Kun ministeri Sirpa Paatero (sd.) vapautettiin tehtävistään, esiin nousi huoli omistajaohjauksen tehtävien jatkosta ja niiden haastavuudesta. Median analyysit keskittyivät pohtimaan, kuka tehtävästä voisi selvitä ja onko omistajaohjauksen salkku ylipäätään sellainen, josta joku voi selvitä. Tämä on sinänsä luonnollista ja ymmärrettävää, sillä eroon johtaneiden tapahtumien syy oli omistajaohjauksen tehtäväkentällä. Useissa yhteyksissä ministeriä tituleerattiinkin lyhyesti vain omistajaohjausministeriksi.
Paateron tehtävä piti kuitenkin sisällään toisen vähintään yhtä painavan salkun, nimittäin kuntaministerin tehtävät. Ja kunta- ja omistajaohjausministerin tittelissä ensimmäisenä – painavammalla paikalla on juurikin tuo kunta.
Kuntakentältä on jo kuulunut ulvahdus, että ei kai kuntasalkku ole unohtumassa, kun uutta rekrytointia mietitään. Useimmissa Suomen kunnissa eletään kriisin keskellä, eikä tilannetta voi jättää omistajaohjausasioiden varjoon. Kunnallisverokertymät ovat jo kolmatta vuotta nollan tuntumassa ja valtion osuudet miinuksella. Jopa sata kuntaa nostaa ensi vuonna veroja. On yt-neuvotteluja, lomautuksia, säästöohjelmia ja monella tämä on vasta alkua.
Kuntaliiton toimitusjohtaja on vastikään todennut, että ”monissa pienissä kunnissa tilanne on taloudellisesti niin surkea, etteivät ne pian pysty tuottamaan lakisääteisiä palveluja asukkailleen”. Valtion suunnasta kunnille on kaavailtu vain lähinnä uusia menoja, eikä lainkaan sitä miten rahat saadaan riittämään ja kunnat selviävät tehtävistään.
Kevään vaaliohjelmissa kunnat oli unohdettu. Hakutoiminnoilla vaaliohjelmista löytyi ”kunta” sanalla lähinnä yhteiskuntaa ja liikuntaa. Vuosia vellonut sote-ratkaisun etsiminen on johtanut siihen, että kunnat ja niiden kehittäminen on unohdettu. Kuntarakenteen uudistamisesta puhumattakaan.
Hallitusohjelmassa luvattiin vahvistaa kuntataloutta lukuisin säästötoimin ja vähennysten kautta. Kuntaministerikin linjasi, että aikoo kannustaa kuntia kuntaliitoksiin, sekä taistella kuntien valtionosuuksien puolesta. Hän myös käynnisti keskustelun kuntien palveluvelvoitteista ja mahdollisesta ”kevytkunta” -ratkaisusta. Näiden teemojen lisäksi tarvittaisiin selkeitä linjauksia ja toimia kuntatalouden vahvistamiseksi, normien purkamiseksi ja myös meneillään olevien sote- ja maakuntauudistusten valmistelussa pitäisi tuoda vahvemmin esiin kuntien näkökulma.
Hallituskausi on lyhyt ja ministerivaihdoksen myötä juoksu alkaa uudella ministerillä väkisinkin monilta osin alusta. Tässä tilanteessa, kun yhteen ympättyjen, varsin raskaiden kunta- ja omistajaohjaussalkkujen välillä ei ole helposti nähtävissä synergiaa, saatika muutakaan logiikkaa, olisi syytä jakaa tehtävät. Kunta-asiat ansaitsisivat oman salkunkantajansa. Kunnat ovat yhteiskunnan peruskivi nyt ja tulevaisuudessa, eikä ihmisten arki pyöri, jos kunnat eivät ole toimintakykyisiä.
