Verkkouutiset

Nämä ovat kapitalismin kolme ongelmaa

BLOGI

Entä jos keskittyisimme markkinatalouden uudistamiseen ja vahvistamiseen?
Jukka Manninen
Jukka Manninen
Strateginen muutostoimisto Ellun Kanojen johtaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Amerikkalaisten suuryritysten toimitusjohtajista koostuvan US Business Roundtablen elokuinen kannanotto yritystoiminnan laajemmista tavoitteista ja Financial Timesin syyskuinen ohjelmajulistus tarpeesta nollata kapitalismi ovat käynnistäneet vilkkaan keskustelun kapitalismista, sen tulevaisuudesta ja jopa sen yhteydestä liberaalin demokratian ahdinkoon.

FT:n erikoistoimittaja Martin Wolf listasi laajalle levinneessä kolumnissaan nykykapitalismin suurimmiksi ongelmiksi hidastuneen tuottavuuden kasvun, kasvaneet tuloerot ja keskiluokan heikentyneet näkymät sekä finanssikapitalismin aiheuttamat sokit.

Wolfin analyysin mukaan pääomatulokapitalismi, rentier capitalism, on tekemässä paluuta. Sitä edustavat muun muassa alustataloutta edustavat teknologiajätit, joilla on poliittista vaikutusvaltaa ja kuristusote markkinoista. On syntynyt tilanne, jossa ”winner-takes-almost-all”.

Nykymaailmassa keskusteluteemat leviävät nopeasti. Toisten maiden tilanteesta kumpuavat argumentit voidaan hyväksyä sellaisenaan lopullisena totuutena. Usein Suomessa kannattaisi pysähtyä tarkastelemaan sitä, miten hyvin tuontitavara osuu paikallisiin olosuhteisiimme.

Otetaan esimerkiksi tuo varallisuuden keskittyminen. Washington Center for Equitable Growth on todennut, että Yhdysvalloissa varakkaimman kymmenyksen osuus varallisuudesta on 77 prosenttia (mukaan lukien 84 prosenttia amerikkalaisten omistamista osakkeista).

Suomessa Tilastokeskuksen mukaan varakkaimman desiilin osuus nettovarallisuudesta oli 46,8 prosenttia vuonna 2016 (viimeisin ajankohta, josta meillä on tutkittua tietoa). Osuus on Suomessa vaihdellut viimeisen 20 vuoden aikana tuon 46,8 prosentin ja 42,5 prosentin välillä (2004).

Vertailua eri vuosien välillä vaikeuttaa se, että tilastossa on tehty menetelmä- ja sisältömuutoksia. Vuonna 2016 Suomessakin tuo varakkain kymmenys muuten omisti 84 prosenttia kaikista kotitalouksien omistamista pörssiosakkeista ja muun muassa 62 prosenttia rahasto-osuuksista.

Suomessa kotitalouksien tärkein varallisuuserä on perinteisesti ollut eläkevuosiin tullessa yleensä velattomaksi maksettu oma asunto sekä pankkitileillä makaavat eurovuoret. Suomessa kotitalouksilla on yhteensä 94,6 miljardia euroa erilaisina pankkitalletuksina.

Ja kuten EVA on Verojen kirjassaan (2019) osoittanut, ei Suomessa pääomatulojen määrä ole romahtanut. Itse asiassa vuodesta 1993 pääomatuloveron tuotto on Suomessa seitsenkertaistunut edustaen jo kolmasosaa kotitalouksien tuloverokertymästä.

Ja muistetaan sekin, että finanssikriisin jälkeen, maaliskuusta 2009 tähän päivään, on osakkeiden tuotto maailmalla ollut Nordean päästrategin mukaan lähemmäs 400 prosenttia. Ei ole ihme, että niiden, jotka osakkeita omistavat, varallisuus on kasvanut.

Kansankapitalismin edistäminen, kuten nyt vaikka ensi vuonna käyttöön tulevan osakesäästötilin kautta, edesauttaa toivottavasti omalta osaltaan tämän kasaantuvan varallisuuden ongelman ratkaisua.

Mitä taas tuloeroihin tulee, niin Suomessa tuloerot ovat käytännössä olleet lähes muuttumattomat viimeiset kaksikymmentä vuotta niitä mittaavan gini-kertoimen perusteella.

Tämä tosiseikka ei kuitenkaan ole vaikuttanut siihen, miten paljon aiheesta Suomessa keskustellaan. Media-analyysityökalu Retriever Researchin mukaan Suomessa sana ”tuloerot” esiintyi vuonna 2005 mediassa vajaat 250 kertaa. Viime vuosina mediaosumissa on nähty viisinkertainen kasvu noin 1 200 – 1 300 kertaa vuodessa.

Mutta nyt tuontitavarasta niihin markkinatalouden ongelmiin, joita on Suomessakin syytä miettiä.

Meidän on syytä muuten päivittää käsityksemme kapitalismista, jolla on tätä nykyä hyvin vähän tekemistä Marxin ja Engelsin tuotannon kanssa. Ja sivutetaan tilanpuutteen johdosta ilmastonmuutos, joka on niin iso haaste, että mukaan tarvitaan kaikki toimijat. Ongelmaa ei voida ratkaista ilman, että yksityinen sektori on mukana luomassa innovaatioita ja tuomassa ratkaisuja.

Kapitalismilla – kotoisemmin markkinataloudella – on ongelmansa. Ne liittyvät, kuten länsimaisen keskiluokan ahdingon esiin tuoneestaan norsustaan tunnettu Branko Milanović kirjoittaa tuoreeltaan, ennen kaikkea globalisaation hyötyjen epätasaiseen jakautumiseen maapallollamme.

Länsimaat ovat kärsineet, kun taas Aasian väkirikkaat valtiot ovat hyötyneet. Juuri näistä syistä kapitalismin ongelmia vanhoissa teollisuusmaissa ovat monopolikapitalismi, datakapitalismi ja kiinakapitalismi.

Monopolikapitalismi sikiää Piilaakson ideologiasta ja ansaintalogiikasta. Se on syvällä startup-skenen DNA:ssa. PayPalin ja Palantirin perustajiin kuuluva Peter Thiel on tämän ajattelun tyylipuhdas edustaja.

Thiel kirjoitti vuonna 2014 Stanfordin yliopiston luentosarjaan perustuvassa Zero to One -kirjassa mm. siitä, kuinka kapitalismi ja kilpailu ovat toistensa vastakohtia. Kapitalismiin kuuluu pääomien kasautuminen, kun taas täydellisessä kilpailussa kaikki voitot kilpaillaan nollaan.

Thielin maailmassa monopoli on itse asiassa jokaisen menestyvän yrityksen olotila. Kaikki yritysten epäonnistumiset johtuvat käytännössä samasta syystä: ne eivät ole onnistuneet pakenemaan kilpailua.

Thiel puolustaa monopoleja sillä, että muuttuvassa maailmassa ne eivät koskaan ole ikuisia, vaan (toiset) luovat monopolistit keksivät uusia ja parempia asioita ja syrjäyttävät vanhat valtiaat.

Tämä oli muuten myös Googlen ja nykyään myös emoyhtiö Alphabetin toimitusjohtajan Sundar Pichain puolustus yhtiönsä ylivoimaiselle markkina-asemalle Helsingin Sanomien haastattelussa: ”Olemme yhden disruption päässä siitä, että meillä ei enää mene hyvin.”

Asiahan ei ole näin yksinkertainen. Teknojättien monopolit (esimerkiksi Facebook, Amazon, Google) hallitsevat merkittäviä siivuja toimialoiltaan.

Facebook pyörittää neljää viidestä suosituimmasta sosiaalisen median palvelusta (Facebook, Messenger, WhatsApp ja Instagram) pyrkien kukistamaan ainoan haastajansa Snapchatin. Googlen markkinaosuus on hakukoneissa yli 90 prosenttia. Yhdysvalloissa 66 prosenttia kuluttajista aloittaa tarvitsemansa uuden tuotteen etsinnän Amazonin verkkokaupasta.

Yrityskaupoin ne pystyvät ostamaan nousevat, kilpailevat teknologiat ja uudet yrittäjät pois markkinoilta. Usein kyse ei ole edes kysymys yritys- tai teknologiakaupasta, vaan parhaiden osaajien rekrytoinnista eli niin sanotusta acqui-hire-ilmiöstä.

Esimerkiksi Apple on Crunchbasen tietokannan mukaan tehnyt 109 yritysostoa. Ilmiö alkaa näkyä myös siinä, miten yrityksiä Yhdysvalloissa kasvaa ja kypsyy pörssiin. Vielä vuonna 1996 Yhdysvalloissa oli 7 322 listattua yritystä. Vuonna 2017 niiden määrä oli romahtanut 3 671:een.

Yhdysvalloissa kilpailuoikeus on keskittynyt lähinnä arvioimaan välittömiä vaikutuksia kuluttajille (nousevat hinnat) tai rankaisemaan markkina-aseman käyttämisestä muuten väärin (kilpailijoiden tietoinen kampittaminen).

Tätä Robert H. Borkin nimellä kulkevaa ja 1970-luvulla syntynyttä kilpailuoikeuden traditiota (katso vaikka Borkin kirja The Antitrust Paradox vuodelta 1978) on viime vuosina haastettu. Kriitikkojen mukaan kilpailuoikeudessa pitäisi huomioida laajemmin ja pitkäkestoisemmin markkinoiden keskittymisen vaikutuksia.

Ratkaisuksi on muun muassa esitetty teknojättien pilkkomista, koska monopolikapitalismi pidemmän päälle keskittää varallisuutta, hillitsee talouden dynamiikkaa, vähentää kilpailua ja leikkaa tuottavuuden laskua.

Suomessa monopolikapitalismia ei juuri tunneta. Toimiessaan tehokkaat markkinat ja niillä käytävä kilpailu alentavat kustannuksia, parantavat tuotteiden ja palveluiden laatua ja johtavat innovaatioihin. Siksi Suomessa markkinataloutta pitää pikemminkin tässä suhteessa vahvistaa, jotta se tuottaisi meille uutta työtä ja uudistuvia työpaikkoja.

Datakapitalismi taas liittyy teknojätteihin ja niiden ympärille kasvaneisiin verkostoihin ja alustoihin. Aiemmin kapitalismissa oleellisinta oli kasvattaa yrityksen kokoa pääomien avulla ja sitä kautta saavuttaa suuren koon mittakaavahyötyjä. Yritysjätit olivat vallihaudoin suojattuja linnakkeita, joiden haastaminen – saati kukistaminen – oli hullun hommaa.

Digitalisaatio ja globalisaatio ovat vähentäneet mittakaavan tuomia hyötyjä. Amazonin ja muiden toimijoiden pilvipalveluista voi skaalautuvasti ostaa tarvitsemansa kapasiteetin. Elektroniikan sopimusvalmistajat palvelevat joustavasti. Rahaa saa Kickstarterin ja muiden saman kaltaisten palveluiden kautta. Asiakkaat tavoittaa kustannustehokkaasti somen kohdennetun mainonnan avulla.

Mittakaavahyötyjä oleellisempia ovat verkostovaikutukset sekä datan takaisinkytkentä tuotteen tai palvelun (jatko)kehittämiseen. Nykyään alustan valtias on kukkulan kuningas, joka kerää kaiken datan ja saa kaikki sen hyödyt. Hän on se Martin Wolfin tarkoittama nykyajan rentier capitalist.

Amazon on hyvä esimerkki tällaisesta ekosysteemistä. Se on samalla paitsi tehokkaan logistiikan verkkokauppa myös alusta kolmansille myyjille, omien merkkien valmistaja, mainospaikka sekä Alexan myötä myös uuden äänikäyttöliittymän markkinajohtaja.

Datan merkitys kasvaa lähivuosina. Vuonna 2010 maailmassa oli dataa noin yhden tsettabitin verran (tuhat miljardia gigabittiä). Ensi vuonna datan määrän arvioidaan kasvavan 40 tsettabittiin ja vuonna 2025 jo 163 tsettabittiin. Tulevaisuuden kapitalismille pääoma ei ole ongelma, vaan datan puute tai sen keskittyminen harvojen käsiin.

Oxfordin yliopiston professori Viktor Mayer-Schönberger on siksi visioinut jo sellaista maailmaa, jossa yritykset voisivat vaikka maksaa verojaan luovuttamalla dataansa kaikkien käyttöön. Tämä parantaisi uusien yritysten mahdollisuuksia kilpailla ja vahvistaisi markkinataloutta.

Kiinakapitalismi on oma lukunsa. Missään muualla maailmassa kilpailu ei ole niin rajua kuin Kiinassa, jossa säännöillä ei juuri ole merkitystä. Kaikki keinot ovat sallittuja. Markkinatalous tarvitsee oikean tasapainon täysin vapaan kilpailun ja kaiken sääntelyn välille.

Mutta samalla kiinakapitalismi on muistutus siitä hyperkilpailun olotilasta, johon globalisaatio, digitalisaatio ja teknologia ovat maailmaamme viemässä.

Professori Richard Baldwin on kutsunut tulevaa kehitystä kolmanneksi murrokseksi, globotiikan ajaksi tai siksi, mitä tapahtuu, kun globalisaatio ja robotiikka pääsevät kunnolla vauhtiin. Baldwin ehdottaa koko kapitalismi-sanasta luopumista. Hän kutsuu vaihtoehtoaan nimellä knowledge-ism.

Globotiikalla on kaksi moottoria. Ensimmäinen on etäpendelöinti alemman palkkatason maista korkeamman tulotason maihin tietoyhteyksien välityksellä ja alemmalla korvauksella työpanoksesta. Toinen on BPA (business process automation), jossa tekoäly ja ohjelmistorobotiikka valtaa tonttia valkokaulustyöltä.

Björn Wahlroos kirjoittaa uudessa kirjassaan siitä, kuinka kansainvälisille työmarkkinoille on tullut vuoden 1980 jälkeen yli miljardi uutta työntekijää. Jatkossa vauhti siis vain kiihtyy, mikä asettaa paineita vanhoille, korkean kustannustason markkinatalousmaille. Intia vie Kiinan paikan maailman väkirikkaimpana valtiona tulevina vuosikymmeninä. Afrikan nousu on edessä mitä lähemmäs 2100-lukua tulemme.

Kilpailussa työstä ja sen tuomasta hyvinvoinnista on siis juostava nopeammin edes pysyäkseen paikoillaan. Tutkimusyhtiö Forrester arvioi muutama vuosi sitten, että Yhdysvalloissa – vaikka uutta työtä syntyy – joka 14. työpaikka katoaa vuoteen 2025 mennessä.

Lopuksi, Björn Wahlroosin kirja Kuinkas tässä näin kävi? (2019) on kertomus tämän meidän supisuomalaisen markkinatalouden synnystä. Sen sukulinjasta löytyy valtiokapitalismia, idänkauppaa, Nokia-hybristä ja ties vaikka mitä.

Wahlroosin johtopäätöksen kanssa on helppoa olla samaa mieltä:

”Oikeilla päätöksillä voisimme murtautua ulos nollakasvun noidankehästä. Lyhyellä aikavälillä se edellyttäisi kipeää sopeutumista maailmantalouden realiteetteihin [–] pois valtiojohtoisuudesta, säätelystä ja korkeista veroista kohti avointa markkinataloutta ja hyvinvoinnin kasvua.”

Mitä jos kapitalismin kriisipuheen sijaan keskittyisimme Suomessa markkinatalouden uudistamiseen ja vahvistamiseen?

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)