STM on ajanut etämyyntikieltoa lakiin. LEHTIKUVA / EMMI KORHONEN

Näkökulma: Alkoholin etämyyntisotku on viranomaisen törkeyden huippu

EU-komissio tutkii Suomea samalla kun Suomi tutkii viiniyrittäjää.

– Meihin ei ole missään vaiheessa ollut viranomainen yhteydessä ja sanonut, että tämä olisi millään tavalla laitonta. Meitä ei ole lähestytty.

Näin totesi Chateau Carsinin viininviljelijä, yrittäjä Juha Berglund Verkkouutisille syksyllä 2017. Alkoholin etämyynnistä väännettiin tuolloin alkoholilain uudistuksen yhteydessä.

Suomalaisen viinikulttuurin edistäjänä tunnettu Berglund tuskaili asian epäselvää oikeustilaa. Puheissa vilisivät sanat ”oikeusmurha” ja ”turhautuminen”.

– Välillä olen tämän asian kanssa henkisesti aivan loppu, yrittäjä latasi.

Sosiaali- ja terveysministeriö halusi tuolloin lakiin etämyynnin kiellon, vaikka sitä pidettiinkin EU-oikeuden vastaisena. Silloisista hallituspuolueista vain kokoomus ajoi etämyynnin sallimista. Lopulta asia jätettiin kokonaan kirjaamatta lakiin, mutta lain perusteluissa todettiin silti, että ”etämyynti on nykyisin kielletty”.

Verkkouutiset sai myöhemmin haltuunsa EU-komission ja sosiaali- ja terveysministeriön salattua kirjeenvaihtoa. Asiakirjat paljastivat, että komissio oli todellisuudessa torpannut etämyyntikiellon. Samassa yhteydessä selvisi, että ministeriössä oli kaavailtu muun muassa Alkon kautta toteutettavaa etämyyntijärjestelmää. Suunnitelmassa Alkon verkkokauppatoimintaa olisi laajennettu ja helpotettu.

Ovet potkittiin sisään

Juha Berglund on myynyt viiniä Ranskasta Suomeen jo 25 vuotta niin Alkon kautta kuin suoraan kuluttajillekin. Toiminta on ollut täysin viranomaisten kartalla. Viinitila on tilittänyt avoimesti kaikista kuluttajille lähetettävistä juomista asianmukaiset verot ja maksut ja järjestänyt juomien kuljetukset asiakkaiden valtuuttamina. Juomat ovat siis lähteneet kuluttajille Ranskasta puhtain paperein.

Vuosiin on mahtunut erikoisia käänteitä. Alkoholilaki ei ole muuttunut, mutta sen tulkinta on elänyt laidasta laitaan viranomaisten mielen mukaan. Etämyynti on todettu ensin yksiselitteisesti lailliseksi ja sitten taas laittomaksi.

Juha Berglundin toimintaan viranomaisen poukkoilu ei ole suoraan vaikuttanut. Viiniyrittäjä totesi kuitenkin tuolloin vuoden 2017 syksyllä pahaenteisesti uskovansa, että vaikka hänen täysin avoimeen ja viranomaisen tiedossa olevaan yritystoimintaansa ei olekaan puututtu vuosien saatossa mitenkään, tuntuu hänestä, että tulli voisi päättää koska tahansa potkia ovet sisään.

Vuosikausia alkoholin etämyyntiä EU-oikeudellisesti kiinnostavana asiana seurannut allekirjoittanut piti näitä huolia tuolloin vähän liioiteltuina.

Ajatus siitä, että suomalaiset viranomaiset, joille yrittäjä on vuosikausia antanut kirjaimellisesti tiedon jokaisesta Suomeen tulleesta viinipullosta verojen perintää varten, voisivat yhtäkkiä katsoa toiminnan rikolliseksi, tuntui absurdilta.

Väärässäpä olin.

Juha Berglund haettiin tammikuussa Pasilaan kuulusteluihin törkeästä alkoholirikoksesta epäiltynä. Verkkouutisten tietojen mukaan esitutkintaviranomaiset ovat tehneet etsintöjä ja muun muassa takavarikoineet Berglundin tietokoneen. Nyt epäiltynä on myös yrittäjän tytär ja Ranskan viinitilan toimitusjohtaja Nea Berglund.

Hän summasi yrittäjäperheen shokin tiedotteessaan tiistaina:

– Olemme hyvin hämmentyneitä, että meihin kohdistetaan nyt esitutkinta asiassa, jota Suomen laki ei kiellä. Olemme tehneet tätä jo 25 vuotta ja tähän asti viranomaiset ovat päinvastoin auliisti neuvoneet meitä liiketoiminnassamme. Koemme joutuneemme viranomaisten välikappaleeksi tilanteessa, jossa poliittiset päättäjät eivät ole löytäneet yhteisymmärrystä.

Nea Berglundin mukaan esitutkinta koskee vain verkossa tapahtuvan alkoholikaupan laillisuutta Suomessa. Tästä kysymyksestä ei kuitenkaan tunnu olevan yksimielisyyttä edes viranomaisilla.

Kiellettyä vai laillista?

Alkoholin etämyyntiä on tulkittu vaihtelevasti vuosien saatossa. Laissa asiasta ei ole sanottu koskaan yhtään mitään. Kyse on siis aina ollut, ja on edelleen, pelkistä viranomaisten tulkinnoista.

Pitkään vastaavien viranomaisten linjana oli hieman koomisesti etäoston salliminen ja etämyynnin kieltäminen alkoholirikoksena. Niiden ainoa ero liittyy kuljetuksen järjestämiseen ja veroihin. Ensimmäisessä kuljetuksen järjestäminen ja verovastuu kuuluvat ostajalle. Jälkimmäisessä myyjä järjestää kuljetuksen ja kantaa verovastuun.

Sittemmin sekä tullin että verottajan sivuille on ilmestynyt ohje asianmukaisesta veronmaksusta etämyynnissä. Samassa yhteydessä ei varoiteta, että toiminta olisi alkoholilain puitteissa laitonta.

Pahantahtoisesti voisi ajatella, että viranomaisen tarkoituksena onkin ollut epäselvän oikeustilan säilyttäminen.

Viranomainen ei myöskään Verkkouutisten tietojen mukaan pitkään aikaan kohdistanut minkäänlaisia toimia etämyynnistä veroja Suomeen maksaviin ulkomaisiin yrityksiin, vaikka ne siis veroilmoituksia tehdessään samalla käytännössä myönsivät, mitä juomia ne ovat milloinkin Suomeen toimittaneet. Helpompaa alkoholirikostutkintaa olisi ollut vaikea kuvitella.

Vasta viime vuoden lopulla kerrottiin, että tulli onkin hieman yllättäen käynnistänyt Valviran pyynnöstä tutkintoja yli kymmenen alkoholia netin kautta Suomeen myyneen yrityksen toiminnasta.

Koko sotkun taustalla on kaiken kukkuraksi ollut jo pitkään tieto siitä, että Suomen etämyyntitulkinnat rikkovat EU-oikeutta. Tämä ei ole kuitenkaan hidastanut sosiaali- ja terveysministeriötä tai Valviraa.

Suomi tutkii yrittäjää, komissio tutkii Suomea

Berglundien tapaus on karu esimerkki siitä, miten EU:n mallioppilaaksi tituleerattu Suomi osaa kääntää hallintolaitoksensa banaanivaltioasentoon siinä vaiheessa, kun kyse on alkoholisääntelystä. Viranomaisille äärimmäisen noloksi käynyt saaga on myös osoitus poliittisten päättäjien saamattomuudesta, ja siitä, kuinka pieni joukko virkamiehiä voi käyttää suurta valtaa päästessään operoimaan juridisessa tyhjiössä.

– Suomi on tarkoituksella hakeutunut tilanteeseen, jossa laki halutaan kirjoitettavan oikeudessa eduskunnan sijaan. Carsin on tahtomattaan ajautunut tämän viranomaisten ja poliitikkojen aiheuttaman sotkun keskelle. On ennenkuulumatonta, että esitutkinta kohdistetaan yrittäjiin vain ennakkotapauksen löytämiseksi, Nea Berglund kirjoitti hiljattain blogissaan.

Väite siitä, että viranomainen olisi päättänyt yllättäen aloittaa rikostutkintoja saadakseen asian tuomioistuimen käsittelyyn kuulostaa törkeän mielivaltaiselta, mutta muuta syytä on vaikea kuvitella.

Absurdin tilanteesta tekee se, että samaan aikaan, kun viranomainen tutkii Berglundeja ja muita alkoholinmyyjiä laittomasta etämyynnistä, tutkii EU Suomea etämyyntikiellon laittomuudesta.

Euroopan komissio on käynnistänyt tammikuun lopulla Pilot-menettelyn, jossa selvitetään rikkooko Suomi EU-oikeutta pitämällä etämyyntikieltoa yhä voimassa.

Prosessin komissiolle vuonna 2018 tekemällä kantelullaan laukaissut Rikhard Sjöberg kuvaili koomista tilannetta tiistaina Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan:

– Eivätkä komission toimet tule Suomen viranomaisille yllätyksenä. Komissio kielsi Suomea rikkomusmenettelyn uhalla säätämästä etämyyntikiellon vuonna 2017. Komissio toisti kantansa syksyllä 2018, mikä veti sosiaali- ja terveys­ministeriön hallitusneuvoksen sanattomaksi (HS 10.10.2018). Tästä huolimatta Valvira on pitänyt ministeriön tuella etämyyntikieltoa voimassa, vaikka jopa perustuslakivaliokunta lausui, että laki ei kiellä etämyyntiä.

Päättäjien häpeä

Etämyynti on valtiontalouden ja suomalaisten kansanterveyden kannalta mittakaavaltaan täysin merkityksetöntä toimintaa. Esimerkiksi Ruotsissa etämyynti on ollut sallittua jo pitkään, ja siellä sen osuus vuotuisesta alkoholikaupasta on ollut järjestään alle prosentin luokkaa.

Miksi etämyynti halutaan sitten kieltää vaikka EU:ta uhmaten?

Verkkouutisten vuosien varrella käymissä taustakeskusteluissa asiasta perillä olevat lähteet ovat syyttäneet niin STM:n hallitusneuvos Ismo Tuomisen henkilökohtaista ristiretkeä kuin perusteettomasti Alkon kohtalosta huolissaan olevia kansanedustajiakin.

Olivat perimmäiset syyt missä tahansa, on selvää, että vastuu etämyyntisolmun avaamisesta kuuluu ensisijaisesti poliittisille päättäjille. Heille kuuluu myös häpeä vuosikausia jatkuneesta oikeudellisesta epäselvyydestä ja viranomaisten mielivallasta rehellisille yrittäjille koituneista seurauksista.

Ei myöskään tarvitse olla asiaan vihkiytynyt median edustaja ymmärtääkseen, että poliitikkojen sanat alkavat maistua äänestäjistä melkoisen happamilta, kun EU:n rivissä tulee pysyä tukipaketeissa, mutta yhteisiä sääntöjä voi polkea kansalaisten oikeuksien kohdalla.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt