaverotuksen valmistelua sekä uusien hyvinvointialueiden tehtävien laajentamista koskevat linjaukset tehdään samalla aikataululla parlamentaaristen työryhmien työn valmistuttua.

Sote-ministeriryhmä päätti, että hallitusohjelmassa todettu monikanavaisen rahoituksen purku toteutetaan ripeästi siten, että asiaa koskevat lait säädetään tämän hallituskauden aikana.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt