SDP:ssä kummittelee aave – se on puolueen entisen puheenjohtajan, Eero Heinäluoman aave. Vaikka Heinäluoma toimii puolueessa taustalla ja antaa kommentteja julkisuuteen vanhemman valtiomiehen statuksen turvin, hänen vaikutusvaltansa nähdään puolueessa edelleen vahvana. Joidenkin mielestä asema on liiankin vahva.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Antti Lindtmania, Heinäluoman kasvattia, on pidetty varteenotettavimpana vaihtoehtona SDP:n puheenjohtajaksi Antti Rinteen jälkeen.

Ennakkosuosikin asema tulevaksi puheenjohtajaksi on kiusallinen. Jos ennakkosuosikin asema jatkuu vuosia, tilaisuus saattaa valua sivu suun, kun kyvykkäät tuoreet kasvot kartuttavat kokemustaan.

Tästä on kyse SDP:n puheenjohtajapelissä.

Kun Antti Rinne valittiin SDP:n puheenjohtajaksi toukokuussa 2014, hän haastoi istuvan puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ja voitti tämän puoluekokouksen vaalissa vain niukasti. Haavat eivät ole vieläkään täysin parantuneet.

Tyytymättömyys ei tällä kertaa kanavoitunut Rinteeseen, vaan Lindtmaniin. Hän edustaa SAK:n ja Heinäluoman kasvattina puolueen ay-siipeä, joka oli syrjäyttämässä Urpilaista. Lindtmanin aika ei ollut vielä tuolloin, mutta parin vuoden päästä hänen aikansa voi olla jo ohi.

Logiikka on yksinkertainen.

Jos Lindtman haastaisi ensi helmikuussa pidettävässä puoluekokouksessa Rinteen, hänestä saattaisi tulla puolueelle pitkäaikainen puheenjohtaja, jolla olisi mahdollisuudet nousta pääministeriksi vuoden 2019 vaalien jälkeen. Jos sen sijaan Rinne jatkaa puolueen puheenjohtajana, Lindtmanin aikaikkuna puolueen puheenjohtajaksi saattaa sulkeutua kokonaan, kun rinnalle nousee muita potentiaalisia puheenjohtajaehdokkaita.

Antti Rinteen asema puolueen puheenjohtajana ei ole ehdoton. Siitä kieli myös se, että viisi SDP:n piirien puheenjohtajaa marssi viikko sitten perjantaina Rinteen puheille ilmaisemaan ”kentän äänen” tyytymättömyyden puolueen puheenjohtajan toimintaan.

Asetelmia haetaan

SDP:ssä on haluja vaihtaa puheenjohtajaa, mutta vastaavaa raadollista yhteenottoa kuin viime puoluekokouksessa ei haluta nähdä. Siksi puheenjohtajavaihdosta kannattavat toivovat, että Rinne luopuisi vapaaehtoisesti. Rinteen kaudella SDP:n kannatus on vihdoin kohonnut, mutta hänen esiintymistaitonsa eivät vakuuta edes demareita. Rinteen näkökulmasta nykyisessä kannatustilanteessa hänellä ei ole mitään syytä luopua puheenjohtajuudesta.

Liikehdintää puolueen puheenjohtajan vaihtamiseksi ensi kevään puoluekokouksessa on ollut.

Lindtmanin ohella tukea SDP:n puheenjohtajaksi löytyy Verkkouutisten tietojen mukaan ainakin ensimmäisen kauden uusmaalaiselle kansanedustajalle Timo Harakalle sekä oululaiselle toisen kauden kansanedustajalle Tytti Tuppuraiselle. Harakka ei halunnut perjantaina kommentoida SDP:n tilannetta Verkkouutisille. Harakka on aiemmin kertonut, ettei ole haastamassa Rinnettä. Jos ehdokkaita kuitenkin ilmaantuisi useampia, hän olisi valmis harkitsemaan. Tytti Tuppuraista Verkkouutiset ei tavoittanut perjantaina kommentoimaan asiaa. Moni näkee potentiaalia puheenjohtajaksi myös ensimmäisen kauden tamperelaisessa kansanedustajassa, Sanna Marinissa ainakin pidemmällä tähtäimellä.

SDP:n jäsenistön keskuudessa on haluja vaihtaa puheenjohtajaa, mutta kuten vuonna 2014, harva haluaa lähteä haastamaan istuvaa puheenjohtajaehdokasta, jos mahdollisuudet voittaa eivät näytä riittävän hyviltä. Tuolloin Rinnettä pidettiin alkuun sähköjäniksenä, joka avaisi puheenjohtajapelin, jotta useampi ilmaantuisi kisaan. Muita ei ilmaantunut.

Aurinkoinen Rinne

Tänään perjantaina SDP:n puheenjohtajapelin varteenotettavimman haastajan, Antti Lindtmanin, pelimerkit romahtivat.

Lindtman kantoi yksin vastuun eduskunnan puhemiehistölle toimitetuista puhujatoivelistoista, joissa Lindtman suositteli puhemiehistölle, keille SDP:n kansanedustajille voisi kyselytunnilla jakaa puheenvuoroja. Perustuslain näkökulmasta puhujalistojen laatiminen on ongelmallista, sillä perustuslain mukaan ”kansanedustajalla on eduskunnassa oikeus vapaasti puhua kaikista keskusteltavana olevista asioista”. Toisaalta on tavanomaista, että erilaisia toiveita esitetään.

Lindtmanin toiminta ei olisi saanut niin suurta huomiota osakseen, ellei useammalla taholla olisi ollut halua näpäyttää häntä. Ryhdikkään ja rehdin miehen imagoon on nyt tullut särö.

Tiedotustilaisuudessa eduskunnassa perjantaina Lindtman ja Rinne kertoivat yhdessä, että asia on nyt käsitelty. Lindtman joutui selittelemään asiaa, ja oli silminnähden vaivaantunut tilanteesta. Hyväntuulinen Rinne sen sijaan pääsi esiintymään johtajana, joka on myös valmis antamaan armoa, kun eduskuntaryhmän puheenjohtajalle on sattunut ”työtapaturma”.

– Tekevälle sattuu, Rinne totesi.

Tiedotustilaisuudessa sivuttiin myös puheenjohtajavalintoja. Rinne kertoi, että ilmoittaa jatkoaikeistaan puolueen puheenjohtajana SDP:n puoluevaltuustossa 19. marraskuuta.

Myös Lindtmanilta kysyttiin puheenjohtaja-aikeita.

– Seuraava uutinen tästä saadaan, kun kuullaan, mitä Antti Rinne kertoo puoluevaltuustossa, Lindtman tyytyi vastaamaan kysymykseen puheenjohtajakisaan lähdöstä.

SDP:n puheenjohtajapeli kiehuu julkisuudelta piilossa. Puhujatoiveet eivät olisi olleet kokoluokaltaan isomman mittaluokan asia, ellei puheenjohtajavaalin asetelmiin ryhmittäytyminen olisi SDP:ssä jo täysillä käynnissä. Ilman puheenjohtajapeliä Lindtmanin listoista ei olisi rakennettu perjantaina koettua mediaspektaakkelia.

Tulevien puheenjohtajakuvioiden kannalta mediaspektaakkelista hyötyi Rinne, jonka status puoluejohtajana suhteessa Lindtmaniin vahvistui silminnähden. Näytelmästä hyötyivät myös ne, jotka toivovat puheenjohtajan vaihtoa tuoreempiin kasvoihin nyt tai myöhemmin.

SDP:ssä on halua päästä irti Heinäluoman haamusta.