Verkkouutiset

Naisia historiasta: Palkituin sotilas ja ilman Nobelia jäänyt

Naisia, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä historiaan.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Journalisti-lehden päätoimittaja ja historiaharrastaja Maria Petterson on kirjoittanut teoksen, jossa käsitellään naisia, jotka ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkiä historiaan. Heistä osa on jäänyt lähes täysin tuntemattomiksi.

Alun perin kyse oli Pettersonin Twitter-sarjasta, joka sittemmin laajeni noin 500 sivun laajuiseksi kirjaksi.

Vitsistä tuli totta

Yhdysvalloissa naiset saivat kaikissa osavaltioissa äänioikeuden vuonna 1920, mutta jo aiemmin osavaltiotasolla oli poikkeuksia. Esimerkiksi Kansasin osavaltio oli antanut joidenkin kaupunkien naisille oikeuden äänestää paikallisvaaleissa.

Vuonna 1860 syntynyt Dora Salter asui Kansasin Argoniassa ja hän oli innokas raittiusliikkeen aktivisti toimien Wo-man’s Christian Temperance Union WCTU-liikkeessä. Se teki myös poliittista työtä ja tuki ehdokkaita, jotka kannattivat raittiusaatetta.

Naisten äänioikeus kuitenkin ärsytti monia miesryhmiä. Vuonna 1887 he päättivät järjestää huumorimielessä operaation, jossa tavoitteena oli saada raittiusliikkeen nainen pormestariehdokkaaksi. Suunnitelman mukaan nainen ei saisi yhtään ääntä ja nolaisi siten koko raittiusliikkeen.

WCTU:n johtohenkilöistä ainoastaan Dora Salter oli ehdokaskelpoinen, koska hän asui kaupungin rajojen sisäpuolella. Salter lupautui ehdokkaaksi ja hänen tukijansa aloittivat kiivaan vaalityön. Pilailijoiden vitsit olivat vähissä vaalituloksen selvittyä, sillä Salter sai kaksi kolmasosaa äänistä ja hänestä tuli USA:n ensimmäinen naispormestari.

Salterista tuli välittömästi Yhdysvaltojen suurin uutisaihe. Pieneen 500 asukkaan Argoniaan tungeksi toimittajia joka puolelta Yhdysvaltoja todistamaan demokratian ihmettä. Tapauksesta kirjoitettiin Ruotsissa ja Etelä-Afrikassa asti. Kautensa loputtua Salter ei asettunut enää uudelleen ehdolle vaan palasi kotiäidiksi.

Palkituin naissotilas

Vuonna 1888 pienessä serbialaiskylässä syntynyt Milunka Savić osallistui Balkanin toiseen sotaan kesällä 1913. Hän naamioitui mieheksi ja pääsi rintamalle, missä hän osoittautui synnynnäiseksi sotilaaksi. Erinomaisen ampumataidon lisäksi Savić oli erityisen tarkka heittämään käsikranaatteja.

Haavoittumisen yhteydessä Savićin salaisuus paljastui kenttäsairaalassa ja sotilasura oli katkolla. Harkinnan jälkeen esimies päästi hänet kuitenkin takaisin rintamalle, tarinan mukaan upseeri oli sanonut: ”Painuhan tyttö tappelemaan siitä”.

Ensimmäisessä maailmasodassa Savić palveli rintamalla julkisesti naissotilaana. Eräässä taistelussa hän vangitsi yksinään 23 vihollista, mistä hyvästä hänelle myönnettiin Serbian korkein kunniamerkki, jonka hän sai itse asiassa sodan aikana kahdesti. Sotasankari sai myös useita ulkomaisia kunniamerkkejä.

Pettersonin mukaan Milunka Savić oli todennäköisesti ensimmäisen maailmansodan palkituin naissotilas. Maine ei kuitenkaan siviilissä kantanut pitkälle, ansioitunut sotilas sai työpaikan siivoojana.

Savić vaipui unohduksiin ja vasta eräs lehtiartikkeli 1970-luvun alussa palautti niukalla eläkkeellä ja kurjassa asunnossa eläneen Savićin julkisuuteen. Hän sai viimeisiksi elinvuosikseen asunnon kerrostalosta, tosin neljännestä kerroksesta ilman hissiä.

Nobel-palkinnotta jäänyt fyysikko

Elise (Lise) Meitner syntyi vuonna 1878 Wienissä ylemmän keskiluokan juutalaisperheeseen. Lise kiinnostui jo varhain fysiikan ilmiöistä, mutta tuolloin tytöt saivat Itävallassa käydä koulua vain 14-vuotiaaksi saakka.

Vuonna 1901 tilanne muuttui ja Lise otti menetetyn ajan kiireellisesti takaisin. Hän suoritti yläkoulun ja lukion kahdeksan vuoden pituiset opinnot vajaassa kahdessa vuodessa. Tämän jälkeen hän pääsi opiskelemaan Wienin yliopiston fysiikan laitokselle sen ensimmäisenä naisena.

Tohtoriksi Meitner väitteli vuonna 1907, mutta ura ei auennut Itävallassa, joten hän siirtyi Saksaan. Berliinissä Meitner pääsi maailman tunnetuimpiin kuuluneen fyysikon Max Planckin apulaiseksi.

Samalla hän teki yhteistyötä radioaktiivisten alkuaineiden kemiaan erikoistuneen Otto Hahnin kanssa. Jälleen haasteena oli naisiin kohdistuneita rajoituksia, mutta vuonna 1917 Meitner ja Hahn onnistuivat valmistamaan alkuainetta nimeltä protaktinium. Löydön ansiosta Lise Meitneristä tuli Saksan ensimmäinen kokoaikainen naisprofessori ja hän erikoistui radioaktiivisuuden tutkimiseen.

Vuosien 1921 ja 1938 välillä Meitner kirjoitti 56 tieteellistä julkaisua. Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen juutalaisten olot Saksassa kävivät hankaliksi ja vuonna 1938 Meitnerin oli paettava ulkomaille. Vuonna 1942 Meitneria pyydettiin mukaan Manhattan-projektiin, jossa Yhdysvallat suunnitteli ydinpommia, mutta hän kieltäytyi.

Meitner jatkoi salaisesti yhteistyötä Hahnin kanssa ja jälkiviisaasti voi todeta, ettei se kannattanut. Vuonna 1944 Otto Hahn sai Nobelin palkinnon fission keksimisestä, eikä fyysikko Meitner, joka oli selittänyt sen periaatteet tutkijatoverilleen. Lise Meitnerin palkinnotta jättämistä pidetään yhtenä Nobel-komitean suurimmista virheistä.

Meitnerin ura jatkui Ruotsissa, jonka kansalaisuuden hän sai vuonna 1949. Lise Meitnerin mukaan on nimetty alkuaine numero 109, meitnerium.

Maria Petterson: Historian jännät naiset. Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja. 502 sivua. Atena Kustannus Oy.

JARKKO KEMPPI

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)