Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitus kokoontuu takki auki hallituksen puoliväliriiheen tämän viikon keskiviikkona ja torstaina.
Aiemmissa hallituskauden riihissä päätökset on sovittu jo ennen varsinaista riihtä, mutta tällä kertaa päätöksiä ei ole pohjustettu ajoissa. Huonosta ennakkovalmistautumisesta vieritetään vastuuta pääministeri Marinille, joka on keskittynyt koronakriisin hoitoon.
Hallituksen keskuudessa on erimielisyyttä erityisesti työllisyystoimista ja taloudenpidosta.
Keskustan mielestä kehysriihessä pitäisi sopia 20[nbsp]000-30[nbsp]000 lisätyöllisestä ja ensi syksyn budjettiriihen yhteydessä pitäisi tehdä vielä saman verran päätöksiä.
Valtiovarainministeri Matti Vanhanen (kesk.) on linjannut, että puoliväliriihestä tarvitaan sitova päätös ansiosidonnaisen työttömyysturvan uudistamisesta. Sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.) puolestaan on todennut, että työttömyysturvan keston leikkaaminen – käytännössä siis porrastus – ei tule etenemään hänen johdollaan. Työttömyysturvan leikkaaminen ei maistu SDP:llekään, mutta eduskuntaryhmän puheenjohtajan Antti Lindtmanin (sd.) mukaan puolue on valmis kehittämään työttömyysturvaa niin, että siinä yhdistyy jousto ja turva.
Toinen keskeinen keskustan ajama työllisyyspäätös on paikallisen sopimisen edistäminen. Paikallista sopimista pohtinut kolmikantainen työryhmä ilmoitti viime viikolla, ettei edellytyksiä yhteisille esityksille nykytilanteessa ole. SDP:n ja vasemmistoliiton suunnasta tästä syytetään työnantajajärjestöjä Metsäteollisuutta ja Teknologiateollisuutta, jotka ovat päättäneet irtautua työehtosopimustoiminnasta vähintään osittain.
Vasemmistopuolueissa on hellitty ajatusta siitä, että elvytys pitäisi huomioida työllisyystavoitteessa. STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainàn laskelmien mukaan elvytyksen vaikutuksesta ansiosta rakenteellinen työllisyys jää pysyvästi noin 22–30[nbsp]000 henkilöä korkeammalle tasolle. Keskustan mielestä työllisyystoimien on vahvistettava julkista taloutta.
SDP liimautunut vasemmistoliitoon, RKP SDP:n kyljessä
Työllisyystoimien lisäksi keskusta edellyttää, että hallituksen on palattava budjetin menokehyksiin ensi vuonna. Vaikka hallitus päätti jo viime syksynä palata valtiontalouden kehyksiin, niin käytännössä kaikki koronaan ohuestikin liittyvät menot on rahoitettu kuluvana vuonna kehyksen ulkopuolelta.
Muut hallituspuolueet eivät ole kehysten suhteen yhtä tiukkoja, vaan elvytysportti halutaan pitää auki, vaikka SDP:nkään mukaan mittavaa elvytystä ei välttämättä tarvita.
Keskustan näkemyksen mukaan velkaantuminen on saatava hallintaan ja julkinen talous tasapainoon tällä vuosikymmenellä. Keskusta muistuttaa, että koko hallitusohjelma on rakennettu sen varaan, että valtion pysyviä menoja voitiin lisätä ja tulevaisuusinvestointeja tehdä sillä ehdolla, että työllisyyspäätöksiä saadaan aikaan.
Keskustaa närästää se, että RKP on muuttunut sen mukaan talouspoliittisilta näkemyksiltään vasemmistolaiseksi ja siirtynyt SDP:n kylkeen. SDP puolestaan on keskustan mielestä liimautunut vasemmistoliiton kantoihin. Keskusta kokee siis jääneensä yksin hallituksessa taloudenpitovaatimuksineen.
Tämän viikon riihineuvotteluista povataan aidosti vaikeita. Keskusta on sopivasti kutsunut puolueensa päättävät elimet koolle loppuviikosta. Puoluevaltuuston kokous järjestetään lauantaina ja sunnuntaina. Muodollisesti olisi siis mahdollista, että keskusta toteaisi ensi viikonloppuna ”kiitos, mutta tämä hallitusyhteistyö oli tässä”.
Keskustan suunnasta korostetaan, että keskusta haluaa jatkaa hallitustyötä, mutta puolueesta arvioidaan kuitenkin, että hallituksen kaatumisen mahdollisuudet ovat fifty-sixty.
Yksittäisistä asioista hallituksen jatko ei ole kiinni, vaan keskustalaisten mukaan he arvioivat kokonaisuutta. He eivät katso voivansa olla hallituksessa, joka ei hoida vastuullisesti Suomen taloutta.
Ennen kaikkea keskustan viesti on suunnattu Sanna Marinille: kehysriihessä on kyettävä tekemään päätöksiä. Niitä ei keskustan mielestä voida siirtää eikä koronan taakse piiloutua. Kauhuskenaariona keskustalaisten mielessä kummittelee Jyrki Kataisen (kok.) sixpack-hallitus, joka ei kyennyt finanssikriisin jälkeen tekemään taloutta ja työllisyyttä parantavia uudistuksia, joilla Suomi olisi päässyt maailman talouskasvun imuun.
