EU-komissaari Jyrki Katainen kuvasi aikoinaan haastattelussaan osuvasti politiikan muutosta. Kun aiemmin oli normaalia, että vaalien alla luvataan hieman kuin kyetään toteuttamaan, niin nyt normaalia on se, että luvataan vaalien alla hölmöjä asioita ja kun päästään valtaan, niin toteutetaan ne. Jälkimmäinen on avoimempaa, mutta tuskin tekee ihmisten elämästä parempaa.
Tämä asia tuli parrasvaloon jälleen tällä viikolla, kun Donald Trump päätti toteuttaa yhden vaalilupauksensa eli irtisanoa Iranin kanssa tehdyn ydinsopimuksen. Kyse ei ole pienestä asiasta. Huonoimmillaan se voi johtaa siihen, että Iran lähtee tosissaan tavoittelemaan pääsyä ydinasevaltioiden joukkoon. Vähintään kyse on siitä, että kaupankäynti ja turismi Iraniin hiipuu. Seurauksena on elintason lasku, joka puolestaan voi lisätä iranilaisten pyrkyä Eurooppaan.
Voi hyvin olla, että pitämällä kiinni vaalilupauksestaan Trump saa välivaaleissa pidettyä joitakin äänestäjiä republikaanien puolella, mutta siitä maksetaan inhimillisesti kova hinta. Sama logiikka toimii muidenkin Trumpin keskeisten vaalilupausten osalta. Sapellinkalistelu kauppapolitiikassa Kiinan kanssa ja kiristynyt tilanne Meksikon rajalla miellyttävät varmasti osaa äänestäjistä, mutta maailman asioita ne eivät vie eteenpäin.
Trump ei toki ole ainoa ”uuden normaalin” toimija globaalissa politiikassa. Iso-Britannian ulkoministeri Boris Johnson pitää myös kiinni ”kovasta Brexitistä”, koska vain se hänen mielestään kunnioittaa kansanäänestyksen tulosta. Seuraukset tulevat varmasti näkymään brittiyrittäjän, palkansaajan ja maanviljelijän kukkarossa. Pahimmillaan voidaan raja-aitoja rakentamalla saada jopa Pohjois-Irlannin rauhoittunut tilanne tulehtumaan uudelleen.
Ranskassa Emmanuel Macronin ”uusi normaali” on toiminut paremmin. Hänen vaalilupauksensa olivat realistisempia. Näyttää myös siltä, että ranskalaiset ovat kypsyneet eräiden ammattiryhmien, kuten rautatieläisten, kohtuuttomiin etuihin ja Macronilla voi siten olla mahdollisuus onnistua lupaamiensa työmarkkinauudistusten tekemisessä.
Periaatteessa on tietenkin hyvä asia, että vaalilupauksissaan pidetään aiempaa paremmin kiinni. Ongelma on kuitenkin siinä, että tämä tulisi muistaa myös lupauksia annettaessa. Trump voitti vaalit America First -ohjelmalla, jonka laittaminen käytäntöön luo paljon riskejä ja jännitteitä eri puolille maailmaa. Brexitinkään hinta ei jää vain brittien maksettavaksi, vaan me suomalaisetkin pääsemme siitä osalliseksi, kun kauppa ja tutkimusyhteistyö Britanniaan vaikeutuu.
Suomi käy vaaleihin vajaan vuoden päässä. Vaalilupausten antamisen on aloittanut SDP ja puheenjohtaja Antti Rinne. Aika tulee näyttämään onko Rinne ”vanhan vai uuden normaalin” koulukunnan edustaja. Jos Rinne kuuluu uuteen koulukuntaan eli siis pitää kiinni lupauksistaan, niin kansantalous alkaa pyöriä vinhaa vauhtia alaspäin. Eläkelupauksen, köyhyyspaketin, tehtyjen säästöjen perumisen ja sosiaaliturvan uudistamisen hintaa ei lasketa sadoissa miljoonissa, vaan miljardeissa! Toki suomalaisilla on vielä vuosi aikaa miettiä mihin koukkuun kannattaa tarttua. Nyt kannattaa olla vaalilupausten kanssa tarkkana.
