Vanhojen ansiotulokuittien selailu lämmittää. Elämä kulkee palkkanauhana silmien editse, ja kokee työmarkkinatoiminnallista mielihyvää: olenpa ollut tuottava kansalainen, ja vielä näin monen vuoden ajan.
Verkkouutiset ja sen sisarjulkaisu Nykypäivä ovat olleet verraton palkanmaksaja. Palkka on saapunut tilille ajoissa ja lisät korvattu liittojen sopimien ehtojen mukaisesti. Palkka on euroissa mitattuna ollut jopa ruhtinaallinen, ainakin kun muistaa, millaisia kurimuksia toimitukset ovat viime vuosina käyneet läpi ja miten moni toimittaja on joutunut työttömäksi.
Melkein joka vuosi palkka on noussut, kiitos ay-liiton. Se on neuvotellut useimmat korotukset puolestani. Joitakin kertoja palkka on kohonnut myös muista syistä. Ei voi kyllin kehua järjestelmää ja työnantajaa, jotka takaavat melkein automaattiset korotukset.
Mutta: kehut koskevat vain bruttopalkkaa.
Nettopalkan maksajana Verkkouutiset on epäonnistunut surkeasti. Kun bruttopalkkakäyrä osoittaa koilliseen, nettopalkan käyrä mataa kohti itää. Pari kertaa se on kulkenut jopa kaakkoon.
Aloitin Verkkouutisissa vuonna 2011. Bruttopalkka on 11 vuoden aikana noussut reilut 800 euroa. Nettopalkka sen sijaan on kohonnut vain vähän yli 200 euroa. Marginaaliveroprosentiksi tulee 75.
Valistunut lukija havaitsee ironian ja arvaa, että moitteet eivät kohdistu palkanmaksajaan, vaan siihen, joka poimii osuutensa palkasta. Se on tietysti verottaja.
Sen verran heti pitää vetää takaisin, että kiristyneet verot eivät yksin selitä ilmiötä. Verottajahan tarkistaa veroprosentteja joka vuosi inflaation mukana ja huolehtii, ettei reaalitulojen kasvu johda verotuksen kiristymiseen. Tätä kutsutaan indeksitarkistukseksi.
Suurin selittäjä heikkoon nettopalkkaan onkin eläkemaksun nopea nousu. Vielä vuonna 2011 eläkemaksua perittiin 4,7 prosenttia palkasta, mutta nyt sitä lähtee jo 8,65 prosenttia. Luvussa ei edes ole mukana työantajan osuutta. Voi ennustaa, että nousu ei pysähdy, koska eläkeläisten osuus kansalaisistamme kasvaa. Se on sinänsä hyvä asia, koska pitkää ikäähän kaikki toivovat.
Ei pidä valittaa pikkuasioista, palkkaa on sentään maksettu ja sillä on voinut lyhentää lainoja. Verorahojakin käytetään moneen hyvään kohteeseen, kuten kouluihin, lääkäreihin ja turvalliseen pihapiiriin. Etenkin vaikeina pandemian aikoina pitää ajatella yhteistä kekoa enemmän kuin omaa.
Monella menee heikommin: Majatalonpitäjä anelee pankkia antamaan vielä vähän lyhennysvapaata. Tanssinopettaja jännittää, viettääkö hän ensi viikon joustolattialla vai Kelan sivuilla. Ravintoloitsija juttelee useammin ulosottomiehelle kuin puolisolleen.
Eli eihän tässä itsellä hätiä mitiä.
Silti kannattaa muistaa, että Suomi köyhtyy, on köyhtynyt jo 13 vuotta. Kansantuote laahaa alempana kuin ennen finanssikriisiä, ja sen päälle on vielä otettu 80 miljardia euroa velkaa.
Kaikenlaista on yritetty, että päästäisiin allikosta takaisin ojan puolelle, mutta tehtävä on vaikea. Sen osoittaa vaikkapa tuore sote-uudistus: alun perin piti säästä, mutta nyt päädytäänkin lisäämään menoja kolmasosalla. Siitä seuraa, että verot kiristyvät.
Maailmantalous on kattila, jossa Suomi-neito tyytyväisenä ui sammakkoa. Vesi lämpenee, mutta Suomi aikoo kestää kiehumispisteeseen saakka. Suomi luottaa, että kaikki kääntyy hyvin; kyllä talouskasvu nostaa meidät, kyllä keskuspankki nostaa, kyllä EU nostaa, kyllä Nato nostaa. Jotain hyvää tapahtuu, kunhan maltetaan odottaa.
Tätä voi toivoa. Ehkä onni kääntyy, olemmehan maailman onnellisin kansa, jonka onnelliset kansalaiset maksavat iloisina veroja. Iloon on toki syytä, mutta harva kertoo, mikä veroprosentti tuottaa suurimman ilon.
Maailmanlopun kuvastot ovat nousseet suureen suosioon viime vuosina, joten tässä tulee yksi: Korot nousevat. Velanhoitokulut ampaisevat kattoon. Hyvinvointivaltio murenee. Veroja kiristetään, lama syvenee. Raharikkaat muuttavat Ruotsiin ja yritykset Viroon. Loput mellakoivat Senaatintorilla. Devalvaatiota vaaditaan. Eurosta luovutaan. Markkaa toivotaan, mutta rupla tulee. Sushi vaihtuu kaaliin.
Vanhojen palkkakuittien katselu nousee meemiksi. Niistä nähdään, että ennen oli sittenkin paremmin. Kansa taisteli, miehet somessa kertovat.
Tämä on viimeinen tekstini Verkkouutisissa. Kiitokset menneestä ja pitkää ikää, hyvät lukijat.
