Katri Kulmunin dramattisen eron jälkeen keskusta ryhmittäytyy valitsemaan itselleen uutta valtiovarainminiseriä. Kriisipuolue keskustassa on nimiä tarjolla viljalti paitsi uudeksi ykkösministeriksi, myös uudeksi puheenjohtajaksi. Päätöksen keskustan puoluehallitus tekee jo sunnuntaina, eli kauan ei arvailulle ole aikaa.
Nimilistasta tekee pidemmän keskustan tila. Se ei nykykunnossaan valitse vain ministeriä vaan jokainen liike pitää miettiä näkökulmasta: kansanliike on pelastettava. Seppo Kääriäisen sanoin keskusta ei ole enää suurten vaan keskisuurten puolueiden joukossa. Keulakuvilla on valtava merkitys, kun keskusta yrittää rakentaa paluutaan suurten joukkoon. Sen aatteellinen tila nyky-Suomessa on sen verran hämärä, että henkilöillä on entistäkin suurempi merkitys uutta tarinaa kirjoitettaesssa.
Valtiovarainministeriksi on esitetty entisiä kovia nimiä kuten Esko Aho, Juha Sipilä ja Matti Vanhanen. Näihin päätyminen olisi kuitenkin kohtuullinen yllätys, mutta mahdollinen keskustan tila huomioiden. Se sekoittaisi demareiden pakkaa ja sulkisi menopiikin. Kun rahaministerin salkku muuttuu velkaantumisen ja vaikeiden päätösten takia vaikeaksi, sisältää sen vastaanottaminen riskin poliitikolle, joka saattaa vielä tähytä presidenttiehdokkaksi. Ainakin Esko Ahon ehdokkuudella on keskustassa spekuloitu.
Sitten on liuta edellistä kaartia nuorempia, pontevia ja mahdollisesti keskustan puheenjohtajakisaan vielä osallistuvia. Heitä ovat Antti Kaikkonen, Annika Saarikko, Anu Vehviläinen, Antti Kurvinen ja Markus Lohi sekä pestiä jo aiemmin hoitanut Mika Lintilä.
Yksi asia puheenjohtajien rajuissa eroissa tuppaa unohtumaan. Se on oman puolueen aktiivien tovin kestävä surutyö ja sympatia ”median painostuksesta” eroamaan joutunutta puheenjohtajaa kohtaan.
Tämän ja mahdollisesti alkavan puheenjohtajataiston vuoksi keskustan puoluehallitus saattaa hakea paikalle neutraalia asianhoitajaa, joka ei revi toiminnallaan puoluetta tai ota etumatkaa tulevaan puheenjohtajataistoon. Tällä logiikalla Mika Lintilä voisi olla nimi, johon puolue päätyy. Toinen varteenotettava asia, joka puhuu Lintilän puolesta, on se, että kun keskusta menettää vahvalta Lapin alueeltaan nyt ministerin, niin Lintilän tilalle elinkeinoministeriöön voitaisiin noukkia päteväksi kehuttu Markus Lohi. Heikko puoli siirrossa on, että tasa-arvonäkökulmasta ratkaisu ei ole paras mahdollinen.
Keskustan tila on kuitenkin niin vaikea, että yllätykset ovat mahdollisia. Sekin, että uudeksi valtiovarainministeriksi valittava henkilö hoitaa tehtävänsä niin mallikkaasti, että päättääkin haluta saman tien puheenjohtajaksi, vaikka näin ei olisi alun perin ollut tarkoitus.
Keskustan puoluehallitus on kohtuullisen kimurantin linjavalinnan edessä. Käykö se jo nyt ennenaikaisen puheenjohtajakisan ja valitsee de facto valtiovarainministerin, josta leivotaan sitten puolueen puheenjohtaja vai saako ilmaa alleen ajatus, että valtiovarainministerin ja puheenjohtajan ei tarvitse olla sama henkilö. Viimeksi mainittu vaihtoehto ei ole ollut viime vuosina yleinen, mutta poikkeuksellinen velkakuorma voi väsyttää uutta tarinaa rakentavan keskustan puheenjohtajan. Näin ollen tehtävien erottaminen ei ole mahdotonta.
Sitä paitsi jos puheenjohtaja ei ole ykkösministeri, keskustan ei tarvitsisi kaikella voimallaan sitoutua nykyiseen hallitukseen, joka velkaannuttaa Suomea hurjalla tahdilla ilman ohjelmaa uusista työpaikoista tai talouden tasapainottamisesta.
Ja lopuksi: Katri Kulmnikaan ei ole vielä kertonut aikeistaan tulevassa puoluekokouksessa.
