Marko Kilpi. LEHTIKUVA/VESA MOILANEN

Näin poliisi luokittelee lapsipornoa – ”se invalidisoi tutkijoita”

Eduskunnassa kuvailtiin järkytyksen tunteita, kun käsittelyssä oli raakaa väkivaltaa sisältävät kuvat rangaistaviksi haluava lakialoite.

Lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja ja tekijä on kokoomuksen kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen. Aloitteen on allekirjoittanut 105 kansanedustajaa.

Lakialoitteen perustelujen mukaan Suomessa poliisin tietoon tuli viime vuonna 89 törkeää sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisrikosta. Perusteluissa todetaan, että ”näitä järkyttäviä rikoksia koskeva lainsäädäntömme ei ole pysynyt tietotekniikan kehittymisen perässä. Tämän lakialoitteen tarkoituksena on parantaa lasten rikosoikeudellista suojaa päivittämällä lainsäädäntö nykyaikaan”.

Pihla Keto-Huovinen. LEHTIKUVA / HEIKKI SAUKKOMAA

Kokoomuksen poliisikansanedustaja Marko Kilpi kertoi täysistunnossa CAM-materiaalista (child abusement material) eli lapsipornosta. Hänen mukaansa se on ”eittämättä haastavinta poliisille mitä voi olla, lasten seksuaalisten hyväksikäyttöjen lisäksi”.

Kilven mukaan kymmenien tuhansien kuvien arkistot ovat hyvin tavanomaisia tapauksia. Niitä levittävien rinkien sisäänpääsymaksuna hyvin usein käytetään samaa materiaalia – esimerkiksi 10 000 kuvaa.

– CAM-materiaalia tutkii Suomessa varsin pieni joukko poliiseja, ja juttuja on paljon tutkittavana. Tämän lisäksi tapaukset ovat hyvin hitaita tutkia. Kaikki materiaali on käytävä läpi kuva kuvalta, video videolta, koska Suomessa materiaali on luokiteltava sen törkeyden mukaan. Jos yhdenkin epäillyn hallusta löytyy esimerkiksi 80 000 kuvaa ja 3 500 videota, kuten vastikään Pohjois-Karjalassa tapahtui, voi jokainen varovaisesti laskeskella, kuinka kauan pelkästään tuon yhden tapauksen materiaalin luokitteluun kuluu aikaa – ja sen päälle vielä kaikki muu tutkintatyö kuulusteluineen päivineen, Marko Kilpi totesi.

Poliisi jakaa Marko Kilven mukaan CAM-materiaalin kolmeen törkeysluokkaan. Luokka 1 on materiaalia, jossa lapsi tai lapset poseeraavat tai kuva tarkennetaan lapsen sukuelimiin. Luokka 2 on materiaalia, jossa lapseen kohdistuu seksuaalista toimintaa. Luokka 3 on ”materiaalia, jossa lasta raiskataan, pakotetaan, uhataan, sidotaan tai jossa lapsi sekaantuu eläimeen”.

– Varsinkin kolmannen luokan materiaali on niin rajua ja armotonta, että niillä on vaurioittavia vaikutuksia näitä rikoksia tutkiville poliiseille. Tämä materiaali invalidisoi tutkijoita, ja olen tämän omassa työssäni poliisina todistanut tapahtuvan moneen, moneen kertaan. Mutta millaisia vaurioita ne aiheuttavat näissä materiaaleissa esiintyville lapsille? Vähintäänkin tuhoavia. Ruotsissa luokittelustahan on luovuttu, ja siellä tuomioiden määrä on selvästi noussut, Kilpi sanoi.

– Puhutaan siis hyvin vakavasta, syvästi kieroutuneesta rikollisuuden alasta. On täysin käsittämätöntä, että näistä rikoksista tuomiot ovat käytännössä sakkotuomioita, ja sen vuoksi rikosten vanhentumisajat ovat lyhyitä. Se asettaa rikostutkinnalle omat haasteensa, ja tämän vuoksi juttuja saattaa jopa vanhentua ennen kuin ne on saatu tutkittua. Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa ei tällaista pitäisi päästä tapahtumaan.Lakialoitteessa pyritään nostamaan vanhentumisaika kahteen vuoteen.

– On myös käsittämätöntä, että yhden kuvan tai videon levittäminen ei ole rangaistavaa. Ei, vaikka se olisi sitä kolmatta luokkaa, törkeintä, sitä, missä lasta raiskataan, pakotetaan, uhataan, sidotaan ja niin edelleen. Tämä epäkohta on täysin sietämätön. Yksi video voi olla vaikka päivän mittainen, ja se voi sisältää kuinka törkeää materiaalia tahansa, eikä sen levittäminen ole rikos, Kilpi ihmetteli.

– Laki on ajalta ennen nykymuotoista internetiä, saati sosiaalista mediaa, ja tämäkin epäkohta osoittaa tämän tilanteen ja lain vanhentumisen hyvin selkeästi todeksi.

Raakaa, sadistista väkivaltaa sisältävien materiaalien hallussapito ei Marko Kilven mukaan myöskään ole nyt rangaistavaa.

– Hyvin usein takavarikoitujen materiaalien sisässä on väkivaltamateriaalia, ja poliisin on ne tutkinnan päätteeksi luovutettava takaisin epäillylle, oli sitä miten paljon tahansa, oli se miten törkeää tahansa. Sopii kyllä kysyä, kenen mielestä tämä on oikein. Tähän on myös saatava muutos, ei vain sisällön vuoksi, vaan myös siksi, että kun poliisi löytää tällaista väkivaltamateriaalia, sitä kautta päästäisiin käsiksi myös CAM-materiaalirinkeihin. Ne kulkevat käsi kädessä. Toisin sanoen kiinni jäämisen riski tässäkin mielessä kasvaisi olennaisesti.

Pysäyttävä
kokemus

Täysistunnon keskusteluun osallistui vakavia ja hiljaisia edustajia.

Kokoomuksen Ville Kaunisto sanoi, että ”lapsen hyväksikäyttö ja pelkkä tämä keskustelu saa varmasti meidät kaikki voimaan henkisesti ja fyysisesti huonosti. Ainakin minulla on aivan hirveä olla”.

– Voisi sanoa, että tämä on semmoinen pysäyttävä kokemus, kun ei ole itse tiedostanut sitä ympärillä tapahtuvaa pahuutta niin konkreettisesti kuin tänään olette sen kuvanneet, ja se on jo tärkeä asia. Irvokasta, iljettävää, jotain aivan käsittämätöntä, vasemmistoliiton Jari Myllykoski kuvaili.

– Tämän lakialoitteen äärellä me puhumme julmista, törkeällä tavalla lapsen oikeuksia rikkovista, täysin hyväksymättömistä ja tuomittavista rikoksista, sellaisista, joiden kohteeksi joutuminen särkee mielen tai vie pahimmillaan hengen. Olen tehnyt töitä lasten kanssa, jotka ovat joutuneet tällaisten rikosten uhriksi, ja olen iloinen siitä, että tässä salissa selkeästi löytyy henkeä sille, että teemme lain puitteissa kaiken, jonka voimme, jotta voisimme estää näitä rikoksia sekä saada rikoksentekijöitä kiinni, vihreiden Sofia Virta sanoi.

– Täytyy kyllä henkilökohtaisesti sanoa, että en ole tässä salissa kuullut niin brutaalia tekstiä, mitä edustaja Kilpi tuossa juuri kuvaili, mitä näille lapsille voi tapahtua, ja en tiedä, onko puhemies pitkän uransa aikana tämmöisiä puheenvuoroja täällä kuullut. Mutta jos tänään täällä olisi ollut 200 edustajaa paikalla kuuntelemassa tätä lakialoitetta, väitän, että se lähtisi tänään valmisteluun, kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo totesi.