Mielenosoittajia Valkoisen talon lähellä protestoimassa poliisien toimia vastaan. LEHTIKUVA / AFP Jose Luis Magana

Näkökulma: USA siirtyi raivon kesään

Yhdysvalloissa rankaisukäytännöt ovat pitkään hiertäneet ja ovat nytkin mellakoiden taustalla.

Viime maanantaina Minneapolisissa kovaotteisen pidätyksen yhteydessä kuolleen afrikkalais-amerikkalaisen pikkurikollisen George Floydin menehtymisestä alkaneet mielenosoitukset ovat ajaneet Yhdysvallat vakavaan kriisiin. Koronakriisi ei ole ohi, mutta sen rinnalle on noussut toinen ainakin yhtä vakava kriisi.

Kuudes mellakkayö muutti tilanteen kertakaikkisesti. Enää ei ole kyse poliisiväkivaltaa vastaan mieltä osoittamisesta. Kadut ovat vallanneet sekasortoa järjestelmällisesti yllyttävät anarkistit. Mittaluokka muuttui yhdessä yössä. Mitään vastaavaa ole nähty Yhdysvalloissa sitten 1960-luvun suurten rotumellakoiden.

Mellakointi on levinnyt yli kolmeenkymmeneen kaupunkiin. Miltei yhtä moneen on julistettu öinen ulkonaliikkumiskielto. Kansalliskaarti on mobilisoitu tusinassa osavaltiossa.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä jopa presidentti Donald Trump jouduttiin evakuoimaan maanalaiseen bunkkeriin turvaan anarkisteilta, jotka uhkasivat Valkoista taloa, sytyttivät tuleen sen vieressä olevan St. Johnsin historiallisen kirkon ja mediaraporttien mukaan valmistelivat autopommien räjäyttämistä.

Oikeusministeri William Barr puhui jo lauantaina ”Antifa-tyyppisten” toimijoiden yhteiskuntarauhalle ja järjestykselle muodostamasta välittömästä ja kasvavasta uhasta. Pian sen jälkeen presidentti Trump ilmoitti julistavansa Antifan kotimaiseksi terroristijärjestöksi.

Tosi asiassa yrittävät nyt kaikki eri syistä sekasortoa ja tuhoamista haluavat ääriryhmät lietsoa väkivaltaa ja tuottaa tuhoa ja sekasortoa. Kyse ei ole pelkästään äärivasemmistosta vaan paikoittain on havaittu viitteitä myös äärioikeistolaisten ryhmien yllytyksestä.

Yhtä kaikki Yhdysvallat on parissa yössä siirtynyt koronakeväästä vihan ja raivon kesään.

Itse mielenosoitusten taustalla on syvään juurtuneita rakenteellisia epäkohtia – rasismia, poliisiväkivaltaa ja etnisesti eriarvoistavia rankaisukäytäntöjä. Toiseksi niitä selittää koronan takia yhtäkkiä käsiin räjähtänyt mustien työttömyys ja aineellinen epätoivo. Trumpin oli juuri onnistunut alentaa mustien työttömyys alhaisimmalle tasolleen koskaan – ja sitten kaikki menetettiin.

Samanaikaisesti on koronaan vielä kuollut suhteessa suunnaton määrä mustia ja latinoita.

Raivo oli ennen pitkää purkautuva, ja purkautuessaan sitä olivat vääjäämättä käyttävä hyväkseen sopivaa tilaisuutta jo kauan odottaneet anarkistiset ja muut ääriryhmät.

Tilastojen valossa raivolle on syynsä ja oikeutuksensa. Rutgersin yliopistossa tehtyjen kattavien tutkimusten mukaan mustien miesten todennäköisyys joutua poliisin ampumaksi todellakin on yli kaksinkertainen verrattuna valkoihoisiin.

Kansalaisoikeusjärjestö NAACP:n mukaan mustat joutuvat vankilaan viisi kertaa valkoihoisia herkemmin. Mustia on Yhdysvaltain väestöstä noin 12 prosenttia, mutta vankiloissa olevista vangeista 34 prosenttia.

Epäsuhtaa selittävät etnisesti eriarvoistavat rankaisukäytännöt, jotka juontavat Bill Clintonin vuonna 1994 säätämän rikoslain pykäliin. Kiistanalaisen lain ajoi läpi ja osin kirjoitti senaatin lakivaliokunnan silloinen puheenjohtaja, demokraattien nykyinen tuleva presidenttiehdokas Joe Biden, joten hänenkään kätensä eivät ole asiassa suinkaan puhtaat.

Nimenomaan presidentti Trump, vaikka itsekin on joskus ratsastanut rasistisilla puheenparsilla, on kumonnut kyseisen lain keskeiset osiot vuonna 2018 säädetyllä First Step -laillaan, mukaan lukien sen etnisesti eriarvoistavat rankaisukäytännöt. Mutta ruohonjuuritasolla muutos ei ole vielä juurikaan ehtinyt näkyä.

Viimeisimpien liittovaltion poliisin FBI:n tilastojen mukaan kaikista Yhdysvalloissa tehdyistä murhista on edelleenkin 53 prosenttia mustien tekemiä, ryöstöistä 54 prosenttia, aserikoksista 43 prosenttia ja kaikista väkivaltarikoksista 37 prosenttia.

Jopa 88 prosenttia väkivaltaisesti kuolleiden mustista tulee edelleenkin toisten mustien, ei suinkaan yli-innokkaiden tai rasististen poliisien, surmaamiksi. Vuosina 1976-2014 musta surmasi toisen mustan 19 kertaa useammin kuin poliisi.

Kotejaan, kirkkojaan, kauppojaan ja poliisilaitoksiaan liekeissä katselevat amerikkalaiset ovat tietoisia myös näistä viimeksi mainituista luvuista. Lainkuuliaisten kansalaisten vastareaktio alkaneen raivon kesän mellakoihin on varmasti tulossa, ja se tulee näkymään voimallisesti marraskuun vaalipäivänä.

Kysymys on vain siitä, kääntyykö vaaliuurnien ääniksi myös kadut valtaansa ottanneiden mellakoitsijoiden raivo.

MARKKU RUOTSILA

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt