Uusi Sata vuotta suomalaista sotilastiedustelua -kirja (Atena) kertoo yhdessä luvussaan sotilastiedustelusta maassamme 1980- ja 1990-luvuilla, kun kylmä sota ratkaistiin.
Sotilastiedustelusta kertovan virallisen kirjan sisällöstä ei kuitenkaan kannata odottaa varsinaista lörpöttelyä. Enimmäkseen kirja käy yleisesti lähinnä läpi alan ja sotien historian Suomessa, maailmanpolitiikan kehitystä ja esimerkiksi organisaatiokaavioita.
1980-luvulla Suomen tiedustelulle oli teoksen mukaan tärkeintä erityisesti Neuvostoliiton asevoimien seuraaminen. YYA-sopimus oli voimassa.
– Toimintaympäristön muutokset heijastuivat myös Puolustusvoimiin ja sotilastiedusteluun. Valtakunnassa ei ollut lainkaan siviilitiedustelua. Kuten Raimo Heiskanen kirjassaan ”Saadun tiedon mukaan” toteaa, oli muodostunut sellainen käsitys, että tiedustelun käyttö jopa terminä oli kielletty. Siksi sitä vältettiin tietoisesti ja käytettiin peiteilmaisuja kuten ”tutkintatoimisto” ja ”tarkastusosasto”. Nykyään on vaikea kuvitella, että tiedustelu ja sen organisointi voitaisiin täysin salata. Hyvänä puolena salaamisesta on kai todettava, että vuotoja ei esiintynyt, kirjassa todetaan.
Kirjan mukaan vuosi 1991 – Baltian itsenäistyminen, Moskovassa Gennadi Janajevin juntan kaatuminen ja Neuvostoliiton loppu – oli tärkeä sotilastiedustelulle.
– Tiedustelulla oli keskeinen rooli tilanteen selvittämisessä ylimmälle valtiojohdolle. Akuuttien kriisien ohella koko vuoden jatkui tiivis seuranta sen selvittämiseksi, mihin Itä-Saksasta ja loppuvuodesta alkaen myös Baltiasta poistuvat neuvostojoukot siirtyisivät.
Signaalitiedustelusta vastanneen viestikoelaitoksen kuunteluhenkilöstön rungon muodostivat kirjan mukaan 1980-luvulla ”ikääntyvät aliupseerit, joista nuorimmatkin siirtyisivät eläkkeelle 1990-luvun puoliväliin mennessä”. Vähintään 5-10 uutta aliupseeria piti saada töihin vuosittain.
– Päällystöopistoon Lappeenrannassa perustettiin elektronisen sodankäynnin koulutuslinja vajetta paikkaamaan. Värvättyjen kielikoulutus aloitettiin Jyväskylän yliopistossa kustantamalla muutamalle henkilölle kurssimaksut ja antamalla vapaata luennoille osallistumista varten.
– Nuoria kielitaitoisia upseereita ja tutkijoita oli myös välttämättä saatava laitokseen töihin. Heitä värvättiin Puolustusvoimien kielitutkintojen perusteella. Toukokuussa 1988 Viestikoelaitos siirrettiin Pääesikunnan alaisuudesta Ilmavoimien joukoksi. Näin toimittiin 2000-luvulle saakka, kunnes hyväksyttiin se tosiasia, että elektroninen tiedustelu on osa organisoitua sotilastiedustelua ja että sen on oltava myös suoraan tiedustelulle alisteinen.
