Kaksi eturivin venäläisasiantuntijaa arvioi tuoreissa kommenteissaan, että Vladimir Putinin neljäs presidenttikausi vie maata kohti uudentyyppistä stalinismia.
Kun Venäjän ja lännen väliset jännitteet ovat viime vuosina lisääntyneet, kylmän sodan kaltaista ideologista vastakkainasettelua ei ole ollut. Nyt asetelma voi olla muuttumassa, sillä presidentti Putin on historiantutkija Irina Pavlovan mukaan päättänyt sitoutua stalinismiin.
Etsittyään pitkään ideologista oikeutusta hallinnolleen Putin on päätynyt ajatuskulkuun, jonka mukaan stalinismin vastustaminen on osoitus russofobiasta, joka puolestaan tarkoittaa natsismin kunnianpalautusta, Venäjän tiedeakatemiassa aiemmin työskennellyt tohtori Pavlova sanoo. Tästä seuraisi se, että vain todellinen stalinisti voi rakastaa Venäjää ja vastustaa natsismia.
Venäjällä ei ole Pavlovan mukaan odotettavissa nopeita, Neuvostoliiton loppuvuosien kaltaisia muutoksia perestroikan hengessä sen enempää kuin uutta suojasäätä suhteissa länteen. Hän sanoo presidentti Putinin rakentavan “uljasta uutta maailmaa”, jota luonnehtivat länsivastaisuus ja aggressiivisuus. Putinin tavoitteena on voitto, jonka myötä venäläiset saisivat kokea vastaavan suuruuden kuin Josif Stalinin aikana.
Toisin kuin Stalin, Venäjän nykyhallinto uskoo saavuttavansa tavoitteensa ilman suuria uhrilukuja.
– Se ei nojaa niinkään sotavoimiin ja ydinaseisiin, vaan läntisen maailman löystymiseen ja epätasapainoon, sen omien ongelmiensa kamppailevien johtajien vähäpätöisyyteen sekä oman kunnianhimonsa ylivertaisuuteen, provokaatioidensa viekkauteen, diplomaattisiin keinoihin ja inhimillisten heikkouksien hyödyntämiseen, Pavlova sanoo.
Stalinin ajan historian erikoistunut Irina Pavlova esittää arvionsa joulukuun lopulla julkaistussa blogikirjoituksessaan.
“Edessä todennäköisesti romahdus”
Myös arvostettu Venäjän kansainvälisten suhteiden instituutin (MGIMO) professori Valeri Solovei kertoo pietarilaiselle Fontanka.ru-verkkolehdelle uskovansa, että presidentti Putinin tavoittelee stalinistista modernisaatiota ilman laajoja sortotoimia ja verenvuodatusta.
Taustalla vaikuttaa Solovein mukaan huoli kansalaisten mielenilmauksista, joiden määrä on vuodessa lisääntynyt kahdella kolmanneksella ja joita on ennustettu nähtävän maaliskuisten presidentinvaalien jälkeen yhä enemmän.
Venäläisessä yhteiskunnassa kytee hänen mukaansa nyt muutospaineita enemmän kuin koskaan Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.
– Ensimmäistä kertaa 25 tai 26 vuoteen vaatimuksia muutoksesta esitetään enemmän kuin vaatimuksia vakaudesta, Solovei toteaa.
Ilmiö ei enää rajoitu vain johonkin yksittäiseen ryhmään, vaan se kattaa hänen mukaansa nyt kaikki sosioekonomiset segmentit.
Hän muistuttaa tulotason Venäjällä laskeneen jo neljänä vuonna peräkkäin, eikä käännettä parempaan ole näköpiirissä. Vastaavaa ei koettu kertaakaan edes 90-luvulla, jota venäläiset ovat tottuneet pitämään painajaismaisen epävakauden aikana.
Kremlissä tämä tiedostetaan professori Solovein mukaan hyvin.
– Siellä toivotaan, että tilanne muuttuisi, ja siihen etsitään keinoja – mutta ilman muutoksia politiikassa, hän sanoo.
Myönnytyksiä lännelle ei hänen mukaansa kannata lähivuosina haikailla, sillä Putinille ne tarkoittaisivat Venäjän heikkouden tunnustamista.
Solovei ei kuitenkaan pidä tilannetta betonoituna, vaan arvioi tulevan presidenttikauden jäävän Vladimir Putinin viimeiseksi. Hän uskoo vallansiirrosta sovittavan hyvissä ajoin ennen vuotta 2024, jolloin seuraavat presidentinvaalit olisi määrä järjestää.
Kun Putin aikanaan väistyy, se merkitsee Solovein mukaan myös hänen luomansa järjestelmän murenemista. Se voi tapahtua hallitustikin, mutta todennäköisemmin edessä on romahdus, hän ennustaa.
– Ei pidä kuitenkaan liioitella: Kyse ei ole katastrofista – Venäjä ei lakkaa olemasta, mutta suuria muutoksia on väistämättä luvassa.
