Keskellä koronaviruskriisiä Yhdysvalloissa paisuu poliittinen skandaali, jolla voi olla kauaskantoisia vaikutuksia maan keskeytyksissä olevaan vaalikampanjaan ja marraskuun vaaleihin.
Kesti yli kuukauden ennen kuin maan liberaalimedia edes suostui raportoimaan asiasta, ja nyt se tekee parhaansa skandaalin sivuuttamiseksi. Mutta yhdysvaltalaisten enemmistön seuraamissa medioissa se on ollut jo viikkoja ykkösaihe.
Demokraattien presidenttiehdokkaaksi nouseva Joe Biden on ajautunut pitkän uransa tähänastisista vakavimman kriisin silmään. Hänen entinen avustajansa Tara Reade on esittänyt häntä vastaan vakavia ahdistelusyytöksiä, jotka ovat viikko viikolta saaneet lisää todistuspohjaa.
Kuten on Bidenin vaalikampanjan epäonnisia alkuvaiheita muistelevien tiedossa, jo silloin puhuttiin hänen pitkäaikaisesta taipumuksestaan kosketella epäasiallisesti naispuolisia alaisiaan. Tästä on olemassa yllin kyllin videoaineistoa monelta vuosikymmeneltä. Tara Reade on yksi noista kosketelluista – ja nyt hän on paljastanut, kuinka ahdistelu oli muutakin kuin vain koskettelua.
Julkisuuteen on tullut myös CNN-uutiskanavan Larry King Live-ohjelmaan vuonna 1993 tehty puhelinsoitto, jossa Readen äiti puhuu tyttärensä ahdistelusta ja pyytää neuvoja siihen puuttumiseksi. Aikalaistodisteitakin siis on, ei vain sana sanaa vastaan.
Vuosikausia demokraatit ovat julistaneet me too –liikkeen vanavedessä, kuinka jokaista uhria on kuunneltava ja kuinka heitä on lähtökohtaisesti uskottava. Kaksi vuotta sitten he käynnistivät valtaisan kampanjan Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen nimitettyä Brett Kavanaugh’ta vastaan, kun tämän kouluajoista oli esitetty vastaavia syytöksiä.
Mutta nyt demokraattijohto ja heitä tukeva osa yhdysvaltalaista mediaa on hiljaa. Yksi toisensa jälkeen puolueen johtajat ovat antamassa tukeaan Bidenin ehdokkuudelle ja joukko puolueen naiskuvernöörejä kilpailee yhä kärkkäämmin varapresidenttiehdokkuudesta hänen alaisuudessaan. Kummatkin ovat mykkiä ahdisteluskandaalista.
Demokraatit ovat yhtäkkiä vaikean valintatilanteen edessä. Se muistuttaa tilannetta, johon joutuivat konservatiiviset uskonnolliset republikaaniäänestäjät vuoden 2016 vaalien alla. Donald Trumpia vastaan esitettiin vastaavia syytöksiä, ja muutenkin hänen tyylinsä rikkoi montaa kristillistä normia. Lopulta republikaanit katsoivat Trumpin vaalilupausten toteuttamisen tärkeämmiksi kuin hänen henkilökohtaisen elämänsä menneet ongelmat.
Demokraattiaktivistien vaan on vaikeampi tehdä tällaista kustannus-hyöty –analyysiä. Heidän omakuvansa ja sanomansa on aina 1960-luvulta lähtien ollut tiiviisti sidoksissa feministisen liikkeen puheenparsiin naisvihasta ja heteronormatiivisen patriarkalismin sortorakenteista. Trump on ollut heille kaiken pahan symboli ja ruumiillistuma nimenomaan, koska hän on heistä tuntunut sopivan niin hyvin tämän viholliskuvan kaavaan.
Miten voitaisiin nyt sysätä syrjään kaikki tuo vanha puhe, aktivismi ja vakaumus – ja tukeakin miestä, joka ei ole yhtään sen parempi kuin vihattu Trump? Tekopyhyydellä ei olisi rajaa.
Ei olekaan sattumaa, että Biden-skandaalin paljasti nimenomaan vasemmistolainen journalisti. Sattumaa ei ole sekään, että esivaalihaastaja Bernie Sandersin kampanjaväki puhuu yhä jyrkempään sävyyn siitä, kuinka taas kerran on korruptoitunut puolue- ja rahaeliitti vallanhimossaan unohtamassa kaikki vasemmiston vanhat periaatteet ja arvot.
Bidenille elintärkeä vasemmiston tuki horjuu yhä pahemmin.
