Saksassa kristillisdemokraattisen CDU-puolueen tuore johtajuuskipuilu on suora jatkumo jo aiemmin alkaneelle sisäiselle valtataistelulle puolueen poliittisesta suunnasta ja profiilista.
Puolueen vaikeudet kiteytyvät kärjistäen kahteen kokonaisuuteen. Toisaalta väännetään kättä arvokonservatiivisen markkinaväen sekä arvo- ja sosiaaliliberaalien kesken, toisaalta pyritään erottautumaan kilpailijoista ja kirkastamaan oma poliittinen profiili.
Poliittinen myräkkä alkoi toissa viikolla, kun keskustaoikeistolainen CDU ja liberaali FDP junttasivat FDP:n pääministeriehdokkaan Thomas Kemmerichin osavaltion johtoon oikeistopopulistisen AfD:n (Vaihtoehto Saksalle) avulla kammetakseen vasemmiston vallasta.
Saksan suuret ja vakiintuneet puolueet eivät ole tehneet yhteistyötä AfD:n kanssa. Nyt CDU:n paikallispäättäjät rikkoivat tätä sääntöä. Kemmerich ilmoitti eroavansa kolme päivää valintansa jälkeen. Pian tämän jälkeen myös Angela Merkelin seuraajaksi kaavailtu Annegret Kramp-Karrenbauer ilmoitti luopuvansa sekä CDU:n puheenjohtajuudesta että liittokansleriehdokkuudesta.
Nyt CDU:ssa etsitään ehdokasta, joka ottaisi vastaan puheenjohtajan ja kanslerin tehtävät. Saksan liittopäivien ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, entinen ympäristöministeri Norbert Röttgen ilmoittautui tiistaina ensimmäisenä kisaan.
Tunnetuimmat mahdolliset ehdokkaat tulevaksi liittokansleriksi ovat arvokonservatiivien ja markkinaliberaalien tukema Friedrich Merz, lähemmäksi Angela Merkelin poliittista keskitietä sijoittuva Armin Laschet ja nuori terveysministeri Jens Spahn.
Merzin valinta veisi puolueen eri suuntaan kuin varovainen keskitie, jota Angela Merkel on edustanut. Merz voisi houkutella äänestäjiä oikealta reunalta ja tuoda AfD:een karanneita takaisin. Riskinä on kuitenkin maltillisempien äänestäjien siirtyminen muihin puolueisiin.
Armin Laschet voisi puolestaan turvata puolueen keskustassa olevan suuren äänestäjäjoukon ja houkutella esimerkiksi vihreisiin karanneita takaisin.
Vaikea tehtävä
Saksassa valtaa ovat pitäneet vuosikymmenten ajan pääasiallisesti suuret valtionhoitajapuolueet, kristillisdemokraatit ja sosiaalidemokraatit. Nyt molemmat puolueet ovat vaikeuksissa ja menettäneet paljon kannatustaan. Varsinkin SPD:n suosio on romahtanut, ja puolueella on omat johtajuussotkunsa.
CDU on yhä edelleen suurin puolue, mutta kipuilee vihreiden ja AfD:n keskellä. CDU:sta vuotaa äänestäjiä Länsi-Saksassa vihreisiin ja Itä-Saksassa AfD:een. Äänestäjiä on karannut myös FDP:een.
Nyt CDU on vaikean ja puoletta määrittelevän tehtävän edessä: kuinka erottautua selvästi kilpailijoista ja tehdä politiikkaa omista lähtökohdista.
Angela Merkel on pitkällä valtakaudellaan ylläpitänyt poliittista vakautta. Nyt rautarouva on kuitenkin astumassa sivuun, ja siksi CDU:n pitää löytää henkilöt ja keinot puolueen yhdistymiselle.
Politiikkaa on kyettävä tekemään järkevällä ja käytännön läheisellä tavalla ottaen huomioon suuret teemat, kuten maan sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, maahanmuutto, ilmastonmuutos ja talouskasvu.
Samalla on pidettävä huoli siitä, että oma politiikka keskustaoikeistolaisine arvoineen pysyy tekemisen ytimessä. Rajut suunnan muutokset ja kilpailijoiden liiallinen peesaaminen voivat pahimmassa tapauksessa johtaa poliittisen identiteetin häviämiseen ja puolueen näivettymiseen.
Vihreät taktikoivat
Thüringenin pääministerinvaalista noussut poliittinen myräkkä ja hysteeriset ulostulot johtuvat luonnollisesti Saksan historiasta ja vanhojen puolueiden valta-aseman menettämiseen liittyvästä pelosta. Vaikka AfD:n piirissä on yhteyksiä radikaaleihin äärioikeistolaisiin, sen kaikki edustajat ja kannattajat eivät ole äärioikeistolaisia.
Myös vihreät on aistinut mahdollisuuden taktikointiin ja pelaamiseen. Puolue on väläyttänyt CDU:lle hallitusyhteistyön mahdollisuutta.
Vihreiden puheenjohtaja Robert Habeck varoitti puoluettaan Thüringen-myräkän yhteydessä torjumasta yhteistyötä kokonaan CDU:n ja FDP:n kanssa liittovaltion tasolla. Habeckin mukaan CDU:ta työnnetään AfD:n syliin, jos vihreät ja muut puolueet sulkevat pois yhteistyön CDU:n kanssa.
Vihreät on nostanut kannatustaan, ja puolue on tuoreissa mielipidetiedusteluissa toisena CDU:n jälkeen. Äkkiseltään ajateltuna vihreiden mieluisimmat hallituskumppanit voisivat löytyä SPD:stä ja vasemmistolaisesta Die Linkestä.
Habeckin ulostulon voi tulkita myös niin, että vihreissä on aitoa halukkuutta pragmaattiseen yhteistyöhön keskustaoikeiston ja FDP:n kanssa niin sanotun Jamaika-hallituksen pohjalta.
Itävallassa populistit hävisivät viime syksyn parlamenttivaaleissa, ja Sebastian Kurzin keskustaoikeistolainen kansanpuolue ÖVP otti hallituskumppanikseen vihreät. Itävallan turkoosi-vihreässä hallituksessa vihreät voivat keskittyä ilmastonmuutoksen torjumiseen, ÖVP verojen vähentämiseen ja kamppailuun laitonta maahanmuuttoa vastaan.
CDU:n tulevia valintoja ja ratkaisuja voidaan tässä vaiheessa ainoastaan spekuloida. Olisi kuitenkin toivottavaa, että puolue käyttäisi tilaisuuden hyväkseen ja kävisi perinpohjaisen linjakeskustelun.
Jotta kipuilu saadaan loppumaan, tarvitaan selkeä poliittinen linja ja moderni versio CDU:sta 2020-luvulle.
