Pääsihteeri Jens Stoltenberg myöntää, että Yhdysvaltain ja Naton muiden jäsenmaiden kesken vallitsee erimielisyyksiä lukuisista teemoista, kuten kaupasta, ilmastokysymyksistä ja Iranin ydinsopimuksesta. Samaan aikaan Euroopan sisällä käydään kiivasta kädenvääntöä muun muassa EU:n tulevaisuudesta, arvoista ja populismista.
Huoli puolustusliiton yhtenäisyydestä on viime viikkojen aikana toistunut useissa eurooppalaisissa puheenvuoroissa. Taustalla vaikuttaa USA:n presidentin Donald Trumpin entistä impulsiivisemmaksi koettu käyttäytyminen.
– Nämä erimielisyydet ovat todellisia. Ei ole kiveen hakattua, että transatlanttinen side kestää ikuisesti. Minä kuitenkin uskon, että onnistumme säilyttämään sen, torstaina Lontoossa puhunut Stoltenberg sanoo.
Optimismiaan Stoltenberg perustelee kolmella seikalla.
– Ensinnäkin olemme voittaneet erimielisyydet myös aiemmin. Mielipide-eroissa ei ole mitään uutta, ja jotkut niistä ovat olleet merkittäviä.
Hän muistuttaa vuoden 1956 Suezin kriisistä, jolloin Ranska ja Britannia ajautuivat törmäyskurssille USA:n kanssa, Ranskan presidentti Charles de Gaullen antiamerikkalaisesta politiikasta, jonka seurauksena Naton päämaja siirtyi Pariisista Brysseliin, sekä Irakin sodan vuonna 2003 luomista jakolinjoista.
– Me olemme 29 demokratiaa, joilla on erilainen historia, maantiede ja kulttuuri. On selvää, että erimielisyyksiä aina välillä syntyy. Historia kuitenkin opettaa, että olemme kyenneet ylittämään erimielisyytemme ja yhä uudelleen yhdistämään voimamme yhteisen päämäärän puolesta.
Puolustukseen panostetaan nyt päättäväisesti
Toinen keskeinen Natoa koossapitävä tekijä on pääsihteeri Stoltenbergin mukaan jäsenvaltioiden yhteinen strateginen etu.
– Kaksi maailmansotaa ja kylmä sota ovat opettaneet meille, että Eurooppa ja Pohjois-Amerikka ovat vahvempia, turvallisempia ja vauraampia yhdessä, hän sanoo.
– Siksi nuoret amerikkalaiset ja kanadalaiset sotilaat taistelivat ensimmäisen maailmansodan länsirintamalla. Siksi heidän poikansa taistelivat lähes 30 vuotta myöhemmin tiensä Normandian rantojen halki.
USA:n sitoutuminen Euroopan puolustukseen on Stoltenbergin mukaan osoittautunut menestystarinaksi. Nyt transatlanttista puolustusyhteistyötä tarvitaan hänen mielestään epävakaan turvallisuusympäristön, kansainvälisen terrorismin ja joukkotuhoaseiden leviämisen vuoksi erityisen kipeästi.
– Sekä tietenkin entistä itsevarmemman Venäjän, joka on käyttänyt naapureitaan kohtaan pelottelua ja voimaa, valloittanut laittomasti Krimin, epävakauttanut itäistä Ukrainaa, sekaantunut sisäisiin asioihimme ja yrittänyt kielletyllä kemiallisella aseella murhata Britannian kansalaisen ja tämän tyttären Salisburyssa, hän sanoo.
Kolmas Nato-maita yhteen hitsaava elementti on Stoltenbergin mukaan se työ, jota yhtenäisyyden puolesta tälläkin hetkellä tehdään.
– Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa yhdistävät monet eri siteet. Viime aikoina olemme ehkä nähneet joidenkin niistä heikentyvän, mutta puolustuksen osalta siteemme ovat kehittyneet vahvemmiksi.
Kylmän sodan päätyttyä USA ja Kanada vetivät vähitellen joukkojaan Euroopasta, ja Naton eurooppalaiset jäsenmaat leikkasivat puolustusmenojaan. Suunta on nyt kääntynyt, Stoltenberg painottaa.
Trumpin presidenttikaudella USA on kasvattanut Eurooppaan sijoitettujen joukkojensa rahoitusta 40 prosentilla ja palauttanut panssariprikaatin. Myös Kanadan asevoimat ovat palanneet Eurooppaan ja vastaavat Naton taisteluosastosta Latviassa.
– Samaan aikaan eurooppalaisetkin panostavat entistä enemmän käyttämällä puolustukseen miljardeja enemmän ja ottamalla aiempaa enemmän vastuuta euroatlanttisesta turvallisuudesta pohjoisamerikkalaisten liittolaistensa rinnalla, Stoltenberg toteaa.
Kaikki puolustusliiton jäsenet ovat hänen mukaansa luopuneet puolustusmenojen leikkauksista ja lisäävät nyt reaalipanostuksiaan.
– Eurooppalaiset liittolaiset ja Kanada ovat lisänneet niitä vuoden 2014 jälkeen 87 miljardilla dollarilla. Yhä useampi liittolainen käyttää nyt puolustukseen kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan.
Vielä vuonna 2014 kahden prosentin tavoitteeseen ylsi vain kolme Nato-maata. Tänä vuonna luku noussee Stoltenbergin mukaan kahdeksaan. Kyse on merkittävimmästä yhteiseen puolustukseen kohdistuvasta lisäpanostuksesta sitten kylmän sodan.
