Venäjän ortodoksinen kirkko on nimekkään ukrainalaisen uskonoppineen mukaan muuttunut vapauden ja ihmisarvon puolustajasta Kremlin pakkovallan puolestapuhujaksi. Dramaattinen muutos on arkkimandriitta Cyril Hovorunin mukaan tapahtunut Vladimir Putinin noustua vuonna 2000 Venäjän johtoon.
Samana vuonna Venäjän ortodoksinen kirkko oli hänen mukaansa hyväksynyt kirkon yhteiskunnallisen konseptin perusteita käsittelevän asiakirjan, jossa vielä tunnustettiin niin neuvostoajan traumat kuin Venäjän kansan tahto edetä kohti demokratiaa.
– Siinä ilmaistiin kunnioitus demokraattisia instituutioita kohtaan siitä riippumatta, kuinka kypsymättömiä ne vielä olivat, amerikkalaisessa Yalen huippuyliopistossa tutkijana toimiva Hovorun sanoo.
Kirkon yhteiskunnallinen konsepti oli kuitenkin jätetty avoimeksi myöhemmille täydennyksille. Vuonna 2008 asetelma muuttui radikaalisti, kun mukaan otettiin uusi ihmisarvoa, vapautta ja oikeuksia käsittelevä asiakirja. Siinä demokraattisia instituutioita ei Hovorunin mukaan enää selväsanaisesti kunnioitettu ja jopa ihmisoikeudet asetettiin kyseenalaisiksi.
– Jo ennen kuin Venäjän ortodoksisen kirkon piispainkokous vuoden 2008 istunnossaan hyväksyi perusopetukset ihmisarvosta, vapaudesta ja oikeuksista, Venäläisten maanmiesten kansainvälinen neuvosto [ven. Всемирный Русский Народный Собор] oli vuonna 2006 julkistanut esiversion samasta asiakirjasta. Tämä versio oli vielä kriittisempi ihmisoikeuksia ja niitä edistävää “läntistä sivilisaatiota” kohtaan, Hovorun toteaa.
Moskovan patriarkka Kirillin johtamasta neuvostosta on hänen mukaansa sittemmin muodostunut ortodoksisen kirkon ja muun yhteiskunnan välisen vuorovaikutuksen keskeinen foorumi, joka on presidentti Vladimir Putinin aktiivisella tuella keskittynyt ”alkuperäisen venäläisen sivilisaation” ja ”venäläisen maailman” edistämiseen.
– Uskon, että Kreml lopulta omaksui tämän Venäjän ortodoksisen kirkon tuottaman version venäläisen maailman käsitteestä, ja siitä muodostui ideologinen alusta aggressiivisten hyökkäysten käynnistämiselle Ukrainaa ja maailman muita maita vastaan, Hovorun sanoo.
“Vapaus on saatanasta”
Hovorun katsoo ajatuksen venäläisestä maailmasta edustavan sivilisaationationalismia, joka pyrkii yhdistämään ylikansallisia ryhmiä. Tässä se eroaa etnisestä nationalismista, joka korostaa yksittäisen kansakunnan kulttuurista ja poliittista erityisyyttä. Venäjällä sivilisaationationalismista muodostui hänen mukaansa ensin yhteiskuntauskonto, joka on sittemmin kehittynyt poliittiseksi uskonnoksi.
– Uskon, että episodi punkyhtye Pussy Riotin ympärillä helmikuussa 2012 oli muodonmuutoksen käännekohta, jonka jälkeen Venäjän yhteiskuntauskonto muuttui nopeasti poliittiseksi. Kehitys saavutti huippunsa vuonna 2014, kun Venäjä valtasi Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa, Hovorun sanoo.
– Tämän muutosprosessin yhteydessä näiden uskontojen jumalkuvastokin vaihtui. Yhteiskuntauskonnossa keskeinen hahmo oli tsaari Nikolai II. Uudessa poliittisessa uskonnossa hänen tilalleen nostettiin voimakkaammat tsaari Iivana Julma ja Josif Stalin.
Merkittävin ero Nikolai II:n ja Iivana Julman välillä on Hovorunin mukaan heidän suhtautumisessaan väkivaltaan: yhteiskuntauskonto perustuu vakaumukseen, poliittinen uskonto pakottamiseen. Hän sanoo useiden Venäjän ortodoksisen kirkon edustajien käyttäneen puheenvuoroja, joiden mukaan ihmiset ovat heikkoja ja kyvyttömiä tekemään oikeita valintoja. Siksi yksilöiden vapaus oli heidän mukaansa korvattava valtion harjoittamalla pakkovallalla.
Hovorun kertoo seuranneensa Venäjän ortodoksikirkon opillista murrosta läheltä työryhmässä, joka valmisteli vuoden 2008 asiakirjaa ihmisarvosta, vapaudesta ja oikeuksista. Työryhmässä, jota johti silloinen Kaliningradin metropoliitta Kirill – nykyinen Moskovan patriarkka – käytiin Hovorunin mukaan kiivasta väittelyä vapauden olemuksesta.
– Yksi ryhmän jäsenistä, isä Vsevolod Chaplin, painotti vapauden olevan saatanallinen työkalu, joka olisi syytä kokonaan hylätä, Hovorun kertoo.
Äärikonservatiivina pidetty Chaplin on sittemmin toiminut Venäläisten maanmiesten kansainvälisen neuvoston johtotehtävissä, ja hänet on arvioitu yhdeksi kirkkonsa vaikutusvaltaisimmista henkilöistä heti patriarkka Kirillin jälkeen.
Arkkimandriitta Cyril Hovorun kertoi näkemyksistään Boris Nemtsov -konferenssissa pitämässään puheessa Prahassa.
