Helsingin yliopiston ja London School of Economicsin tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 60 prosenttia 65-vuotiaista naisista päätyy elinaikanaan pitkäaikaiseen laitoshoitoon, mutta vain runsas kolmannes miehistä. Hoitoon otetuilla miehillä kuluu hoidossa noin kaksi vuotta, kun taas naisilla lähes kolme vuotta.
– Sukupuoliero johtuu erityisesti naisten alhaisemmasta kuolleisuudesta. Naiset elävät useammin hyvin vanhoiksi, jolloin laitoshoito on yleistä. Naiset myös elävät laitoshoidossa vakavien toimintakyvyn ongelmien kanssa pitempään, kertoo professori Pekka Martikainen Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Hänen mukaansa osittain eroa myös selittää se, että ikääntyvät naiset ovat useammin leskiä ja asuvat yksin.
Laitoshoidon osuus jäljellä olevasta elinajasta on naimisissa olevilla pienin, leskillä toiseksi pienin, eronneilla toiseksi suurin ja naimattomilla suurin. Naimisissa olevat joutuvat laitoshoitoon muita ryhmiä epätodennäköisemmin, ja he myös palaavat todennäköisemmin hoitojaksolta kotiin.
Tutkimuksen mukaan naimattomilla ja yksin asuvilla on muita vähemmän sosiaalista tukea ja apua arjen sujumiseen, minkä vuoksi he saattavat siirtyä laitoshoitoon terveempinä kuin naimisissa olevat. Näin he myös elävät laitoshoidossa pidempään.
Odotettavissa oleva laitoshoito ei ole merkittävästi lyhyempi 90 vuotta täyttäneillä kuin 65 vuotta täyttäneillä. Hyvin korkean iän saavuttaminen ei siis tutkimuksen mukaan juuri suojaa pitkäaikaiseen hoitoon joutumiselta.
