Ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr.) toiminta al-Holin leirin asiassa ja ulkoministeriön tilanne herättää kysymyksiä. Verkkouutiset kasasi seuraavaan niistä neljä.
Pekka Haaviston mediamylläkkä Syyrian al-Holin niin kutsuttua ISIS-leiriä koskevien toimien ja lausuntojensa kanssa alkoi Ilta-Sanomien jutusta. Siinä kerrottiin Haaviston painostaneen ulkoministeriön konsulipäällikkö Pasi Tuomista järjestämään al-Holin suomalaiset lapset konsulikyydillä Suomeen. Tuominen olisi IS:n mukaan siirretty syrjään hänen asetuttuaan poikkiteloin. Haavisto kiisti suunnitelmat ja painostuksen maanantaina tiedotustilaisuudessaan ja totesi Tuomisen olevan yhä tehtävässään.
Ulkoministeriä kuultiin al-Holista tiistaina eduskunnan ulkoasiainvaliokunnassa. Valiokunnan perussuomalaiset eivät tyytyneet Haaviston selvitykseen, mutta muiden puolueiden edustajat äänestivät ministerin puolesta. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko (ps.) on vaatinut Haavistolta lisäselvityksiä ja todennut, ettei ministeri ole pitänyt valiokuntaa ajan tasalla.
Seuraavaksi virisi keskustelu siitä, millaisia toimia ministeriössä on tehty, ja kelle niistä on kerrottu, tai olisi pitänyt kertoa. Pekka Haavisto avustajineen on systemaattisesti vakuuttanut, että ulkoministeriö on tehnyt ainoastaan valmistelevia virkamiestoimia. Niihin on kuulunut muun muassa virkamiehen nimittäminen hoitamaan al-Holin asiaa. Mitään aktiivista operaatiota ISIS-leirin suomalaisten tuomiseksi kotimaahan ei siis ministerin mukaan ole ollut vireillä, ja virkavalmistelusta on kerrottu niin valtioneuvostolle kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistöllekin. Niinistö kertoi tiistaina illalla Verkkouutisten haastattelussa, ettei mitään poliittista päätöstä suomalaisten palauttamiseksi al-Holin leiriltä ole tehty. Tasavallan presidentti kertoi myös, ettei hän ole tietoinen jonkinlaisesta suunnitelmasta al-Holin naisten ja lasten tuomisesta Syyriasta Suomeen. Virkavalmistelusta tieto on presidentin mukaan kulkenut.
Ministerin ja hänen esikuntansa kattavasta kriisiviestinnästä huolimatta tilanteesta on yhä auki ainakin seuraavia kysymyksiä, joihin Haaviston soisi vastaavan:
1. Kuinka pitkälle al-Holin asiassa on menty?
Mediassa on pyöritelty sanoja kuten ”suunnitelma” ja ”operaatio”. Ulkoministerin kanta on ollut, ettei mitään virkavalmistelusta poikkeavaa ole tehty. Asiasta julkisuuteen tihkuvat tiedonmurut ja mediaväitteet herättävät silti väistämättä kysymyksiä siitä, mihin asti ministeriössä on menty – tai yritetty ministerin määräyksestä mennä.
Pekka Haavisto vastasi maanantaina Ilta-Sanomien uutisen väitteisiin seuraavasti.
– Sellaista ohjetta määräystä tai neuvoa, jossa vain lapset tuotaisiin al-Holin leiriltä jollain suomalaisella viranomaisiskulla tai toimilla, ei ole voinut ministeri – eikä ole ministeri – antanut. Jokainen tapaus katsotaan tapauskohtaisesti, jos toimitaan konsulipalvelulain mukaan, ja se tehdään virkavastuulla ja se tehdään oikeuskanslerin 10.10 tekemän päätöksen pohjalta, joka on viranomaisia ja myöskin ministeriä velvoittava päätös.
Siis ei ohjetta, määräystä eikä edes neuvoa.
Ilta-Sanomat julkaisi keskiviikkona ulkoministeriön sähköpostiviestejä asiasta. Konsulipäällikkö Pasi Tuominen lähetti 18. lokakuuta sähköpostin ulkoministeriön alivaltiosihteeri Pekka Puustiselle. Siinä todettiin seuraavaa:
”Puhutaan heti maanantaina kun Anttikin on palannut. Anttia ei voi EU-puheenjohtajuustehtävien vuoksi lähettää kuukaudeksi Erbiliin vaan lähetettävän tulisi olla joku muu, ehkä (nimi piilotettu).
Emme voi toimia konsulipalvelulain mukaisesti, sen sijaan voimme toimia konsulipalvelulain periaatteiden mukaisesti. Päätös tulee tehdä hallituksessa tai sitten päätös tulee olla ministerin. Näen nyt ongelmaksi, että ministerin kanslia vyöryttää tämän hoidettavaksi konsulipalvelulain mukaisesti ja lähtökohtaisesti niin, että avustamme vain lapsia. Tällaisen päätöksen tekeminen virkamiestyönä on sellainen päätös, että sen tekijän on syytä varautua siihen, että hän saa päätöksestään vankeustuomion, josta tulee sen verran pitkä, ettei sitä voi ehdollisena suorittaa. Päätöksentekijän kannattaisi olla myös noin 65-vuotias, jotta eventuaalinen viraltapano ei vie toimeentuloa pysyvästi.”
Ulkoministeri Pekka Haaviston poliittinen valtiosihteeri Johanna Sumuvuori vastasi IS:n keskiviikon juttuun tämän linkin takaa löytyvässä Twitter-ketjussa. Siinä Sumuvuori selittää muun muassa Tuomisen kovasanaista sähköpostia toteamalla, että ”ministerin kanslialla ja konsulipäälliköllä on tämän valossa ollut erilainen käsitys pyydetystä valmistelusta”.
Ulkoministeri vastasi itse kysymykseen Tuomisen painostamisesta maanantaina seuraavasti.
– Tämä ei pidä paikkaansa. Meillä on ollut kesällä sellaista keskustelua laajemmin ulkoministeriön virkamiesten kanssa, että tarvitseeko tässä tilanteessa tehdä mitään. Olen ministerinä edustanut tietysti sitä kantaa, että minulla on se käsitys, että kun suomalaisilla on perustuslain mukainen oikeus palata kotimaahansa ja lapsen oikeuksien sopimus suojaa lapsia, että emme voi olla tekemättä mitään.
IS julkaisi keskiviikkona iltapäivällä ulkoministeriön konsuliosaston kokouspöytäkirjan, jossa todetaan, että konsulipäällikkö Pasi Tuominen toimii konsuliasioiden päällikkönä ”lukuun ottamatta yhtä asiakokonaisuutta, jonka hoitaminen on siirretty toiselle virkamiehelle.
”Kyseinen asiakokonaisuus on herkkä asia myös poliittisella tasolla”, pöytäkirjassa sanotaan.
Asiakirja kuvaa myös osaston tunnelmaa.
”Keskustelussa nousi esiin osaston henkilöstön arvostus konsulipäällikön asiantuntemusta kohtaan ja järkytys siirtämisestä uusiin tehtäviin.”
Pöytäkirja vaikuttaa yhdessä sähköpostien kanssa tukevan kertomusta Tuomisen syrjäyttämisestä ja saattaa ulkoministerin puheet kyseenalaiseen valoon.
2. Missä vaiheessa tarvitaan poliittinen päätös, ja ylittyikö raja?
Oikeuskansleri Tuomas Pöysti antoi lokakuun 10. päivänä ratkaisun kanteluihin, joissa arvosteltiin muun muassa hallitusta ja pääministeri Antti Rinnettä (sd.), ulkoministeri Haavistoa ja sisäministeri Maria Ohisaloa (vihr.) sekä ulkoministeriötä siitä, ettei Suomen lainsäädännön tai Suomea sitovien kansainvälisten velvoitteiden ja konsulipalvelulain vaatimiin toimenpiteisiin suomalaisten kotiuttamiseksi al-Holin leiriltä ole ryhdytty.
Haavisto totesi maanantain tiedotustilaisuudessaan oikeuskanslerin ratkaisun merkinneen, että ainakin lapset olisi saatava pois leiriltä, ja mikäli heitä ei voisi erottaa perheestään, tulisi ratkaisu pohjata arvioon lapsen edusta.
– Saimme vastauksen, joka antoi tällaisen oikeudellisen linjan siitä, miten tästä mennään eteenpäin.
Haavisto kertoi nimittäneensä tässä vaiheessa ”suomalaisen virkamiehen” virkavastuulla hoitamaan asiaa.
– Tehtäväksi annettiin valmistella Suomen perustuslain mukainen ja oikeudellisesti kestävä ratkaisu oikeuskanslerin kannanottojen mukaisesti tähän tilanteeseen.
Pekka Haaviston mukaan kyseisen virkamiehen henkilöllisyyttä ei paljasteta operaation toimimisen suojaamiseksi. IS:n tietojen mukaan roolissa olisi ollut ensin Pasi Tuominen ja sitten hänen syrjäyttämisensä jälkeen lähetystöneuvos Jussi Tanner. Al-Holin asiaa hoitaneen virkamiehen Haavisto kertoi olleen laajasti yhteydessä alueen viranomaisiin. Samaan aikaan kotimaassa on Haaviston mukaan sovittu viranomaisten kesken yhteinen malli palaajien varalta.
Pekka Haaviston erityisavustaja Joel Linnainmäki toteaa IS:n julkaisemassa niin ikään lokakuun 18. päivänä lähetetyssä sähköpostissa, että ”UMI:n näkemys on, että UM/konsulipalvelut pitäisi sijoittaa Erbiliin henkilö kuukauden virkamatkalle, ja vuokrata hänelle tilat. Tämä henkilö linkkautuu kansainvälisiin toimijoihin Erbilissä, ja valmistautuu tilanteeseen, että rajan ylitse Syyrian puolelta tulee Suomen kansalaisia”.
IS:n mukaan sähköposti jatkuu ohjeena muistion laatimiseen. Muistossa tulisi olla maininta muun muassa viivytyksettä toimitettavista matkustusasiakirjoista. Ohjeen kolmannessa kohdassa todetaan, että ”ainakin lapset Al-Holin leiriltä saadaan turvaan kohtuullisen ajan kuluessa ja tarvittaessa nopeasti, jos turvallisuusriskit alueella kasvavat”.
Johanna Sumuvuoren mukaan Linnainmaan viesti antaa toimeksiannon valmistella muistota hallituksen lokakuun 31. päivän iltakoulua varten. Hän kertoo muistion lapsia käsittelevän kohdan perustuneen oikeuskanslerin ratkaisuun.
Pekka Haaviston tulkintaa oikeuskanslerin päätöksestä on arvosteltu oppositiosta. Oikeuskanslerin ratkaisussa muun muassa todetaan, ”ettei kanslerin toimivaltaan tai tehtäviin kuulu määrätä viranomaisia ryhtymään mihinkään tiettyihin toimenpiteisiin”.
Muun muassa eduskunnan ulkoasianvaliokunnan jäsen, kansanedustaja Tom Packalén (ps.) ja kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa ovat vaatineet sähköpostien perusteella Haavistolta lisäselvitystä. Packalénin mukaan ministeri on saattanut puhua asiassa muunneltua totuutta.
Packalénin mukaan Haavisto oli tiedottanut ulkoasiainvaliokunnalle 16. lokakuuta, ettei ministeriö ole ryhtymässä aktiivisiin toimiin saattaakseen ISIS-perheitä Suomeen. Viikko valiokuntakuulemisesta ja pari viikkoa oikeuskanslerin lausunnosta hallituksen ja ministerin toimintalinja vaikutti Packalénin mukaan kuitenkin yllättäen muuttuneen.
Julkisuudessa olevien tietojen perusteella herääkin kysymys siitä, missä vaiheessa ”valmistelu” lakkaa ja poliittisen päätöksen vaativa toiminta alkaa.
Hyvässä uskossa sähköposteja ja lausuntoja voidaan tulkita niin, että Suomen viranomaiset ovat ulkoministeriö etunenässä varautuneet tilanteeseen, jossa leirin suomalaiset alkavat syystä tai toisesta pyrkiä Suomeen. Mikäli ministeriö on kuitenkin aktiivisesti pyrkinyt järjestämään leirillä olijoiden paluuta kotiin ja ryhtynyt tässä jonkinlaisiin toimiin, liikutaan mahdollisesti harmaalla alueella, jossa myös poliittisia päätöksiä olisi pitänyt tehdä.
Tästä päästään toiseksi viimeiseen kysymykseen.
3. Miksi kaikki ulkoministeriössä tehdyt toimet asiassa ovat tapahtuneet piilossa ja jopa salaisesti?
Pekka Haavisto kertoi maanantain tiedotustilaisuudessaan avaavansa al-Holin asiaa ”silläkin uhalla, että kysymys on sellaisten suomalaisten auttamisesta, jossa erilaiset tiedon murut voivat osaltaan vaikeuttaa viranomaisten eri toimia”. Ulkoministeri totesi tässä vaiheessa, että on tärkeää, että ihmisillä on oikea kuva siitä, mitä ollaan tekemässä. Haavisto palasi samaan linjaan ”operaation” toimimisesta, kun hän jätti kertomatta, kuka asiaa ulkoministeriössä hoitaa.
Kotimaan turvallisuusviranomaisten valmistelut terrorismiin mahdollisesti kytkeytyvien henkilöiden vastaanottamiseksi on ymmärrettävästi pidettävä salassa. Pekka Haavisto ei kuitenkaan ole avannut tarkemmin, mitä riskejä ulkoministeriön toimiin liittyy. Mikäli ulkoministeriö on ainoastaan valmistautunut asianmukaisesti ja ennakkoon tilanteeseen, jossa joku leirin henkilöistä pyrkisi kotiin, herää kysymys siitä, miksei tästä ole kerrottu käytännössä mitään julkisuuteen ennen median paljastuksia.
Lisää kysymyksiä herättää IS:n viimeisin paljastus Pasi Tuomisen syrjäyttämisestä ja muistio, jossa al-Holin asiakokonaisuutta kuvataan ”poliittisesti herkäksi”. Poliittisen arkaluontoisuuden luulisi nimenomaisesti edellyttävän viranomaistoiminnalta mahdollisimman laajaa avoimuutta.
4. Pyhittääkö tarkoitus keinot?
Pekka Haaviston julkisia lausuntoja kuunnellessa on ilmeistä, että ihmisoikeuksia painottava ulkoministeri on pitänyt tärkeänä, etteivät viranomaiset ole toimettomina leirillä olevien suomalaisten suhteen.
Vastakkain asiassa ovat nyt kaksi kertomusta.
Yhtäältä ulkoministeri Haaviston, joka summasi kantansa Helsingin Sanomissa seuraavasti.
– Olemme valmistautuneet erilaisiin vaihtoehtoihin, jos leiri purkautuu, tai jos yksittäisiä perheitä pääsee eri reittejä pois, kuten on esimerkiksi hollantilaisten kohdalla tapahtunut. Meillä on viranomaisyhteistyötä tätä varten. Pyrimme myöskin arvioimaan, onko joku lapsi tai jonkun perheen lapset sellaisessa hengenvaarallisessa tilanteessa, joka vaatisi meiltä välittömiä toimenpiteitä.
Toisaalta on IS:n jutuissa maalattu versio, jossa Pekka Haaviston painostuksesta on ainakin valmisteltu asiaan liittyen päätöstä, jota konsulipalveluosaston päällikkö Pasi Tuominen kuvasi sellaiseksi, jonka vain hallitus tai ministeri voi tehdä ja joka virkamiestyönä tehtynä johtaisi jopa vankeustuomioon.
Mikäli jälkimmäinen on totta, voidaan perustellusti kysyä, onko ulkoministeri Pekka Haavisto katsonut al-Holin suomalaisten tilanteen niin vakavaksi, että hän on päättänyt yksin ryhtyä valtuutensa ylittäviin toimiin sen ratkaisemiseksi.
Pyhittääkö tarkoitus ulkoministerin mielestä keinot?
