– Juuri seksuaalinen väkivalta, johon seksuaalinen ahdistelu kuuluu, on osa-alue, jossa ilmoittamiskynnys on korkea, koska rikoksen uhrit harkitsevat tarkkaan poliisin puoleen kääntymistä. Poliisijohdon tulisi nyt varmistaa, että seksuaalisesta ahdistelusta ilmoittavat eivät kohtaa tällaista asennetta poliisin taholta, Nytkis toteaa tiedotteessaan.
– On kaikkien etu, että koko seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun kirjo tulee näkyväksi ja siihen puututaan.
Suomessa seksuaalisesta häirinnästä julkisella paikalla tuli selkeästi kriminalisoitua vasta syksyllä 2014, kun rikoslain uudistuksessa siihen lisättiin nimikkeenä seksuaalinen ahdistelu. Takana on muun muassa naisjärjestöjen monien vuosien vaikuttamistyö saada seksuaalinen häirintä rangaistavaksi myös muualla kuin oppilaitoksissa ja työpaikoilla.
Nytkis esittää syvän huolensa siitä, että julkisuudessa on tuotu esiin vanhakantaista ajatusta, että joissain tapauksissa seksuaalisen ahdistelun yksi syy olisi kohteen käytös.
Nytkis viittaa muun muassa Helsingin poliisin edustajaan, joka puhui ”provosoinnin” ongelmasta: ”Myös vanhempien kanssa pitää keskustella, koska veikkaan, että osa näistä alaikäisistäkin naisista on tässä toiminnassa provosoimassakin.” (MTV3 nettisivut 10.1.2016).
– Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu ovat aina yksiselitteisesti väärin, eikä niistä tule syyllistää niiden kohdetta. On myös todettava, ettei ole olemassa ”alaikäisiä naisia”, vaan kyse on tytöistä, Nytkis huomauttaa.
