Näin suomalaiset lukevat kirjoja: mitä luet kertoo kuka olet

Ikä ei määritä kirjallisuusmakua niin paljon kuin koulutustaso ja sukupuoli.

Kuka lukee Jane Austenin romaania Ylpeys ja ennakkoluulo? Entä Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa? Luokka-asema näkyy kulttuurin kulutustottumuksissa: operetti on pikkuporvariston ooppera.

Kirjallisuus on kanonisoiduimpia, esikuvalliseksi miellettyjä, korkeakulttuurin muotoja. Kirjojen lukemisella on vahva side kulttuuriseen pääomaan. Kouluttautuminen on käytännössä merkinnyt lukemista, ja pitkään jo pelkkä lukutaito oli merkki runsaasta kulttuurisesta pääomasta.

Ranskalaissosiologi ja -filosofi Pierre Bourdieun käsite kulttuuripääoma on luokka-aseman osoitin ja perusta – resurssi, joka on yhtäältä kotoa peritty, toisaalta koulutuksessa omaksuttu ja joka ilmenee tiettyinä kulttuurisina suuntautumisina eli makuina ja käytäntöinä.

”Luokka-aseman” käsitteen käyttäminen ei tee Bourdieusta marxilaista; luokan käsitettä ovat sosiologiassa käyttäneet lukuisat muutkin Max Weberin johdolla.

Ihmisten elämäntyylit, kulutus ja maut ovat hierarkkisesti järjestyneitä, ja tuo hierarkia on rakenteellisesti vastaava yhteiskuntaluokkien hierarkian kanssa.

Bourdieu erottaa toisistaan kolme makujen kategoriaa: yläluokan hallitsevan ja legitiimin maun, tätä jäljittelevän keskiluokkaisen maun ja yläluokkaista makua halveksivan työväenluokkaisen maun.

Miksi luetaan?

Se, mitä pidetään ”korkeana” kulttuurina, liittyy yleiseen taisteluun sosiaalisesta statuksesta ja arvovallasta. Olennainen osa statuskamppailua käydään nimenomaan kulttuurin ja sen piirissä tapahtuvien erottautumisten eli distinktioiden avulla, Bourdieu väittää.

Hallitseva ryhmä, porvaristo, pyrkii erottumaan muista ryhmistä kuluttamalla legitiimiä korkeakulttuuria.

Yläluokan ja työväenluokan väliin jäävien ryhmien, pikkuporvariston tai niin sanottujen keskimmäisten ammattiryhmien elämäntyylille on tyypillistä hyvä kulttuuritahto ja yläluokan jäljittely.

Jäljittely näkyy kevennettyjen korkeakulttuurituotteiden nauttimisena. Tällaisia ovat esimerkiksi korkeakulttuurin popularisoidut muodot, kuten operetit oopperan asemesta (Nina Kahma 2011, Elliot B. Weiningeriin viitaten).

Paljonko luetaan?

Suomalainen maku -tutkimuksen kyselylomakkeessa kysyttiin: Kuinka monta kirjaa luit viimeksi kuluneen 12 kuukauden aikana vapaa-ajallasi?

Melkein 30 prosenttia jätti vastaamatta kysymykseen. Vain runsas prosentti tunnusti, että ei ollut lukenut ainuttakaan. Varsin perustellun tuntuisesti tutkijat päätyivät koodaamaan vastaamatta jättäneet enintään kaksi kirjaa 12 viime kuukauden aikana lukeneiksi.

Korkeintaan kaksi kirjaa vuoden aikana lukeneet ovat tyypillisesti vain perusasteen koulutuksen saaneita, 55–74-vuotiaita miehiä.

Yli kymmenen kirjaa lukeneet taas ovat ylemmän korkea-asteen koulutuksen saaneita, 35–54-vuotiaita naisia.

Mitä luetaan?

Suosituimpia kirjallisuudenlajeja ovat dekkarit ja jännitys, elämäkerrat ja muistelmat, tietokirjat sekä harrastekirjat.

Dekkareita ja jännitystä lukevat miltei kaikki, mutta kaikkein eniten perusastetta enemmän koulutetut alle 55-vuotiaat; naiset ja miehet jotakuinkin yhtä paljon.

Klassisen kaunokirjallisuuden kulutus kasvaa niin koulutustason kuin iänkin kohotessa. Modernissa kaunokirjallisuudessa on samoin, paitsi ylimmän ikäryhmän kohdalla kiinnostus vähän hiipuu. Moderni kauno on klassista kaunoakin tyypillisimmin naisten harrastus.

Tosin kaikkein selvimmin, lähes yksinomaan, on itseapu- ja terapiakirjojen lukeminen naisten harrastus. Viihde ja romantiikka sekä runot ja näytelmät seurailevat sukupuolijakaumassa tuntumassa.

”Miehisintä” lukemista puolestaan edustavat scifi, fantasia ja kauhu, joita eniten harrastavat korkeimmin koulutetut nuoret miehet. Tietokirjat kuluvat niin ikään koulutetuimpien miesten käsissä, ihan nuorin ikäryhmä pois lukien.

Kuka tuntee Kesän varjot?

Yhdestätoista yksittäisestä teoksesta tai teossarjasta erottuvat kyselyn vastauksissa luetuimpana Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi ja kakkosena Dan Brownin Da Vinci -koodi.

Vastakkaisen ääripään muodostivat Gustave Flaubertin romaani Rouva Bovary sekä vähiten luettu Bo Carpelanin romaani Kesän varjot, joka tuotti kirjailijalle tämän toisen Finlandia-palkinnon. Ja Rouva Bovarysta on sekä tehty ooppera (1951) että useitakin filmatisointeja, muiden muassa Claude Chabrolin ohjaama elokuva Isabelle Hupper tähtenä nimiroolissa (1991).

Koulutustaso korreloi voimakkaasti lukemiseen. Rouva Bovaryn on perusasteen koulutuksen saaneista lukenut vain noin yksi sadasta, mutta korkeasti koulutetuista noin 19 prosenttia.

Olen kyllä ajatellut lukea…

Fjodor Dostojevskin klassikon Rikos ja rangaistus vastasi lukeneensa 20 prosenttia ja ajatelleensa lukea sen vielä 21 prosenttia lisää. Molempien, yllättävänkin korkeiden prosenttilukujen tutkijat tulkitsevat kertovan niin sanotusta hyvästä kulttuuritahdosta (vrt. muuan suomalainen moninkertainen ministeri ja presidenttiehdokas).

Nuorimman ikäryhmän eniten lukema kirja, Da Vinci -koodi kirvoittaa sekin On ajatellut lukea -maininnan 19 prosentilta vastaajista. Teoksen suosio maailmalla on noteerattu.

Suorasanaiset pakit – on kuullut kirjasta, mutta tuskin lukee – saa J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja 68 prosentilta vastanneista. Kalle Päätalon Iijoki-sarja tulee lähes yhtä vahvasti torjutuksi, 59 prosenttia kieltäytyy siitä.

Painosten kuningattaren Laila Hirvisaaren Lehmusten kaupunki -sarjaan ei aio tarttua 51 prosenttia vastaajista, vaikka Hirvisaaren (ent. Hietamies) kirjoja on myyty Suomessa yli neljä miljoonaa nidettä.

Lähteinä käytetty: Semi Purhonen ja työryhmä Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Kahma, Keijo Rahkonen, Arho Toikka: Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014. Nina Kahma: Yhteiskuntaluokka ja maku. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen julkaisuja, 2011.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt