Nato-johtaja paljastaa TS:ssa: Näin Suomea autettaisiin Itämeren kriisissä

Varapääsihteeri Alexander Vershbowin mukaan Suomi on sidottu Naton rakenteisiin muutenkin kuin vain periaatteiden tasolla.

– Yksi periaatteistamme kumppaneidemme kanssa on ollut 1990-luvulta lähtien, että jos kumppanimaa tuntee turvallisuutensa uhatuksi, se voi pyytää liittokunnalta konsultaatioita. Ne tapahtuvat normaalisti suurlähettilästasolla, jossa olisivat mukana 28 Nato-maiden lähettilästä ja kumppanimaan lähettiläs, Naton varapääsihteeri Alexander Vershbow toteaa Lännen Median haastattelussa.

Asiasta tässä kertovan Turun Sanomien mukaan Naton toiseksi korkein virkamies sanoo, että Suomi ja Ruotsi voisivat tulla mukaan Naton sotilaallisiin vastatoimiin, jos Itämerellä syttyisi kriisi. Maat voisivat myös saada apua puolustusliitolta.

Vershbow’n mukaan ero Suomen ja Naton kumppanuuden alkuaikoihin on nykyisin merkittävä. Hän katsoo Suomen olevan sidottu ”Naton rakenteisiin syvällisemmin kuin vain jalojen periaatteiden tasolla”.

– Konsultaatiot ovat tulleet jatkuvaksi toiminnaksi Suomen ja Naton välillä. Arvioimme yhdessä uhkia Itämeren alueella ja harjoittelemme kriisinhallintaa.

Jos todellinen kriisi tulee, on Vershbow’n mukaan olemassa säännölliset kanavat.

– Se on meillä lähes verissä, että meillä voi olla konsultaatioita. Jos Suomelta tulisi muodollinen pyyntö, Pohjois-Atlantin neuvosto kokoontuisi muodossa 28+1. Menettely ei eroaisi siitä, mitä Naton jäsenmaa voi tehdä, Vershbow selvittää.

– Meillä on sopimuksessamme 4. artikla, johon Turkki on vedonnut muutaman kerran ohjus- tai terrorihyökkäysten jälkeen, hän jatkaa.

Myös esimerkiksi Krimin tilanne aiheutti konsultaatioita, kun Puola halusi Naton neuvoston hätäkokoukseen.

”Jonkinlaista apua”

”Sopimuspuolet neuvottelevat keskenään aina, kun sopimuspuolen mielestä jonkun sopimuspuolen alueellinen koskemattomuus, poliittinen itsenäisyys tai turvallisuus on uhattuna”, Naton 4. artikla kuuluu.

Suomi ei nauti 5. artiklan turvatakuita, mutta voi silti kriisin uhatessa aloittaa Nato-jäsenten kanssa 4. artiklassa mainitun kaltaiset konsultaatiot. Virallisesti vedottaisiin rauhankumppanuuden ehtoihin.

Alexander Vershbow’n mukaan Suomella, Ruotsilla, Australialla, Georgialla ja Jordanialla on edistyneinä kumppanimaina erityisstatus kriisikonsultaatioihin osallistumisessa.

– Jos kriisi johtaa Naton vastatoimiin tai jos Nato harkitsee vastatoimia, Suomella, Ruotsilla ja muilla edistyneillä kumppanimailla olisi vaihtoehtona osallistua vastatoimien suunnitteluun, jos ne sitä toivoisivat.

Vershbow arvioi, että Nato auttaisi kriisissä Suomea.

– Se on todellakin mahdollista esimerkiksi silloin, jos Itämerellä on kriisi, joka hyvinkin saattaa vaikuttaa yhtä hyvin Nato-liittolaisiin kuin Suomeenkin, hän toteaa.

– Nato saattaisi päättää vastata kriisiin sekä suojelemalla liittolaisia että auttamalla läheistä kumppania. Päätös perustuisi olosuhteisiin, ja kuten kaikkeen Natossa, siihen vaadittaisiin konsensusta.

Alexander Vershbow’n mukaan Nato ja Suomi ovat kehittäneet niin ”läheisen suhteen”, että liittolaiset olisivat varmasti halukkaita auttamaan Suomea jollain tavalla.

Vershbow vertaa Suomen ja Ruotsin mahdollista auttamista Balkanin 1990-luvun tilanteeseen. Siellä Nato painosti ilmapommituksillaan serbejä sotatoimien lopettamiseen Bosnia ja Hertsegovinassa vuonna 1995 ja Kosovossa vuonna 1999. Tuolloin Natossa katsottiin, että jäsenvaltioiden turvallisuus oli kietoutunut alueen turvallisuuteen, ja tilanteeseen puututtiin.

Alexander Vershbow myöntää, että pahimmassa Itämeren skenaariossa Venäjä voisi käyttää lyhyen kantaman ydinaseitaan.

–  Valitettavasti Krimille hyökkäyksestä lähtien on näyttänyt siltä, että Venäjä panee lisääntyvässä määrin luottonsa ydinaseisiin. Venäjä on ottanut demonstratiivisia askeleita simuloimalla harjoituksissaan skenaarioita, joissa he käyttäisivät ydinaseita. He ovat tehneet tämän lähettääkseen poliittisen viestin ja pelotellakseen avoimesti naapureitaan.

Hän ei lähde avaamaan Naton vastaiskusuunnitelmia.

– En aio sanoa tarkasti, mitä tapahtuisi, mutta perusajatus on, että Venäjän ei pidä ajatella ydinaseiden käyttöä realistisena keinona de-eskaloida konfliktia, Alexander Vershbow toteaa.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt