Keskuskauppakamari julkaisi maanantaina selvityksen kotimaisesta naisjohtajuudesta. Sen mukaan pörssiyhtiöiden johtoryhmissä naisia on 19,2 prosenttia. Viime vuonna osuus oli 18,5 prosenttia.
Naisia ei kuitenkaan löydy yritysten kovasta ytimestä eli liiketoimintajohdosta. Suuri enemmistö on yhä tukitoimintojen eli esimerkiksi henkilöstöhallinnon, viestinnän, lakiasioiden tai talousasioiden johdossa.
Selvitys ei tue yleistä olettamusta siitä, että epäsuhta korjaantuisi nuorempien sukupolvien myötä. Pörssiyhtiöiden johtoryhmät ovat miesvaltaisempia nuoremmissa ikäluokissa kuin vanhemmissa. Korkeakouluopiskelijoista suurempi osa on jo naisia, mutta yrityselämässä kehitys ei näy.
Pörssiyhtiöiden naiskiintiöt ovat käytössä esimerkiksi Norjassa. Keskuskauppakamarin mukaan vuonojen maassa kiintiösääntely on varmistanut naisten pääsyn hallituksiin, mutta samalla hidastanut naisten nousua toimitusjohtajiksi. Kiintiölainsäädäntöön liittyy myös niin sanottu golden skirt -ilmiö eli hallituspaikkojen kasaantuminen vain harvojen naisten käsiin.
Pienen Suomen pörssiyhtiöissä myös miehet istuvat ristiin hallituksissa. Ongelmaan on alettu kiinnittää huomiota vasta viime vuosina. Keskuskauppakamarin selvityksen mukaan suomalaisissa pörssiyhtiöissä kenelläkään ei kuitenkaan ole yli neljää hallituspaikkaa. Norjassa paikkoja on kasautunut naisille jopa kahdeksan henkeä kohden.
EU-komissio ajaa parlamentin keskeisten valiokuntien tukemana 40 prosentin naiskiintiöitä pörssiyritysten johtoon. Direktiiviä ei sovellettaisi pk-yrityksiin. EU-johtajien on tarkoitus käsitellä asiaa marraskuussa.
Palkoissakin naisjohtajat (duunari- tai toimihenkilönaisista puhumattakaan) ovat vielä kaukana miesten tilipusseista. Akavan tuoreista Ylen uutisoimista tilastoista selviää, että yksityisen sektorin naisjohtaja tienaa kuukaudessa keskimäärin 5410 euroa. Vastaavissa tehtävissä toimivilla miehillä tilille kilahtaa 6500 euroa kuussa.
Valtiolla työskentelevät naisjohtajat ja ylimmät virkanaiset tienaavat kuitenkin peräti 111 prosenttia miesten ansioista. Tämä on virkistävä, vaikkakin miesten suuntaan epätasa-arvoinen tilastopoikkeus. Ylimmän johdon palkat sovitaan kuitenkin yleensä erikseen, ja silloin tulee naistenkin Akavan asiantuntija Tarja Arkion mukaan osata itse pyytää työstään kunnon korvausta. Valtiolla työskentelevät naisjohtajat ovat ilmeisesti tässä onnistuneet.
Naisjohtajien puutetta perustellaan usein esimerkiksi naisten koulutusvalinnoilla, perhesyillä, itsekritiikillä tai kunnianhimon puutteella. Sellaisenaan selitykset tuntuvat liian yksinkertaisilta ja yhteiskuntamme rakenteellisen epätasa-arvon sivuuttamiselta. Tähän kiintiöt voisivat tuoda parannuksen. Esimerkiksi Keskuskauppakamari ajaa kuitenkin asiassa itsesääntelyä: Suomessakin sukupuolten välinen epäsuhta johtopaikoilla on parantunut, ja edistystä hehkutetaan esimerkkinä muulle Euroopalle.
Valtion johtajanaisten rohkeutta toivoisi myös työmarkkinapöytiin ja Arkadianmäelle. Palkkatasa-arvoa ovat sitoutuneet edistämään maamme hallitus ja työmarkkinakeskusjärjestöt. Kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman päätavoitteena on kaventaa sukupuolten palkkaeroa kaikilla aloilla 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Työmarkkinakeskusjärjestöistä on jo lausuttu ääneen, ettei tavoitteeseen päästä. Suomessa sorvattiin tänä syksynä uusi keskitetty palkkaratkaisu. Minkäänlaisia naisalakorotuksia ei kansallisten maltillisuustalkoiden hengessä edes esitetty.
