Pitkin vuotta olemme saaneet seurata, kuinka Suomen koronastrategiasta vastaavien politikkojen ja viranomaisten linja lähestyy askel askeleelta tukahduttamista
peräänkuuluttaneiden asiantuntijoiden näkemyksiä. Valmiuslain käyttöönoton uhka näyttää saaneen pyörät pyörimään Uudellamaalla, vaikka pitkin syksyä pahentunutta tilannetta on yritetty selitellä parhain päin. Muun muassa maskit, rajavalvonta, laajamittainen testaus, lasten rooli tartuntojen leviämisessä ja supertartuttajat ovat kääntyneen valtadiskurssissa tabuista tosiasioiksi.
Muutos kohti oikeaa linjaa tapahtuu Suomessa kuitenkin suurella hinnalla, eivätkä toimet ole kevään jälkeen riittäneen epidemian merkitykselliseen hidastamiseen, saati pysäyttämiseen. Sen sijaan toistamme samoja vanhoja virheitä uusilla höysteillä; esimerkiksi puhe ”oikea-aikaisuudesta” toistuu edelleen, vaikka kukaan ei ole täsmentänyt, mitä se hybridistrategian yhteydessä konkreettisesti tarkoittaa.
Keskeiset viranomaiset ovat alusta lähtien vähätelleet tukahduttamisen mahdollisuutta vastoin maailmalta saatua näyttöä ja kokemusta. Edes Suomen omat alueelliset toimet, jotka osoittavat tukahduttamisen mahdolliseksi, eivät ole saaneet mieltä muuttumaan. Samat viranomaiset ovat myös ulostuloissaan toistuvasti vähätelleen niitä asiantuntijoita ja ryhmiä, jotka ovat halunneet avointa keskustelua vaihtoehdoista.
Suomalainen valtamedia on pääpiirteittäin seissyt vankasti virallisen linjan takana, vaikka kerta toisensa jälkeen virallinen linja on osoittautunut riittämättömäksi ja hitaaksi. Vaikeita kysymyksiä ei ole esitetty, jonka vuoksi virallinen linja on ikään kuin ainut totuus.
Oikeuskansleri on nostanut esille sen, että Suomen lainsäädännön mukaan taudin leviäminen tulee ehkäistä; vain tukahdutus on perusoikeuksien mukainen strategia. Mutta onko oikeuskanslerinvirastossa käynnistetty tutkimuksia esimerkiksi siitä, kuinka STM linjasi keskusjohtoisesti tartuntatautilain mukaisia alueellisia toimia ja on jopa pyrkinyt estämään niitä? Tai siitä, kuinka STM vaikutti THL:n yrityksiin viestiä maskeista? Tai huomioitu mahdollista intressiristiriitaa siinä, että koronastrategiasta päättävät samat tahot kuin Suomen rokotestrategiasta?
Myös ihmisoikeuden asiantuntijat ovat toistuvasti ilmaisseet kantansa tukahduttamisstrategian puolesta, mutta näitäkään näkemyksiä ei ole päättäjien toimesta huomioitu.
Suomen koronastrategia ja sen toimeenpano ovat jääneet varsin pienen piirin hartioille. Samat hahmot toimivat muun muassa THL:ssä, koronakoordinaatioryhmissä ja
kansallisessa rokoteasiantuntijaryhmässä, jonka lisäksi media on toiminut ainoan ”oikean” näkemyksen vahvistimena. Samalle pienelle piirille satelee erinäisiä tunnustuksia ja palkintoja, ikään kuin tämän yhden virallisen totuuden pönkittämiseksi.
Koronavirus on käynnistänyt uuden aikakauden, jossa pelkät oppiarvot, tunnustukset ja suppea asiantuntijuus eivät riitä näin pirullisen ongelman ratkaisemiseksi. Aikana, jolloin tietoa on saatavilla maailmanlaajuisesti ja reaaliajassa, tulisi yhteiskunnassa suhtautua tietoon avarakatseisemmin, eikä poikkitieteellistä yhteistyötä tulisi väheksyä.
Kirsi Varhila ilmoitti taannoin radiohaastattelussa, ettei Suomi voi lähteä Uuden-Seelannin linjalle ja tukahduttaa, koska Suomi on “länsimainen demokratia”. Kukaan ohjelmassa ei haastanut näitä näkemyksiä. Hallituksen ja viranomaisten kriisiviestintä on toistaiseksi toiminut vain lähettimenä, vastaanotin on pysynyt visusti kiinni, eivätkä liberaalidemokraattiset ihanteet ole Suomen koronastrategiassa toteutuneet. Nyt päättäjät käyttävät mediaa juupas-eipäs -väittelyyn ja samaan aikaan syyttävät kansalaisia rajoitusten väheksymisestä.
Päätöksiä muun muassa maskisuositusten alaikärajasta tehdään suljettujen ovien takana, eikä niiden (tieteeseen perustumattomia) perusteluja kansalle avata. Ei ole mikään ihme, jos kansalaiset alkavat epäillä koronatoimien mielekkyyttä.
Suomi tarvitsee tiedepohjaisen ja läpinäkyvän koronastrategian varmistamiseksi riippumattoman koronakomission.
Henri Lampikoski
Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Helsinki
Thomas Brand
Valtiotieteiden maisteri
Helsinki
