Venäjän “voitto” Zapad (länsi) -suursotaharjoituksessa, jossa kuvitteellinen sotatilanne asettui Baltian ja Puolan rajoille, ei ollut pelkästään ennalta määrättyä uhoa, kirjoittaa New America -ajatushautomon kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut tutkija Michael Hikari The National Interestin artikkelissa.
Hän kirjoittaa otsikolla ”Näin Venäjä voisi hajottaa Naton ja voittaa sodan”
Hikari nostaa esiin, miten Baltian maiden puolustaminen olisi useiden eri arvioiden mukaan alkuvaiheessa mahdotonta Naton ja Venäjän mahdollisessa yhteenotossa.
Rand Corporation -tutkimuslaitoksen julkaiseman tutkimuksen mukaan Venäjän joukot saavuttaisivat Viron ja Latvian pääkaupungit hitaimmillaankin 60 tunnissa. Tuoreessa hollantilaisraportissa puolestaan todetaan, että Baltian tehokas puolustus Venäjältä vaatisi kolminkertaisia Nato-joukkoja nykyisiin verrattuna.
– Vaatimukset joukkojen lisäämisestä Venäjän rajalle ovat ymmärrettäviä, mutta tämä saattaisi kasvattaa konfliktin riskiä. Samalla Nato-joukot altistuisivat Venäjän musertavalle tulitukselle sodan alkaessa.
Hikarin mukaan Venäjän sapelinkalistelun huomiotta jättäminen ei ole järkevää, mutta tavanomaisiin aseisiin ja taktiikoihin perustuvan sotilaallisen voiman lisääminen Itä-Euroopassa ajaisi länsimaiden joukot Venäjän valitsemalle toimialueelle.
Venäjän etuna on tutkijan mukaan epäsymmetrinen toiminta.
– Taipumus reagoida symmetrisesti viimeaikaisiin provokaatioihin selittää osittain sen, miksi Venäjä on vähintään yhden askeleen Yhdysvaltoja ja Eurooppaa edellä.
Hikarin mukaan länsimaiden pitäisi omaksua Venäjän tavoin epäsymmetrinen tapa toimia.
Symmetristä sodankäyntiä on esimerkiksi taistelu, jossa kaksi samantapaista armeijaa taistelevat toisiaan vastaan yhtä suurilla joukoilla
Asymmetrisessä sodankäynnissä vastustajat eivät ole symmetriassa keskenään. Sotaa käyvät osapuolet voivat olla esimerkiksi aseelliselta voimakkuudeltaan tai miesvahvuudeltaan erisuuruisia eivätkä muodosta toistensa peilikuvia.
– Symmetrisissä toimissa on omat etunsa, mutta se tekee länsimaiden vastatoimista ennalta arvattavia. Kun länsimaiden hallitukset ovat sopineet vastatoimista, Venäjä on jo siirtynyt toiselle toimialueelle.
Hikarin mukaan Venäjä ei kykene vastaamaan Naton sotilaalliseen voimaan määrällisesti tai laadullisesti.
– Mutta Moskova tietää, että se ei ole tarpeen, jos puolustusliitto on eripurainen, sen jäsenet eivät ole halukkaita toimimaan ja jos Venäjä saa USA:n ja Euroopan tekemään strategisia virheitä.
– Venäjän suuret sotilasoperaatiot viimeisen kymmenen vuoden aikana Georgiassa, Ukrainassa ja Syyriassa osoittavat, että päättäväisyydellä ja nopeudella on mahdollista määritellä strateginen tilannekuva mieleisekseen.
Venäjä tukeutuu toimissaan muun muassa informaatiovaikuttamiseen ja kyberhyökkäyksiin sekä muistuttaa säännöllisesti muuta maailmaa valtavasta ydinasearsenaalistaan. Tositoimissa Venäjä pysyttelee usein harmaalla alueella ja pyrkii kiistämään osallisuutensa eri sotatoimissa.
– Kun länsimaat vaativat tiukan linjan omaksumista Venäjää kohtaan, Moskova kutsuu tätä usein kolmannen maailmansodan lietsomiseksi.
