Oppositiovaikuttaja Aleksei Navalnyin vangitsemisen laukaisemat Venäjän hallinnon vastaiset mielenosoitukset tuovat Edward Lucasin mieleen 1980-luvun lopun Tshekkoslovakian. Hän näkee silloisessa neuvostosatelliitissa ja nyky-Venäjässä paljon yhteistä.
– Kuten Venäjällä nyt, Tshekkoslovakian talousjärjestelmä pääpiirteittäin toimi kommunismissa. Ihmiset kipuilivat päivittäisten epäoikeudenmukaisuuksien kanssa. He huolivat ympäristöstä. He kaipasivat lisää kansainvälisiä kontakteja. Hallinnolla oli hyvin vähän innokkaita kannattajia. Sen henkiinjääminen oli kiinni passiivisesta alistumisesta: yleisestä tuntemattoman pelosta yhdistettynä henkilökohtaiseen varovaisuuteen. Harva halusi seurata pientä toisinajattelijoiden joukkoa, joihin kohdistettiin kostonhimoista sortoa tuhoon tuomiotulta vaikuttavan vastarinnan vuoksi, pitkän linjan Venäjän ja Itä-Euroopan tuntija, tutkija-kirjailija Lucas sanoo Center for European Policy Analysis -ajatushautomon kirjoituksessaan.
Tilanne voi kuitenkin hänen mukaansa kääntyä nopeasti, kun tietty kriittinen piste ylittyy. Tämä on Edward Lucasin mielestä avainasemassa, kun tarkastellaan Venäjän mielenosoituksia. Hän listaa merkkejä, joita nyt kannattaa seurata.
Tshekkoslovakian kohdalla kaikki muuttui 17. marraskuuta 1989. Samettivallankumouksena tunnettu tapahtumasarja johti kommunistihallinnon kaatumiseen.
Edward Lucas muistuttaa opposition suosittujenkin mielenosoitusten jääneen ennen tätä yksittäisiksi tapahtumiksi, joissa kaikki huusivat tulevansa takaisin seuraavana päivänä, mutta jäivät kuitenkin lopulta kotiin.
– Marraskuun 17. päivänä mellakkapoliisi pieksi opiskelijoita (ja toimittajia, minä mukaan lukien). Monet todella tulivat takaisin seuraavana päivänä – ja todella paljon enemmän saapui paikalle sunnuntaina 19. päivä.
Tshekkoslovakian kohdalla hallinnon kaatumiseen johtaneiden tapahtumien katalyytti oli Edward Lucasin mukaan väkivalta, joka sementoi kansan raivon. Hän arvioi tämän voivan toimia Venäjälläkin. Siellä mielenosoituksia on tukahdutettu väkivalloin ja pidätyksiä on tehty ennätysmäärä. Lucas uskoo, että lopulta tarvitaan kuitenkin enemmän.
– Suositun paikallisen johtajan loikkaaminen hallinnosta auttaisi. Minä seuraan tarkasti Jakutskia. Pormestari Sardana Avksentijeva erosi siellä aiemmin Kremlin ilmeisen painostuksen vuoksi. Hän voisi muuttaa mielensä. Kun yksi tällainen hahmo ryhtyy toimiin, seuraavat muut todennäköisesti perässä, Edward Lucas arvioi.
Hän muistuttaa muistakin signaaleista. Mielenosoitusten ja niiden väkivaltaisen tukahduttamisen jatkuessa on mahdollista, että yhä useampi mellakkapoliisi ilmoittautuu sairaaksi tai jää muusta syystä kotiin. Protestit luovat painetta myös valtion kontrolloimassa mediassa työskenteleviin.
– Heitä käsketään sivuuttamaan tai demonisoimaan se, mitä heidän ystävänsä tekevät. Toimittajat ja tuottajat voivat mennä lakkoon. He voivat myös loikata – ja saattavat tehdä niin suorassa lähetyksessä, Lucas sanoo.
Hänen mukaansa ulkopuoliset voivat lisäksi tehdä muutakin kuin vain odottaa ja toivoa parasta.
– Voimme myös painostaa omia maitamme panemaan hanttiin Kremlin kleptokraateille ja heidän paikallisille mahdollistajilleen. Kukaan ei nimittäin halua olla diktaattorin viimeinen ystävä.
