Verkkouutiset

Näin muuttaisin autoilun verotusta

BLOGI

Kirjoittajan mukaan puheet oikeudenmukaisesta päästöjen vähentämisestä ovat tarkoittaneet omien äänestäjien mielistelyä.
Antti Marttinen
Antti Marttinen
Kirjoittaja on viestintäyrittäjä ja Taloustaidon ex-päätoimittaja.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Yksi asia on varmaa. Liikenteen päästöjen puolitus vuoteen 2030 mennessä ei tule onnistumaan ”sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla”. Kaikki merkittävät muutokset ovat Mauno Koivistoa vapaasti siteeraten aina joltain kulmalta katsoen väärää politiikkaa, siis epäoikeudenmukaisia. Ja päästöjen puolitus on merkittävä muutos.

Ymmärrän hyvin, että ratkaisujen kokonaisuutta ajatellessa täytyy pitää myös sosiaaliset ja alueelliset vaikutukset mielessä. Mutta nyt puheet ”oikeudenmukaisuudesta” ovat tarkoittaneet lähinnä omien äänestäjien pelonsekaista mielistelyä, tai pahimmillaan ministeri Timo Harakan tavoin aivan käsittämättömien tulonsiirtohäkkyröiden rakentelua.

Erityisen epäoikeudenmukaisia ovat kokonaisuudesta tarkasteltavaksi irrotetut yksittäiset muutokset, aivan jokainen niistä. Ei tarvitse puhua edes autoista ja veroista. Ajatelkaa vaikka joukkoliikenteen edistämistä, josta suuri osa maasta jää joka tapauksessa ulkopuolelle. Pitäisikö siihen tehdyt satsaukset jotenkin hyvittää alueellisesti ja sosiaalisesti niille, jotka jäävät osattomiksi? Lähetetäänkö suoraan rahaa pankkiin, kuten Harakka toisaalla ehdottaa?

Entä pyöräilyn suosiminen? Mitä sanovat sadat tuhannet huonosti liikkuvat vanhukset, joista ei ole enää pyöräbaanojen kuluttajiksi? Rahaa pankkiin heillekin korvaukseksi? Entäs sitten autojen romutuspalkkio? Hyvitetäänkö niille, joilla ei ole romutettavaa?

Nuo esimerkit olivat tietenkin ihan absurdeja. Mutta ne kirkastavat sitä, mihin hulluuteen ajaudutaan, jos joka päätös pitäisi erikseen kuorruttaa sosiaalisella ja oikeudenmukaisella kompensaatiolla.

 Heti alkuun, askel kerrallaan

Liikenteen päästöjen vähentämisessä pitäisi edetä määrätietoisesti, askel kerrallaan. Mitä se tarkoittaa?

1) Ensimmäiset askeleet pitää ottaa heti, vaikka lyhyetkin. Heti voidaan tehdä sellaista, mihin on keinot ja välineet jo olemassa. Esimerkiksi nykyiset verot, ja niiden ruuvaaminen. Vasta ensimmäisten jälkeen voi ottaa seuraavat askeleet. Ei voi hypätä suoraan seuraavalle portaalle.

2) Ikäviä asioita ei voi lykätä päätettäväksi tai toteutettavaksi vasta vuoden 2023 jälkeen. Eli siis seuraavien hallitusten niskoille.

3) Heti ei pidä päättää sitä, mitä tehdään vuonna 2029. Askel askeleelta edettäessä voidaan vuosi vuodelta kiristää tai keventää tahtia sen mukaan, miten on edistytty tavoitteen suhteen. Sitä paitsi meillä ei ole harmainta aavistusta, mitä kaikkea ilmestyy puun takaa sotkemaan tiekarttoihin piirrettyjä suunnitelmiamme.

Kuka olisi aavistanut tämän vuoden etätyökumouksen tai joukkoliikenneromahduksen? Molemmat vaikuttavat erittäin merkittävästi liikenteeseen, eikä vielä tiedetä lainkaan, kuinka pysyviä nämä muutokset ovat. Puhumattakaan mistä tahansa muista vastaavista yllätyksistä – suuntaan tai toiseen – jotka tulevina vuosina sotkevat hiekkaan piirretyt tiekarttamme.

Tyhmää olisi myös ottaa nyt kantaa vuoden 2029 teknologiaan. Muutokset voivat tässäkin suhteessa olla todella nopeita.

Ylipäätään ymmärryksemme ja tietämyksemme tulevasta kasvaa vuosi vuodelta. Tiedämme nyt paljon enemmän vuodesta 2021 kuin kymmenen vuotta sitten. Senkään takia ei kannata päättää sellaista, mihin meillä on paljon enemmän tietämystä vaikkapa viiden vuoden kuluttua. Yleistä suuntaa voi toki hahmotella.

Mutta siis ensimmäiset askeleet pitää ottaa nyt. Siitä huolimatta, että niillä voi olla vaikutuksensa gallupien kannatuslukuihin tai peräti vaalituloksiin.

 Mitä tekisin veroille?

Mitä tekisin henkilöautoilun verotukselle? Lähtökohtaisesti se on ollut Suomessa malliltaan varsin hyvä, ja jopa siis varsin oikeudenmukainen. En puutu nyt liikenneverojen tasoon. Se on eri keskustelu. Puhun pelkästään rakenteesta. Kolmesta hanasta tiristetty vero kohdistuu yleensä ihmisiin tasapuolisemmin kuin jos sama verotuotto puristetaan yhdestä kohteesta.

Auton oston verotuksessa on paljon huonoja puolia. Toisaalta kun hintaan on kytketty ympäristötekijä, vero on ohjannut uusien autojen kauppaa vähäpäästöiseen suuntaan.

Auton omistamisen verotuksesta on ehkä vaikein löytää hyviä puolia. Vero on sama riippumatta siitä, seisooko auto tallissa vai rallattelee nelostietä eestaas. Mutta ajoneuvoveron sidonnalla auton päästöihin on silläkin oma ohjaava vaikutuksensa osana kokonaisuutta.

Sen sijaan polttoainevero on ympäristöverona varsin toimiva. Mitä enemmän ajaa, sitä enemmän maksaa. Mitä kuluttavammalla ajaa, sitä enemmän maksaa. Vähälle huomiolle on jäänyt, että kaupungeissa bensavero on jo nyt maaseutuun verrattu reilusti suurempi. Tämä ero on pienellä kirjattu autojen kulutustietoihin, kun on erikseen laskettu kulutus kaupunkiajossa ja maantiellä. Selvähän se on, että bensaa kuluu eniten, kun nytkyttää jossain pääkaupunkiseudun työmatkaruuhkassa.

Jos minä saisin muuttaa liikenneverotuksen rakennetta, siirtäisin painopistettä entistä enemmän ostosta ja omistamisesta polttoaineen kulutuksen suuntaan. En silti lakkauttaisi osto- ja omistusveroja.

Ostamiseen kohdistuvaa autovero keventäisin asteittain vähemmän kuluttavien verotusta keventämällä, muttta isoimmat bensa- ja dieselsyöpöt saisivat jäädä verotuksessa ennalleen. Kuten tiedetään, tämä edistäisi autokannan uusiutumista ja nimenomaan vähemmän kuluttavien suuntaan.

Jos omistamiseen kohdistuvaa ajoneuvoveron progressiota asteittain kiristäisi keventäen alapäästä ja isopäästöisiin painottuen, sekin edistäisi uudistumista, kun eniten kallistuisi ison vanhan rohmun pitäminen. Sen vastapainona olisi uusien ja käytettyjen autojen hintatason aleneminen ja tukena vaikka romutuspalkkio.

Ja polttoaineveroja voisi sitten asteittain alkaa kiristää, ei jättää sitä ikävää tehtävää kokonaan seuraavan hallituksen niskoille.

Työ- ja työssäkäyntimatkojen osalta meillä on kilometrirahat ja matkavähennykset käytössä, ja niissä huomioidaan kulloinenkin vero- ja hintataso. Tätä kautta tulee kaikkein luontevimmalla tavalla kompensaatio niille, jotka joutuvan työn ja työssäkäynnin takia ajamaan paljon. Ja jos on tarvetta, täältä päästä voisi tarvittaessa sitten myös väljentää säädöksiä.

Painotus polttoaineveroon tuntuisikin eniten niiden kukkarossa, jotka muissa kuin työasioissa joutuvat jatkuvasti ajamaan isolla vanhalla autolla pitkiä matkoja. Säästöä saisivat eniten ne pienempipäästöisten autojen omistajat, jotka tekevät pääosan matkoistaan julkisilla tai lisäävät sitä.

Ajotapoja parantamalla voi säästää monet litrat. Missä se on mahdollista, kotitalouksien omista logistisista ketjuista kannattaa höylätä turhat mutkat pois. Monen kohdalla se kyllä on vaikeaa, asuinpaikkaa ei voi vaihtaa bensanhinnan tahdissa.

Tällainen kokonaisuus olisi varsin tasapainoinen ja päätettävissä vaikka heti, jos hallituksella vain olisi halua ja uskallusta. Ei se todellakaan olisi jokaisen yksilön kannalta edullinen, mutta mikään toimiva ratkaisu ei ole.

Vapaa autoetu roskikseen

Vielä yksi asia, ei suuren suuri, mutta symbolisestikin iso. Vapaan autoedun voisi lakkauttaa vaikka heti.

Se on tällä hetkellä verotuksen suorin, suurin ja turhin kannustin kilometrien nielemiseen. Tilalle voi aina tarjota pelkän käyttöedun, jossa polttoaineet maksetaan itse.

 

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)