Verkkouutiset

Näytöt on annettu, Suomi tarvitsee uuden tarinan

BLOGI

Kirjoittaja ennustaa Suomen hallituspohjan vaihtuvan viimeistään 2023.
Simon Elo
Simon Elo
Simon Elo on kokoomuksen Espoon kaupunginvaltuutettu ja sinisten eduskuntaryhmän entinen puheenjohtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Suomea ja Ruotsia johtavat demaripääministerit, jotka hallitsevat keskustan, vihreiden ja vasemmiston tuella. Tiedämme Suomen hallituksen kehysriihen tuloksen: valtio velkaantuu yli menokehysten 900 miljoonaa euroa ensi vuonna ja 500 miljoonaa euroa vielä vuonna 2023. Ruotsin valtio ei ota nettovelkaa ensi vuonna, vaan lyhentää valtionvelkaansa.

Pääministeri Sanna Marin linjasi eduskunnassa 9. helmikuuta, että ”vuoden 2020 jälkeen on palattu valtiontalouden kehykseen ja se ohjaa tulevan kehysriihen valmisteluja”. Pääministeri puhui eduskunnalle muunneltua totuutta, kuten talossa on tapana sanoa. Valtiontalouden menokehykset ylittyvät seuraavan kahden vuoden aikana yhteensä 1,4 miljardilla eurolla. Mikä muuttui pääministerin eduskuntapuheen jälkeisten kahden kuukauden aikana?

Keskustan kynnyskysymys hallitusyhteistyölle oli, että valtiontalouden kehystä ei ylitetä, kunnes ei enää ollutkaan. Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. ”Hallituksessa jatkaminen on turpeellista”, sanoi keskustalaisisäntä.

Suomen taival Euroopassa on takkuinen. Vielä viime kesänä EU:n elpymisrahaston hehkutettiin tukevan Suomen vientiä. Tänä keväänä jopa eurooppaministeri Tytti Tuppurainen on kutsunut pakettia ”välttämättömäksi pahaksi”.

Eurooppamyönteinen voi vastustaa perustellusti elpymisrahastoa, jossa velkaantuva Suomi antaa miljardeillaan Italialle mahdollisuuden keventää kansalaistensa verotusta. Moraalikato murentaa EU:n hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä, mikä heikentää Suomelle tärkeiden asioiden kuten yhteismarkkinoiden asemaa. Elpymisrahasto voi olla juridisesti kertaluontoinen, mutta ei missään tapauksessa poliittisesti. EU:ta muutetaan askeleen verran velkaunionin suuntaan perussopimusten kirjauksia venyttämällä.

Itsenäinen Suomi täytti sata vuotta vuonna 2017. Juhlavuonna korostettiin, että olemme yhteisessä veneessä. Yhdessäolo ei lohduta, jos vene vuotaa.

Presidentti Juho Kusti Paasikivi sanoi aikanaan, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Tosiasia on, että Suomi uhkaa jäädä Ruotsin hieman nukkavieruksi serkuksi, jos kurssia ei käännetä.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen tarina oli jälleenrakennus. Kylmän sodan aikana isänmaamme tarina oli pärjäillä idän karhun kainalossa, tahtomattamme tai tahtoen. Joillakin poliitikoilla kuten Georg C. Ehrnroothilla ja Tuure Junnilalla oli jopa rohkeutta pyrkiä pois karhun tukahduttavasta syleilystä.

Neuvostoliiton romahdettua saatoimme jatkaa tarinaamme liittymällä Euroopan unioniin, mutta läntisen kertomuksen kirjoittaminen jäi puolitiehen, kun emme uskaltaneet hakea sotilasliitto Naton jäsenyyttä. Tämän vuosituhannen alussa taloutemme kasvoi Nokian ja muiden menestyneiden yritysten siivittämänä. Huomisen Suomi näytti eilistä paremmalta.

Talous-, euro- ja siirtolaiskriisi muuttivat Suomen tarinan synkäksi. Talouskasvu tyrehtyi, kyseenalaiset eurotukipaketit hyväksyttiin ja maailman kriisien mainingit löivät Eurooppaan. Vyötä oli kiristettävä, sillä elimme yli varojemme. Lopulta tuli koronakriisi ja jaettu yksinäisyys näyttöpäätteiden kanssa tai ilman niitä.

Suomella ei ole ollut myönteistä näkymää yli kymmeneen vuoteen. Tämä on perussyy puolueiden välillä tapahtuneille merkittäville kannatusmuutoksille. Suomalaiset kaipaavat muutosta, koska näkevät ja kokevat, että isänmaa seilaa vailla kurssia.

Ennustan, että Suomen hallituspohja vaihtuu viimeistään vuonna 2023. Tulokset puhuvat puolestaan.

Suomi tarvitsee uuden myönteisen tarinan. Kurssia on rohkeasti käännettävä ja myönteisyyden voimin voi rakentaa kestävästi uutta. Vaarana vain on, että tekemättömyyden politiikan tilalle voi houkuttaa valita kiukkua ja katkeruutta.

Suomen hyvinvointiyhteiskunnan tarvitsemalla uudistuksella voi olla poliittinen hintansa. Georg C. Ehrnroothin ja Tuure Junnilan kaltaisten poliitikkojen toiminta osoittaa, että periaatteilla ei ole mitään arvoa, jos ne eivät koskaan maksa mitään.

Uskon, että puolue, joka osaa parhaiten esittää suunnan Suomen hyvälle tulevaisuudelle, voittaa seuraavat eduskuntavaalit.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)