Valtiotieteen tohtori Jukka Tarkan mukaan puolustusvoimien juhlakirja paljastaa lopultakin löytyneen asiakirja-aineiston perusteella tiedot ”YYA-Suomen” varautumisesta sotaan siinäkin tapauksessa, jos hyökkääjä oli Neuvostoliitto.
Tarkka toteaa blogissaan, etteivät tiedot yllätä. Hän uumoili aikanaan samaa Karhun kainalossa -kirjassaan. Tukena oli suullista tietoa.
Tarkan mukaan Suomen puolustusopissa puhuttiin jo 1940-luvun lopulta lähtien varautumisesta ”massiivista maahyökkäystä vastaan”. Tällä tarkoitettiin luonnollisesti Neuvostoliittoa.
Hän kertoi asiasta kirjassaan seuraavaa:
”On ilmeistä, ja ammatillisesti itse asiassa luontevaa, että Suomen sotilasjohto on miettinyt valmiiksi liikekannallepanon ja puolustussuunnitelman myös idästä tulevan hyökkäyksen varalle, mutta voi olla, että sellaisia kaavailuja ei edes pantu paperille. […] Ylimmän sotilasjohdon avaintehtävissä koko kylmän sodan ajan toiminut kenraali Ermei Kanninen on kuitenkin kertonut, että Neuvostoliiton hyökkäystä torjuvat keskityskäskyt valmisteltiin, mutta ei pantu paperille vaan painettiin visusti muistiin. Päävastuussa olleet kenraalit osasivat ne ulkoa vaikka unissaan.”
Jukka Tarkan mukaan Suomen alueellinen puolustusjärjestelmä oli poliittisesti nokkela. Paikalliset komentajat oli velvoitettu puolustamaan aina, jos joku hyökkäisi. Käskyyn ei näin tarvinnut muotoilla poliittisesti arkaluontoista arviota siitä, mistä hyökkäys voisi tulla.
Tarkka muistelee kuulleensa presidentti Urho Kekkosen esittäneen asiasta seuraavan täsmentävän kysymyksen, kun puolustusjärjestelmään siirtymistä esiteltiin hänelle.
– Suunnilleen näin: Tarkoittaako tämä sitä, että jos Kuopion sotilasläänin komentaja toteaa alueensa joutuneen hyökkäyksen kohteeksi, hän aloittaa käytössään olevalla voimalla puolustuksen itsenäisesti, vaikka ei saisi yhteyttä esimiehiinsä sotilaslääniä ylemmissä esikunnissa. Hänelle olisi vastattu, että kyllä, herra Presidentti. Ja Kekkonen olisi kuitannut: Tämä on hyvä.
