– Hallitus lähti viime elokuun budjettiriihessä toiveikkaasti liikkeelle uudistamaan perhevapaajärjestelmää. Sovimme yhdessä reunaehdot ja saimme työmarkkinajärjestöt mukaan työhön. Koimme vahvasti, että yhteiskunnallinen tilaus uudistukselle oli olemassa. Ajattelen edelleen niin, että perhevapaat pitää uudistaa, Annika Saarikko kirjoittaa blogissaan.
– Mutta uudistuksesta vastaavana ministerinä minun oli tänään pakko todeta, ettei perhevapaauudistusta pystytä näillä reunaehdoilla toteuttamaan, hän jatkaa.
Saarikon mukaan on kuitenkin todettava, että elokuussa asetetut reunaehdot uudistukselle olivat liian tiukat.
– Yrityksen puutteesta ratkaisun löytymisessä hallitusta ei voi syyttää. Teoriassa hyvältä vaikuttanut uudistuksen pohja olisi lyhyellä tähtäimellä näyttäytynyt perheille leikkauksena. Mielestäni se ei uudistuksen hyvistä ja erittäin tarpeellisista tavoitteista huolimatta olisi ollut oikea signaali suomalaisille perheille erityisesti aikana, jolloin syntyvyyslukemat ovat dramaattisesti laskeneet.
Saarikon mukaan perhevapaauudistuksesta kannattaa sopia seuraavassa hallitusohjelmassa.
– Tämä työ antaa siihen hyvän pohjan. Näin tarkkoja laskelmia ja arvioita perhevapaauudistuksesta ei varmasti koskaan ole tehty.
Eniten uudistuksen kaatumisessa ministeriä jää harmittamaan, ettemme lainsäädännön kautta pääseet antamaan panostamme hoivavastuu nykyistä tasa-arvoisemmalle jakautumiselle.
– Isien hoivavastuun kasvattaminen vaatii poliittisia päätöksiä, jotka nyt jäävät tehtäväksi suurelta osin seuraavalla hallituskaudella. Toki tämä hallitus voi olla tyytyväinen esimerkiksi naisten työantajien kustannuksia tasoittavan 2500 euron kertakorvauksen luomiseen, hän kirjoittaa.
– Perhevapaauudistuksen toteuttaminen hallitusneuvottelujen kautta takaa mielestäni myös sen, että lopputuloksesta voi tulla perheille parempi. Isot, resursseja väistämättä vaativat uudistukset on luontevinta toteuttaa silloin, kun myös talouskehys on auki ja rahat niin sanotusti pöydällä. Sen tämä ponnistus todisti, että ilman rahaa ei voi saada parempaa uudistusta perheille, Saarikko toteaa.
Hän kirjoittaa, että kun on vastuussa prosessista, joutuu tekemään kokonaisarvion.
– Minun kokonaisarvioni oli, ettei pöydässä olleilla reunaehdoilla olisi saatu tasapainoista uudistusta, joka olisi vastannut niin perheiden, työelämän kuin tasa-arvon tarpeisiin. Siinä onnistuminen vaatii uuden yrityksen seuraavalta hallitukselta. Työllisyysvaikutukset olisivat jääneet myös verrattain pieneksi.
Hallituskumppaneiden osalta Saarikolla ei ole mitään moitittavaa.
