Maailmalla on viime vuosina noussut ilmiöksi ihmisoikeuksien antaminen luonnonkohteille, kuten esimerkiksi joille ja vuorille, uutisoi The Guardian.
Aiemmin tänä vuonna Kanadan Magpoe-joki sai laillisen ihmisoikeuden, mukaan lukien yhdeksän perusoikeutta, kuten oikeuden virrata, oikeuden pysyä puhtaana saasteista ja oikeuden haastaa oikeuteen.
Liike sai alkunsa vuonna 1972, kun nuori oikeusfilosofian professori Christopher Stone väitti, että ympäristöä olisi pidettävä subjektina, ja että luonnonkohteille olisi annettava oikeushenkilöllisyys samoin kuin yrityksillekin. Vuodesta 2017 liike on jälleen ollut nousussa. Tuolloin Uuden-Seelannin parlamentti myönsi Whanganui-joelleen ihmisoikeudet varmistaakseen sen suojelun erillisenä valtamerestä. Joelle nimitettiin huoltajat puhumaan sen puolesta ja valvomaan sen oikeuksia.
Myös esimerkiksi Intian Gangesille ja Yamuna-joille on haettu oikeushenkilöllisyyttä. Näiden tuomiota odotetaan edelleen.
Liike on ymmärrettävästi herättänyt paljon kysymyksiä ja uudenlaisia ongelmiakin. Esimerkiksi heti, kun Yhdysvaltojen Erie-järvelle myönnettiin lailliset oikeudet, maanviljelijät – huolissaan siitä, että järveen pääsyn estävät toimenpiteet uhkaisivat heidän yritystään – haastoivat sen oikeuteen.
Euroopassa liike on edennyt muita maanosia hitaammin. Luonnonoikeuksien perustajan ja Skotlannissa toimivan ympäristöasianajajan Mumta Iton mukaan myös laissa on kuitenkin viime kädessä tunnustettava, että luonnon oikeudet ovat etusijalla.
– Vasta sen jälkeen ovat ihmisoikeudet ja sitten yritysoikeudet, koska ilman eläviä järjestelmiä, kuten puhdasta vettä, ilmaa ja hedelmällistä maaperää, ei ole ihmiselämää, selittää Ito.
