Eduskunnan turvakameran tallenne kansanedustaja Juha Sipilään kohdistuneesta hyökkäyksestä 19. tammikuuta. Sipilä oli tapahtumahetkellä ylittämässä suojatietä vasempaan suuntaan, kun joutui häntä seuraamaan lähteneen henkilön tönäisemäksi. Välikohtaus sattui 7. tammikuuta. LEHTIKUVA/JUSSI NUKARI

Näkökulma: Poliittinen väkivalta uhkaa Suomeakin

Suomessa on ryhtiliikkeen aika.

Ikävät asiat kantautuvat maailmalta Suomeen. Usein hieman viiveellä ja pienimuotoisempana, mutta varmuudella ne tulevat. Esimerkkeinä voi mainita huumeet, järjestäytyneen rikollisuuden, liivijengit, kouluampumiset ja kunniaväkivallan. Verkkoympäristö vahvistaa entisestään näiden ilmiöiden leviämisen nopeutta ja monimuotoisuutta.

Nykyhetkessä on syytä kiinnittää erityinen huomio poliittiseen väkivaltaan ja häirintään, niin fyysiseen kuin henkiseen, johon on Suomessa vakavasti puututtava. Kyse on toiminnasta, johon kuuluvat sekä konkreettiset väkivallanteot ja niillä uhkailu että esimerkiksi verkossa tapahtuva maalittaminen ja tarkoitushakuinen vainoaminen.

Poliittista väkivaltaa, jopa murhia, on maailmalla tapahtunut kautta aikojen, myös naapurimaissamme. Suomenkin historiaan on kuulunut poliittisen väkivallan aikakausi, mutta sotien jälkeinen aika on ollut suhteellisen rauhallista. Nykyisessä kehityksessä on kuitenkin huolestuttavia piirteitä. Eräs niistä on politiikkoihin kohdistuva epäterve ja jopa laiton vaikuttaminen.

Julkisissa tilaisuuksissa kansanedustajia ja ministereitä on yritetty lyödä tai heidän koskemattomuuttaan on uhattu eri tavoin. Viimeaikaisia esimerkkejä ovat entiseen pääministeriin kohdistunut epäilty pahoinpitely, vaalitoimiston töhriminen ja verkkotilaisuuden tarkoituksellinen häiritseminen. Vakavin tapaus on eduskunta-avustajaan kohdistunut epäilty murhan yritys, jonka motiivi alustavan tiedon mukaan on poliittinen.

Selvityksien mukaan poliitikoihin kohdistuu lisääntyvissä määrin etenkin sosiaalisen median välityksellä eriasteisia uhkauksia ja he joutuvat henkilökohtaisten hyökkäysten kohteeksi. Sama koskee virkamiehiä, tutkijoita ja median edustajia. Osa päättäjistä on ilmoittanut uhkausten vaikuttavan siihen, mitä uskaltavat julkisuudessa sanoa. Osa välttää tämän takia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon mukaan lähtemistä.

Ilmiö on vakava yksittäisen ihmisen kannalta, mutta ennen kaikkea demokratialle, kun vaaleissa valittu kunnanvaltuutettu tai kansanedustaja pyritään vaientamaan. On syytä korostaa, että palautetta voi antaa ja kriittistä keskustelua pitää käydä, mutta toiminnan on pysyttävä laillisuuden ja toisten kunnioittamisen rajoissa.

Teknologian voimakkaan kehityksen yksi ominaispiirre on digitaalisen ja fyysisen rajan muuttuminen yhä häilyvämmiksi. Verkossa tapahtuva demokratian häirintä on yhtä vakava asia kuin fyysinen häirintä. Vastaavasti vihapuhe verkossa voi kanavoitua fyysisiksi väkivallanteoiksi sekä vakavastikin demokratiaa uhkaavaksi toiminnaksi, kuten olemme maailman tapahtumista nähneet. On myös pidettävä mielessä yhteiskunnan ulkopuolelta tuleva hybridivaikuttaminen, jolla pyritään lisäämään eripuraa ja heikentämään koheesiota.

Modernissa turvallisuudessa korostuu yksilön vastuu. Sivistysvaltiossa jokaisella ihmisellä on oikeus fyysiseen koskemattomuuteen. Samalla olemme keskellä teknologian mahdollistamaa merkittävää kulttuurillista muutosta ja vasta opettelemme digitaalisen toimintaympäristön kulttuuria – miten verkossa saa ja pitää käyttäytyä, ja millaisin pelisäännöin. On hyvin tärkeää, millaista kulttuuria ja pelisääntöjä nyt luomme. Verkkomaailmaan pitää yhdistyä fyysisen maailman tavoin niin hyvät käytöstavat kuin ajanmukainen lainsäädäntökin. Molemmissa meillä on parannettavaa.

Vastuunsa on myös poliittisilla päättäjillä. Jokaisen poliittisen toimijan on tarpeellista miettiä luoko hän maaperää vihapuheelle tai jopa rikolliselle toiminnalle, ja vahvistetaanko tarkoituksellisesti koko yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavaa vastakkainasettelua.

Eduskunnan täysistunnossa on puhemiehen valvomat käyttäytymissäännöt ja rajat. Sosiaalisessa mediassa ja laajemminkin internetissä pelikenttä on merkittävästi vapaampi. Jos paljon seurattu poliitikko jakaa kollegastaan vaikkapa henkilöön kohdistuvan halventavan tai puolitotuuksia sisältävän twiitin, voi olla lähes varma sen aiheuttavan kollegan maalittamisen. Se todennäköisesti johtaa kunniaa loukkaavien viestien lisäksi myös laittomaan uhkaamiseen. Tällaisen somemyrskyn jälkeen joillakin ihmisillä kynnys käyttää väkivaltaa maalitettua poliitikkoa kohtaan madaltuu.

Suomessa on ryhtiliikkeen aika. Itsemme ja demokratian puolustamisen takia.

Kirjoittajat
Jarno Limnéll, kyberturvallisuuden työelämäprofessori, sotatieteiden tohtori
Kari Tolvanen, kansanedustaja (kok.)

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt