Kirjoittajan mukaan populisti voi luoda mielikuvaa, että lainsäädännöllä tehdään kiusaa. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Sini Ruohonen: Näin tunnistat populistin

Rajaa vedetään kuvitteellisen kansan ja kuvitteellisen eliitin välille.

Populistiset hahmot toimivat jo nyt merkittävillä paikoilla useissa länsimaisissa demokratioissa. On suuri vaara, että yhä useampi poliitikko ajautuu populismin tielle.

Jotta näin ei kävisi, kannattaa pitää mielessä peruslähtökohdat, joista populistin tunnistaa.

 

Suhtautuminen tulevaisuuteen: toivoton tai toivoa on

Populisti on kiinnostunut suppeasta politiikan agendasta ja vastakkainasettelusta. Impivaaralaisella ”ennen kaikki oli paremmin” -puheella luodaan käsitys, jonka mukaan tulevaisuus ei tuo mukanaan juurikaan mitään hyvää.

Rajaa vedetään kuvitteellisen kansan ja kuvitteellisen eliitin välille. Kuulijoille synnytetään mielikuvaa siitä, että (muiden puolueiden) harjoittama politiikka ei koskaan ole yhteisen edun tavoittelemista vaan aina oman eturyhmän asian ajamista.

Vaihtoehtoinen tapa on nähdä tulevaisuus mahdollisuutena, johon vaikuttamalla ihmisillä on paremmat oltavat huomenna kuin tänään. Politiikka pyrkii esittämään ratkaisuja vallitseviin haasteisiin ja valamaan uskoa siihen, että hallittu muutos on hyvä asia.

Lainsäädännöllä pyritään edesauttamaan ihmisten hyvinvointia; ei tekemään kiusaa tai vaikeuttamaan elämää. Lisäksi vastuulliset toimijat ovat kiinnostuneita vahvistamaan edustuksellista demokratiaa toimimalla avoimesti ja kertomalla asioista totuudenmukaisesti.

Erilaisten ryhmien välinen konsensus on vastuulliselle poliitikolle tavoite eikä tappio.

 

Miten ongelmat ratkaistaan? Sisällöt ja tyylit erottavat

Negatiivinen suhtautuminen nykymenoon ja tulevaan näkyy populistien aihevalinnoissa ja ratkaisuehdotuksissa. Pelko ja uhkakuvat ovat politiikan sytykettä. Maahanmuuttaja tekee työt (tai sitten ei tee, mikä on ehkä vielä pahempi), omii kulttuurin ja kahmii naiset. Sama tuntematon tyyppi vie rahat vanhustenhoidosta ja kouluista. Tai tieinfrasta tai yrittäjien taskusta.

Tai jos maahanmuuttoteema ei sykähdytä vastaanottajaa, voi vedota ilmastonmuutokseen. Populisti kertoo, että sen ympärille luotu hysteria johtaa päätöksiin, jossa arki hankaloituu, ruoka kallistuu, asumisen kulut nousevat ja työpaikat häviävät. Ilmastonmuutoksen vastaiset voimat esitetään uhkana, jota vastaan populistinen rintama asettuu. Puolustamaan nykyisyyttä, vastustamaan muutosta.

Mikä tahansa onkaan ongelma, populisti esittää siihen yksinkertaisen syyn ja helpon ratkaisun.

Vastuunkantaja sen sijaan osoittaa, että ongelmat eivät ole mustavalkoisia eikä niihin siksi löydy yksinkertaisia vastauksia. Kuhunkin haasteeseen, kuten työllisyyteen, ympäristönsuojeluun tai sosiaaliturvaan, on etsittävä omanlaisensa toimet kohentamaan tilannetta.

Patenttiratkaisuja ei ole, vaan keinovalikoima on laaja ja erilaiset toimenpiteet muodostavat usein monimutkaisen kompromissin. Tästä syystä vastuullisten poliitikkojen on myös populisteja vaikeampaa perustella politiikkaansa selkosanaisesti. Politiikka ei juuri koskaan ole helppoa.

Vastuulliset toimijat erottaa populisteista myös se, että he pystyvät tekemään ja perustelemaan hankaliakin päätöksiä. He tunnustavat sen, että tehdyt ratkaisut eivät riemastuta kaikkia. Politiikan päämääränä on yleinen etu yksityisen edun sijaan.

 

Media muuttuu, mutta kyse on silti tiedon välittämisestä

Median murros on tullut jäädäkseen siten, että poliittista viestintää ei voi eikä pidäkään tehdä enää yksinomaan analogisesti ja hierarkisesti. Keskusteluun voi osallistua kuka tahansa ja verkon kanavarepertuaari on lähes rajaton sekä avoimissa alustoissa että suljetuissa ryhmissä.

Kaikkien puolueiden ja poliittisten toimijoiden on iskostettava mediakentän totaalimuutos viestintänsä lähtökohdaksi. Se ei kuitenkaan tarkoita populistisen meiningin omaksumista.

Populistit voivat toimia laajalla skaalalla. Käytössä on erilaisia välineitä ja toimijoita, jotka eivät välttämättä juurikaan kohtaa toisiaan. Yhden alusta on oma, yksisuuntainen blogi, toisen maahanmuuttovastainen keskustelupalsta.

Viestinnän keinoin kullekin äänestäjälle löytyy oma edustajansa ja puolueen kannattajajoukon yhteiset nimittäjät voivat olla minimaaliset. Kunhan joku muutos pelottaa, ja kunhan joku ratkaisuehdotus puhuttelee.

Suhtautuminen mediaan paljastaa populistin. Ammattitoimittajat ovat läpipolitisoituneet eivätkä tunne kansaa eivätkä sen tuntoja. ”Punavihreä agendajournalismi” on populistin pahin vihollinen, mutta samalla käyttökelpoinen ase. Siitä riittää puhetta verkon syövereissä, ja se murentaa tehokkaasti uskoa vapaaseen tiedonvälitykseen, johon poliittinen järjestelmä nojaa.

Tuskin parempaa porukkaa ovat tutkijat. Populistille tai populismiin ystävälle akateeminen tutkimus on useimmiten värittynyttä tai turhaa. Keskustelutuokio naapurin kanssa antaa yhtä paljon informaatiota kuin tieteellinen julkaisu.

Vastuulliset toimijat sen sijaan pyrkivät siihen, että viestintä on linjassa harjoitettuun politiikkaan ja yksittäisten toimijoiden viestit tukevat laajempia kokonaisuuksia. Ohjelmissa esitettyjä tavoitteita pyritään johdonmukaisesti toteuttamaan. Viestinnän lähtökohtana on omien vaihtoehtojen esittäminen muiden arvostelemisen sijaan.

Yksittäiset poliitikot voivat silti profiloitua tietyissä teemoissa, mutta ennemminkin asiantuntijana kuin megafonin jatkopalana.

Journalistisiin ohjeisiin sitoutunutta ammattijournalismia arvostetaan. Tiedetään, että median tehtävä on sekä välittää oikeaa tietoa että toisaalta myös aiheesta kritisoida politiikkaa ja poliitikkoja. Samoin tutkijoita kuullaan mielellään ja politiikkaa tehdään tutkittuun tietoon perustuen.

Kun vastuullinen poliitikko viestii, onpa foorumina some tai torinkulman kahvila, se perustuu oikean tiedon välittämiseen, virheellisten käsitysten oikomiseen ja kestävään argumentaatioon – ei siihen, että agitoidaan ihmisiä toisiaan vastaan.

Kirjoitukseen on ammennettu ajatuksia VTM Niko Hatakan (TY) viikko sitten tarkastetusta populismia ja mediaa käsittelevästä väitöskirjasta sekä Ajatuspaja Toivon pian julkaistavasta teoksesta ”10 teesiä modernille oikeistolle”.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sini Ruohonen

Sini Ruohonen

Kirjoittaja on Ajatuspaja Toivon toiminnanjohtaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt