Hallituspuolue kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki avasi Pandoran lippaan ilmoittamalla, että sote- ja maakuntauudistusta ei pidä toteuttaa hallituksen esittämässä muodossa.
Keskustelussa on nyt pakitettu viime vaalikauden poteroihin, joissa uskotaan yhä vahvasti, että julkinen monopoli on paras tapa tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
Vaikka puolet hallituksen asettamasta sote-asiantuntijaryhmästä on kallistunut sille kannalle, että uudistus pitää viedä läpi hallituksen mallin pohjalta, emeritusprofessori Martti Kekomäki vastustaa edelleen hallituksen esitystä. Patamustaksi porvariksi itseään kutsuva Kekomäki toivoo, että ”kustannuskehityksen hallitsemattomuuden takia eduskunnasta löytyy kourallinen aikuisia oikeistolaisia, jotka kaatavat lain”.
Kekomäen mielestä ei pitäisi sotkea maakuntia, jotka etenevät oikeaan suuntaan. Niitä ovat hänen mukaansa Eksote (Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä), Siun sote (Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä) sekä Soite (Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä).
Nämä kaikki ovat maakunnan laajuisia monopoleja, joissa julkinen sektori vastaa palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta.
Etelä-Karjalan Eksotessa sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoissairaanhoidon palvelut on yhdistetty eli integroitu samaan kuntayhtymään. Kauppalehti kertoi, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijaryhmän tekemän arvion mukaan Eksoten toiminta ei näytä poikkeuksellisen mainiolta. Hoitotakuu toteutui alueella keskimääräistä huonommin. Lisäksi potilaiden kokemus osallisuudesta omaan hoitoon oli maan huonoimpia. Vain 37 prosenttia koki asioidensa hoituvan sujuvasti ja tiedon kulkevan ammattilaisten välillä.
Välimäen ja Kekomäen mallit perustuslainvastaisia
Myös sosiaali- ja terveysministeriön entinen kansliapäällikkö Kari Välimäki kirjoitti Helsingin Sanomissa, että nykyisen suunnitelman mukainen sote-uudistus tulisi unohtaa ja tukea alueellista kehitystä Eksoten ja muiden jo toimivien mallien tapaan.
Viime vaalikaudella hallitus joutui hautaamaan Välimäen ideoiman vastuukuntamallin, jossa oli vakavia perustuslaillisia ongelmia.
Sen jälkeen syntyi parlamentaarinen sopu, jossa palveluiden järjestämisestä olisi vastannut viisi kuntayhtymäpohjaista sote-aluetta ja palveluiden tuottamisesta 19 kuntayhtymää. Tämä kaksitasoinen kuntayhtymämalli kaatui perustuslakivaliokunnassa. Viiden sote-alueen ideanikkari oli Kekomäki.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon jälleen eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ryhtyi poikkeuksellisesti korjaamaan lakiesitystä perustavanlaatuisesti. Valiokunta poisti mallista viisi sote-aluetta ja ehdotti 19 kuntayhtymää. Perustuslakivaliokunta tyrmäsi ratkaisun. Kansanvaltaisuus eli demokratia ei toteutunut kuntayhtymämalleissa riittävällä tavalla.
Siitä huolimatta, että kuntayhtymäpohjaiset sote-mallit ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnassa, demarit ja vihreät ovat tuoneet ne jälleen keskusteluun, kun oppositiolta on peräänkuulutettu omia sote-vaihtoehtoja. Poliittinen muisti on lyhyt.
Julkisille monopoleille lisää rahaa
Kuntayhtymä- ja maakuntamallien välillä vaappunut vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto riensi jo tarjoamaan keskustalle ja pääministeri Juha Sipilälle yhteistyön kättä. Aalto ehdotti, että heivataan markkinamalli kuuseen ja eduskunnan enemmistö saataisiin silloin maakuntamallin taakse. Aalto vastustaa kokoomuksen ajamaa valinnanvapautta, jonka oppositio on ristinyt ”markkinamalliksi”.
Julkisille monopoleille, jotka tuottaisivat kaikki sote-palvelut maakunnan alueella, näyttää löytyvän jälleen tukea – ihan niin kuin viime vaalikaudella, jolloin yksikään puolue ei kokoomuksen lisäksi kannattanut valinnanvapautta.
Kari Välimäki ratkaisisi potilaiden hoitoonpääsyn antamalla lisää rahaa perustason sosiaali- ja terveyshuoltoon. Epäselväksi jää, minkälaiset kannustimet julkisilla tuottajilla olisi parantaa palveluja ja säästää kustannuksissa.
Yksityisille palveluntuottajille tarjoillaan nykyistä heikompaa roolia. Välimäen mallissa kunta voisi antaa asiakkaalle palvelusetelin, jos julkinen tuottaja ei pysty tarjoamaan palvelua riittävän nopeasti. Palvelusetelillä voidaan hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta kunnan määrittelemä tarkkarajainen palvelu. Palveluntuottajat pitää sitä ennen kilpailuttaa.
Patamustan porvarin ideaalimaailma
Martti Kekomäki puolestaan visioi, että maakuntien sisällä väestö jaettaisiin isompiin alueellisiin kokonaisuuksiin, joista tuottajien pitäisi ottaa kokonaisvastuu. Maakunta voisi kilpailuttamalla antaa tällaisen ”poolin” yksityisen yrityksen hoitoon. Tämän kokoluokan kilpailutuksissa pärjäisivät vain suuret yritykset. Se on ilmeisesti patamustan porvarin ideaalimaailma.
Julkisten monopolien malleissa Kelan yksityisistä lääkärin ja hammaslääkärin palveluista maksamat korvaukset perinteisesti lakkautetaan. Jos nykyisin itse palvelunsa maksavat ihmiset siirtyisivät julkisen terveydenhuollon käyttäjiksi, julkinen järjestelmä kriisiytyisi, koska se ei pystyisi hoitamaan kaikkia asiakkaita. Se taas kannustaisi ihmisiä ottamaan yksityisen vakuutuksen.
Valinnanvapauden jalona ideana on, että ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon, kun julkisia sote-palveluita ryhtyvät tuottamaan myös yksityiset yritykset, jolloin palveluntarjoajien määrä lisääntyy. Hinta on asiakkaalle sama riippumatta siitä, tuottaako palvelun julkinen vai yksityinen toimija. Valinnanvapauden nerokkuus on siinä, että suuria yrityksiä suosivista kilpailutuksista päästään eroon, kun valinnan eli kilpailutuksen tekee asiakas.
Vika ei ole valinnanvapauden ideoissa, vaan sääntelyssä ja järjestelyissä, joilla valinnanvapautta yritetään nyt toteuttaa.
Yksi vaihtoehto on tutkimatta
Yksi keskeinen ongelma eduskunnan käsiteltävänä olevassa valinnanvapauslaissa on, että se kannustaa nykyisin itse palvelunsa maksavia ihmisiä siirtymään julkisesti rahoitettujen palveluiden käyttäjiksi. Sen vuoksi olennaista olisi säilyttää Kela-korvaukset, jotka kannustavat ihmisiä maksamaan osan palveluistaan itse. Kela-korvausten tasoa pitäisi pikemminkin nostaa kuin lakkauttaa ne kokonaan. Kela-korvaukset tarjoavat valinnanvapautta.
Eri puolilla Suomea toimivat erilaiset ratkaisut. Suurissa kaupungeissa riittää palveluntuottajia, jotka mahdollistavat valinnanvapauden, kun taas syrjäseuduilla saattaa toimia paremmin ratkaisu, jossa sote-palveluiden tuottamisesta huolehtii yksi toimija, julkinen tai yksityinen. Sote-ratkaisun pitäisi huomioida alueelliset erot ja mahdollistaa alueilta kumpuavat ratkaisut.
Julkisen talouden näkökulmasta pitäisi huolehtia siitä, että palveluntuottajilla on kannustimet hoitaa palvelut kustannustehokkaasti. Ihmisten täytyy saada oikea-aikaista ja vaikuttavaa hoitoa.
Yksi vaihtoehto on vielä tarkemmin tutkimatta. Se on sote-palveluiden järjestämisvastuun siirtäminen valtiolle. Kelassa on jo kymmenisen vuotta sitten hahmoteltu Kansallista terveysrahasto -mallia, josta voisi lähteä liikkeelle.
