This Time is Different? (Tällä kertaa on toisin?) kysyi kiistellyksi ja kiitellyksi klassikoksi muodostunut vuoden 2008 finanssikriisiä käsitellyt Harvardin professoreiden Kenneth Rogoffin ja Carmen Reinhartin kirja. Teoksen arvoa supistivat aikoinaan erään tutkijan havainnot virheistä professoreiden käyttämissä tilastomenetelmissä.
Keskustelu virheistä ja julkisen velan kasvua supistavasta rajapyykistä lakaisivat alleen kirjan laajan historiallisen analyysin keskeisimmän havainnon: 800 vuoden finanssimarkkinoiden historia on osoittanut, että finanssikriisit noudattavat aina samoja kaavoja oli puhkeava kupla sitten liiallisen yksityisen tai julkisen lainanoton seurausta.
Tällä kertaa ei ole toisin. Tällä kertaa voisi jopa sanoa, että ”kaikki tiesivät”. Ennätyksellisen löysän rahapolitiikan vaaroista on varoiteltu sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa jo usean vuoden ajan. Osakemarkkinakuplasta on kirjoitettu suurissa talousalan lehdissä jo vuosia. Analyytikot ovat viime vuonna varoitelleet kuplan puhkeavan pian. Syksyllä siitä nähtiin jo merkkejä heijastumina Kiinan ongelmista. Silti jälleen kerran asioiden on väitetty olevan toisin kuin aiemmin – aivan niin kuin joka suhdannesyklissä.
Pitkä nousukausi
Nykypäivä kirjoitti kaksi ja puoli vuotta sitten Puhkeaako osakekupla? -otsikoidussa jutussa siitä, miten ennätyksellisen halpa rahapolitiikka on näkynyt varallisuusarvojen kuten pörssiosakkeiden huimana kasvuna, vaikka reaalitalous ei ollut Yhdysvalloissa edes palannut vielä normaaliin.
Nyt normaaliin on palattu. Yhdysvaltain keskuspankin Fedin pääjohtaja Janet Yellen julisti joulukuun korkokokouksen yhteydessä, että toipuminen on saavutettu. Samalla Yhdysvallat nosti ensi kertaa ohjauskorkoa yhdeksään vuoteen.
Toipumisen tie on ollut kohtuuttoman pitkä. Samaan aikaan maailmantaloudessa on ollut poikkeuksellisen pitkä nousukausi. Investointipankki Lehman Brothersin konkurssista seurannut maailmanlaajuinen lama päättyi jo kesäkuussa 2009. Maailmantalouden nousua vauhdittivat ensin kehittyvät taloudet, mutta myös Yhdysvalloissa kasvuluvut ovat olleet yli kahden prosentin luokkaa jo useamman vuoden ajan.
Kevyen rahapolitiikan jatkamista Yhdysvalloissa perusteltiin sillä, että työllisyystavoitetta ei ollut vielä saavutettu. Työttömyys on nyt painunut viiteen prosenttiin, jota voidaan pitää tasapainotasona.
Yhdysvallat on samaan aikaan läntisen maailman esimerkki finanssimarkkinoiden onnistumisesta ja epäonnistumisesta.
Rahaa kuin roskaa
Yhdysvallat vastasi finanssikriisiin välittömästi – vielä George W. Bushin ollessa presidenttinä. Vastaus kriisiin oli pankkituki ja elvytys – niin liittovaltion taloudessa kuin rahapolitiikassakin. Rahapoliittisen elvytyksen neljän kierroksen aikana Yhdysvaltain keskuspankin tase yli nelinkertaistui alle biljoonasta dollarista noin 4,5 biljoonaan dollariin. Samaan aikaan liikkeellä olevan rahan määrä (M2) kasvoi kahdeksasta biljoonasta dollarista 12 biljoonaan dollariin.
Pitkällä aikavälillä kuva on vielä selvempi. Kierrossa olevan rahan määrä Yhdysvalloissa ylitti neljän biljoonan dollarin rajapyykin vuonna 1998. Siitä lähtien kierrossa olevan rahan määrä on kolminkertaistunut. It-kuplan puhkeamisesta ja 9/11-terroristi-iskuista alkaneeseen taantumaan vastattiin pitkään jatkuneella kevyellä rahapolitiikalla, joka tunnetaan nykyään Fedin entisen pääjohtajan Alan Greenspanin mukaan Greenspan puttina.
Se on yksi tekijä finanssialaa koskevan sääntelyn keventämisen ja valtion asuntolainaohjelmien ohella, joka johti vuoden 2008 finanssikriisiin. Ratkaisu taantumien korjaamiseen on ollut aiempaa kevyempi rahapolitiikka. Kupla on korjattu uudella entistä isommalla kuplalla.
Onko tällä kertaa toisin? Finanssimarkkinoilla väitetään, että tällä kertaa kuplaan on varauduttu. Siitä on puhuttu ja siitä on tiedetty. Sääntelyn väitetään olevan tiukempaa.
Iso osa varallisuudesta on tosin jälleen kerran sääntelyn ulottumattomissa. Siinä missä vuonna 2008 arvopaperikaupasta 16 prosenttia käytiin pörssin ulkopuolella, vuonna 2014 luku oli jo 40 prosenttia. Arvopaperikauppa on siirtynyt suurilta osin näkymättömiin – osin juuri tiukan sääntelyn seurauksena.
Silti kuplan väitetään olevan hallinnassa, koska yksityinen velkaantuminen rauhoittui ja Yhdysvalloissa julkinen velkaantuminenkin saatiin jokseenkin hallintaan. Nyt kuplasta on tarkoitus päästää ilmaa vähitellen ulos. Siihen liittyy Yhdysvaltain keskuspankin pitkään harkittu ja suunniteltu koronnosto ja rahapolitiikan vakauttaminen.
Kuplan siirtämistä
Kuplatalous saattaa tosin olla myös kehittyneempi kuin aiemmin. Talousjärjestelmät ovat toisiinsa tiiviisti integroituneita, mutta talouden syklit ovat eriytyneet. Siinä, missä Yhdysvallat julistaa toipuneensa, Eurooppa on vasta aloittanut toipumisen. Euroopassa rahapoliittinen elvytys käynnistyi todella vasta määrällisen elvytyksen ohjelman myötä viime vuonna (keskuspankin kahden vuoden taseen pienenemisen jälkeen). Euroopassa valittiin kiristävän talouspolitiikan linja eurokriisin puhjettua. Nyt se on höllentynyt.
Voi käydä niin, että läntisen maailman kuplaa ruokitaan seuraavaksi vielä useamman vuoden ajan eurooppalaisella kevyellä rahapolitiikalla. Näin Euroopan kasvava kysyntä pitäisi yllä myös Yhdysvaltojen taloutta vastavuoroisesti, vaikka kehittyvien maiden ongelmat jatkuisivat.
Vaikka lähivuosien aikana emme kohtaisikaan vuoden 2008 kaltaista tai suurempaa finanssikriisiä, olisi historiatonta olla odottamatta maailmantalouden taantumaa lähivuosina.
Kuuden ja puolen vuoden nousukauden sykli on jo poikkeuksellisen pitkä. Korkean tuoton korkomarkkinoiden hermostuneisuus amerikkalaisen sijoitusrahaston Third Avenue Focused Credit Fundin kaaduttua ja osakemarkkinoiden heilunnan eli volatiliteetin kasvu ennakoivat käännettä alaspäin. Kaikissa talousennusteissa kirjoitetaan maailmantalouden alasuuntaisista riskeistä.
Merkit ovat ilmassa. Suuri investointipankki JP Morgan arvioi vastikään maailmantalouden taantuman todennäköisyydeksi seuraavan kolmen vuoden aikana peräti 76 prosenttia.
Suomi ei ole valmistautunut
Entä onko Suomessa varauduttu nurkan takana lymyävään taantumaan? Ei. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen suunnitelma julkisen talouden tasapainottamisesta perustuu ilmassa leijuvalle odotukselle, että maailmantalouden kehitys jatkuu suotuisana läpi vaalikauden.
Suomi ei ole vieläkään kyennyt rämpimään itseään ylös kotikutoisesta rakenteellisesta taantumastaan. Heikko suhdannesykli suorituskyvyttömään suomalaiseen talouteen tarkoittaisi työttömyyden selvää kasvua, alijäämien repeämistä kauas tavoitetasoista ja ripeää julkisen sektorin lisävelkaantumista.
Kun ikäsidonnaiset menot alkavat kasvaa 2020-luvulla, suomalaisen hyvinvointivaltion taru on ohi. Sille on tuskin enää mitään tehtävissä. Jatkuva sopeuttaminen tarkoittaa jatkuvaa näivettymistä, jatkuva elvyttäminen tarkoittaa jatkuvaa sopeutustarpeen ja rakenteellisten uudistusten lykkäämistä.
Avaimet ovat edelleen hallituksen käsissä. Ainoa reitti toipumiseen on työllisyysasteen nostaminen maksimaalisen joustavien työmarkkinoiden ja matalapalkkatyön mahdollistamisen kautta.
Ennen pitkää sopeutuminen tapahtuu tavalla tai toisella. Vielä saattaa olla pieni aikarako välttää massatyöttömyys ja yhteiskunnallinen kaaos.
