Rautavaltaistuin - Game of Thrones -sarjan näyttely Hall of Faces Helsingissä vuonna 2016. LEHTIKUVA/MIKKO STIG

Näin syntyi ja kuoli Game of Thrones

Mediayhtiöille suositunkaan sarjan päättäminen ei ole tuskallista.

Yhdysvaltalainen toimittaja James Hibberd on vuosikymmenten ajan keskittynyt kirjoittamaan viihdeteollisuudesta. Uutuusteoksessaan hän käsittelee maailman suosituimman fantasiasarjan Game of Thronesin taustoja alusta loppuun.

George Raymond Richard Martin varttui New Jerseyssä 1950-luvulla ja jo varhain hän ryhtyi kirjoittamaan kuvitelmiaan paperille ja möi niitä kavereilleen. Aikuisena hän kirjoitti novelleja lehdille ja kirjoitti scifi- ja kauhuromaaneja.

1980-luvun puolivälissä Martin muutti Hollywoodiin ja päätyi tv-sarjojen käsikirjoittajaksi. Hän kohtasi ongelmia tv-yhtiöiden rajoitusten kanssa, kuten kirosanojen käytön suhteen. Martin turhautui ja hän siirtyi kirjoittamaan täysipäiväisesti romaaneja.

Yksi niistä, A Game of Thrones, ilmestyi vuonna 1996 ja hän kirjoitti nopeassa tahdissa saagaan vielä kaksi teosta. Kirjoissaan hänen ei tarvinnut välittää tv-käsikirjoitusten ahdasmielisyydestä, joten teoksiin oli ahdettu järkyttäviä kidutus-, raiskaus- ja insestikohtauksia. Tarinassa oli yli 2 000 nimettyä hahmoa ja kokonaisuus sai nimen A Song of Ice and Fire.

2000-luvun alun Taru sormusten herrasta -trilogian suurmenestyksen jälkeen myös Martinin kirjoista kiinnostuttiin, olihan neljäs osa noussut vuonna 2005 bestseller-listojen kärkeen.

Neuvottelut

Martin ei tyytynyt mihin tahansa tarjoukseen, esimerkiksi kahden ja puolen tunnin elokuva olisi ollut täysin riittämätön. Lisäksi roskakoriin päätyivät ehdotukset keskittyä vain yhteen hahmoon.

Kirjailija-käsikirjoittajat David Benioff ja Dan Weiss halusivat sovittaa kirjat televisiosarjaksi. Pitkien neuvottelujen jälkeen yhteistyö pääsi käyntiin, mutta paljon vaikeuksia oli vielä edessä.

Yhteensä yli 4 000 sivun markkinoiminen televisioyhtiöille oli helpommin sanottu kuin tehty. Kysehän oli ennen näkemättömän suuresta tuotannosta. Myyntipuhe HBO:n ohjelmajohtajalle kuitenkin tehosi, mutta juridisista yksityiskohdista neuvotteleminen kesti yli vuoden.

Vuonna 2008 HBO teki päätöksen toteuttaa poikkeuksellisen kalliin pilottijakson, jonka hinta oli kymmenen miljoonaa dollaria.

Alkuperäistä pilottijaksoa alettiin kuvata lokakuussa 2009. Vaikka kuvauksia tehtiin useissa maissa, niin tiimi tarvitsi jonkin päämajan. Osittain taloudellisista syistä kohteeksi valikoitui Pohjois-Irlanti ja Belfastin lähellä olevat Paint Hallin studiohallit.

Valinnassa oli jotain vertauskuvallista, koska alue oli saman hylätyn telakan mailla, jossa rakennettiin aikoinaan maailman suurimmaksi laivaksi sanottu RMS Titanic. Samassa paikassa luotaisiin myös maailman suurin television draamaohjelma.

Toinen mahdollisuus

Hibberdin mukaan HBO:n johto tiesi koejakson nähtyään, että käsissä oli ongelmia ja liian moni asia oli poskellaan. Budjettiin nähden kaikki näytti kovin pieneltä ja tilanteen voi tiivistää erään johtajan kommenttiin: ”Ihan kuin se olisi kuvattu minun takapihallani.”

Tuottajat olivat pahoissa vaikeuksissa ja heidän oli myönnettävä virheensä. Myöhemmin yksi HBO:n johtajista totesi, että ilmassa oli aika lailla rukoilua ja anelua.

Toisaalta silloinen yhtiön hallituksen puheenjohtaja Richard Plepler myönsi tarinan olevan koukuttava ja hän antoi luvan jatkoon. Hollywoodissa toisen mahdollisuuden saaminen on äärimmäisen harvinaista. Monissa tapauksissa yksi suuri epäonnistuminen merkitsi koko uran loppua.

HBO tilasi kymmenen uutta jaksoa, mukaan lukien uudelleen kuvattu pilottijakso. Ehdot olivat tiukat. Muutoksia oli tehtävä käsikirjoitukseen, tuotantosuunnitelmaan, kuvausryhmään ja ennen kaikkea näyttelijävalintoihin.

Rahaa ei riittänyt tunnettujen näyttelijöiden palkkaamiseen, koska pelkästään erikoistehosteet, asusteet ja lavasteet nielivät miljoonia. Tuottajien oli metsästettävä näyttelijöitä tuhansien koe-esiintymisvideoiden kautta.

Huhtikuussa 2011 esitettiin ensimmäinen jakso ja se sai vaatimattomat 2,2 miljoonaa katsojaa, mutta HBO uskoi panostukseensa ja tilasi toisen tuotantokauden. Neljännen tuotantokauden loppuessa pelkästään USA:ssa katsojia oli jo 20 miljoonaa.

Tarinan päätös

Mediayhtiöille suositunkaan sarjan päättäminen ei ole tuskallista. Kun ohjelma ei enää tuota riittävästi, se vain lopetetaan. GOT:n kohdalla kyse ei ollut suosion puutteesta, sillä se rikkoi katsojaennätyksiä ja sai maailmanlaajuisesti faneja.

Ohjelma sai kaikkiaan 59 Primetime Emmy -palkintoa, mikä on kaikkien aikojen suurin määrä, mikä millekään draamalle on annettu.

Silti keskustelu kertomuksen pituudesta alkoi jo toisen tuotantokauden kohdalla. Tuottajat eivät halunneet megahittinsä jatkuvan niin kauan, etteivät katsojat enää pitäisi siitä, joten ohjelman oli loputtava huipulla. Lisäsyynä oli, että alkoi olla hankalaa ja kallista pitää näyttelijöitä yhdessä, koska Hollywoodin studiot kaappasivat sarjan tähtiä elokuviinsa.

Kahdeksas tuotantokausi oli kokonaisuuden viimeinen ja kallein. Budjetti kipusi 15 miljoonaan dollariin per jakso ja viisi tärkeintä näyttelijää saivat kukin miljoonan jaksolta. Viimeinen eli 73. jakso lähetettiin toukokuussa 2019.

James Hibberd: Game of Thrones. Kaikkien on kuoltava. Suomentanut Antti Immonen. Into Kustannus Oy.

JARKKO KEMPPI

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt