Moni on tulkinnut, että hätätilalain hyväksymisen myötä maan pääministeri Viktor Orbán on noussut lähes yksinvaltiaan asemaan. Niin kauan kuin hätätila on voimassa, hallitus johtaa maata asetuksilla, eikä parlamentille jää kuin heikko valvontarooli.
Käytännössä parlamentin toiminta on siirretty tauolle ja hallituksen toiminnasta raportoidaan vain parlamentin puhemiehelle sekä parlamenttiryhmien puheenjohtajille. Takarajaa lainsäädännön voimassaololle ei ole asetettu, vaan se on riippuvainen suoraan siitä, milloin kriisitilan katsotaan olevan ohi. Viime kädessä arvion tekee Orbán itse.
Orbán ja hänen johtamansa Fidesz-puolue näyttävät traagisen koronavirustilanteen kohdalla noudattavan vanhaa sananlaskua, jonka mukaan ”hyvää kriisiä ei koskaan pidä hukata”. Nyt hyväksytyt toimet ovat hälyttäviä tietäen maan viimeaikaisen kehityksen. Orbánin hallitus on Unkarissa järjestelmällisesti kaventanut median, kansalaisyhteiskunnan ja tieteen liikkumatilaa sekä keskittänyt valtaa itselleen tavalla, joka ei ole demokraattisen yhteiskunnan pelisääntöjen mukaista.
Luottamukseni siihen, että Orbán käyttäisi nyt saamiaan valtuuksia jotenkin toisin kuin ennen, eli kunnioittaisi demokratiaa ja oikeusvaltiota, on täysi nolla. Erityisen huolestunut olen jo lakipaketin ilmoittamisesta lähtien ollut siitä, miten Orbán aikoo käyttää hätätilavaltuuksia suhteessa Unkarin mediaan, joka on jo nykyisellään tiukasti pääministerin otteessa. Lähes kaikki merkittävät yksityiset mediayhtiöt ovat keskittyneet puoluetta lähellä olevien liikemiesten omistukseen ja kansallinen yleisradioyhtiö tukee Fideszin agendaa omalla julkaisutoiminnallaan.
Mediaomistusten keskittyminen Fideszin ja Orbánin lähipiiriin ei ole ollut sattumaa. Eri sääntelykeinoilla sekä julkisia mainosrahoja ohjailemalla hallitusta myötäilevien medioiden levikkiä on saatu nostettua ja monia kriittisiä julkaisijoita ajettua konkurssiin tai myyntikuntoon. Näin esimerkiksi arvostettuja lehtibrändejä on saanut vallattua aiempaa edullisemmin.
Uusi hätätilalaki asettaa tiukkoja sanktioita ”väärän tiedon” levittämisestä, josta voi joutua jopa viideksi vuodeksi vankeuteen. Moni on perustellusti kysynyt, miten tätä lopulta tulkitaan, eli käytetäänkö lakia journalistien painostamiseen tai rankaisemiseen raportoinnista, jossa arvostellaan hallitusta.
Journalistien painostaminen on Unkarissa arkea ja vaikka sen jäljet eivät aina johdakaan päätöksenteon ylimmille tasoille, on lopputulos sama: kriittinen media hiljenee tai hiljennetään, kun hallitusta tukevat menestyvät ja laajentuvat.
Kehityksen seurauksena kriittinen tieto Fidesz-johtoisen hallinnon toimista saavuttaa vain harvat, eikä oppositio pääse rakentamaan vaihtoehtoaan tavalla, joka tarjoaisi kansalaisille aidon mahdollisuuden vaikuttaa maansa suuntaan.
Fidesz keskittää valtaa
Heti hätätilan ensimmäisenä päivänä näimme esimakua siitä, mitä tulevaisuus voi tuoda mukanaan, kun hallitus pyrki uusien valtuuksiensa avulla merkittävästi kaventamaan paikallishallinnon valtaa. Vaikka Fidesz kontrolloi Unkarin parlamentissa 2/3 enemmistöä, jäi se viime vuoden paikallisvaaleissa oppositioon esimerkiksi maan pääkaupungissa Budapestissa. Nyt kaupunkia johtaa liberaali ja eurooppamyönteinen pormestari.
Lähes puolet maan merkittävistä kaupungeista on tällä hetkellä oppositiopormestarien hallussa, kun ennen edellisiä paikallisvaaleja tällaisia kaupunkeja oli vain muutama. Siksi ei ole yllättävää, että Fidesz tekee kaikkensa, jotta valtaa saadaan siirrettyä pois paikallistasolta lähemmäs pääministerin kansliaa.
Kansallisella tasolla Fideszin valtaa sementoi maan poikkeuksellinen vaalijärjestelmä, jossa osa kansanedustajista valitaan yhden paikan vaalipiireistä, eli siis samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Vain eniten ääniä saanut puolue saa vaalipiiristä edustajan parlamenttiin. Näiden lisäksi osa edustajista valitaan suhteellisella vaalitavalla koko maan kattavasta vaalipiiristä. Yhdistelmä on johtanut siihen, että noin 50 prosentin kannatusta nauttiva Fidesz komentaa parlamentissa 2/3 enemmistöä, jonka turvin se voi muuttaa perustuslakia yksin. Niin Fidesz on myös tehnyt.
Unkarin tilanteeseen on herätty Euroopassa aivan liian myöhään. Eri maiden oikeusvaltiokehitystä seuraavat tahot ovat varoittaneet Unkarin kehityksestä jo 2010-luvun alusta lähtien, jolloin Fidesz suunnitteli ensimmäisiä merkittäviä muutoksia maansa institutionaaliseen rakenteeseen. Tilanne on otettu vakavasti vasta, kun suurta vahinkoa on jo tapahtunut.
Viimeistään hätätilalakien myötä Unkarin demokratia on ajautunut tielle, josta harvoin enää palataan. Kun median, kansalaisyhteiskunnan sekä tieteen ja tutkimuksen vapautta kavennetaan riittävästi, purkautuvat edustukselliselta demokratialta ne peruspilarit, joiden varaan kansalaisten vaaleissa tekemät valinnat rakentuvat.
Historia on osoittanut, että korruptioon, nepotismiin ja painostustaktiikkoihin turvautuvat valtionjohtajat harvoin kykenevät luopumaan vallasta, sillä sen vaihtoehtona on usein vankila tai vähintäänkin maanpako. Kuvani Unkarin tilanteesta on synkkä, mutta uskon sen olevan realistinen.
Euroopan parlamentin oikeus- ja sisäasioiden valiokunta vaati heti hätätilalakien hyväksymisen jälkeen EU-komissiota aloittamaan tutkinnan Unkarin uudesta lainsäädännöstä. Parlamentti on lisäksi kahdesti äänestänyt Unkaria vastaan selvin luvuin, kun maan oikeusvaltiokehitystä on käsitelty. Näin teki myös oma EPP-ryhmäni, vaikka Unkarin valtapuolue Fidesz istuu edelleen sen jäsenenä.
EPP:n Fidesz-ongelma
Kun Fidesz 2000-luvun taitteessa siirtyi liberaalien riveistä EPP:hen, oli se koko lailla toisenlainen puolue kuin nyt – liberaali, kansainvälinen ja edistyksellinen. Sittemmin se on muuttunut. Orbán on johtanut puoluetta kohta 30 vuotta ja on sen suvereeni itsevaltias. Kun Orbán on muuttunut, Fidesz on muuttunut.
Tilanne on käynyt turhauttavaksi. Kokoomus on ollut yhdessä ruotsalaisen sisarpuolueemme moderaattien kanssa ensimmäisiä ja äänekkäimpiä Fideszin toimien vastustajia EPP:n sisällä. Olemme tehneet työtä Fideszin erottamiseksi jo pitkään, mutta useissa sisarpuolueissamme ei ole ollut halua tai kykyä nähdä Unkarin kehityksen kokonaiskuvaa ja sitä vahinkoa, mitä EPP tekee maalle Fideszin jäsenyyden sallimalla.
Yhtä sokeita on oltu sille, mitä Fideszin jäsenyys tekee EPP:lle. Mielestäni on selvää, että Viktor Orbán tarvitsee EPP:tä enemmän kuin EPP on koskaan tarvinnut Viktor Orbánia.
Paine Fidesziä kohtaan on nyt vihdoin kasvussa. Vuosi sitten puolueen jäsenyys EPP:ssä jäädytettiin. Uusi puheenjohtaja Donald Tusk olisi selkeästi ollut valmis myös erottamiseen, jos hän olisi saanut siihen jo syksyllä laajempaa tukea. Kuluneen viikon torstaina 12 EPP:n jäsenpuolueen puheenjohtajaa, kokoomuksen Petteri Orpo mukaan lukien, lähetti Tuskille kirjeen, jossa vaaditaan Fideszin erottamista ja asian nostamista keskusteluun EPP:n valtuuston seuraavassa kokouksessa.
Jos Fideszin asemaa haluaa kuvata EPP:n sisällä, voi joukon jakaa kolmeen. Yksi on ryhmä, johon kokoomuskin kuuluu, eli jäsenyyden vastustajat. Toinen on Fideszin läheiset tukijat, joihin voi laskea ainakin Sloveniassa valtaan palanneen SDS:n. Puoluetta johtaa pääministeri Janez Janša.
Jos Fidesz lähtee, ovesta kävelee todennäköisesti myös SDS. Olisin lisäksi yllättynyt, jos unkarilaisia vähemmistöjä eri Itä-Euroopan maissa edustavat pienpuolueet jäisivät EPP:hen, vaikka Fidesz lähtisi. Kyse ei siis ole pelkästään Fideszistä, vaan todennäköisesti lähes 20 europarlamentaarikosta ja kahdesta Eurooppa-neuvostossa istuvasta valtionjohtajasta, jotka jättäisivät EPP:n erottamispäätöksen myötä.
Juuri tämä on luonut ryhmään kolmannen porukan, jotka eivät saa päätöstä aikaan. Kummallakaan edellä mainitulla ryhmällä ei ole takanaan äänten enemmistöä, vaikka vastustajia on paljon tukijoita enemmän. Kolmanteen porukkaan kuuluvat EPP:n suurimmat jäsenet, eli Saksan liittokansleri Angela Merkelin CDU ja Espanjan Partido Popular, sekä suuri joukko pienempiä puolueita. Puolueet eivät hyväksy Fideszin toimia ja ovat äänestäneet Unkaria vastaan aloitettujen toimenpiteiden puolesta, mutta samalla ne ovat olleet haluttomia heittämään Fidesziä ulos EU-politiikan suurimmasta ryhmästä periferiaan, jossa muutkin populistit vaeltavat.
Mielestäni nämä puolueet ovat tehneet asiassa historiallisen virheen, josta ne – erityisesti puolueiden johto – kantavat suuren vastuun.
Poikkeustila haastaa demokratian
Poikkeustila asettaa kaikki länsimaiset yhteiskunnat tilanteeseen, jossa riskit oikeusvaltio- ja demokratiaperiaatteiden rikkoutumisesta ovat tavanomaista suurempia. Yhteiskunnat, joissa kyseisillä periaatteilla on jo aiemmin pyyhitty lattiaa, ovat vaarassa ajautua yhä syvemmälle autoritärismin kierteeseen. Kun tällaisessa kierteessä ajautuu riittävän syvälle, on sieltä erittäin vaikea enää nousta. Unkari on nyt todella lähellä tätä rajaa ja sen demokratia lähellä hajoamista.
On selvää, että viimeistään nyt kaikki ne toimenpiteet, joita aiemmin on pidetty liian hankalina, on otettava täysimääräisesti käyttöön. Artikla 7 mukaista menettelyä on nopeutettava ja Unkari vietävä tilanteeseen, jossa sen äänioikeus neuvostossa on aidosti uhattuna. Vielä tärkeämpää on se, että EU:n rahahanat katkaistaan. Ne ovat Viktor Orbánin elämänlanka, jolla hän rakentaa omaa valtiojohtoista kapitalismiaan.
Mahdollisuus rahahanojen katkomiseen on, kun EU:n uudesta pitkän aikavälin budjettikehyksestä päätetään. Suomi lupaili asian etenevän sen puheenjohtajuuskaudella, mutta lopputulos jäi vaisuksi.
EU ei voi ajautua tilanteeseen, jossa yksi sen jäsenmaista on diktatuuri, jota me muut rahoitamme. Sen estämiseksi juuri mikään keino ei ole liian kova.
HENNA VIRKKUNEN
Kirjoittaja on kokoomuksen europarlamentaarikko.
