Sen jälkeen, kun Krimin miehitys ja kansainvälisen oikeuden vastainen liittäminen Venäjään oli vuonna 2014 menestyksellisesti toteutettu, presidentti Vladimir Putin alkoi nimekkään venäläisen politologin Tatjana Stanovajan mukaan keskittyä lähinnä geopolitiikkaan, historiaan, asevarusteluun ja avaruuskysymyksiin, joita kohtaan hän tuntee erityistä intohimoa.
Talouden ja muut arkisemmiksi mieltämänsä asiat Putin sen sijaan delegoi muiden hoidettaviksi. Tähän kategoriaan kuului myös järjestelmän ulkopuolisen opposition hallinnointi, joka siirtyi presidentinhallinnon asiantuntijoilta turvallisuuspalvelu FSB:n murheeksi. Stanovaja luonnehtii järjestelyä tavallaan loogiseksi, sillä esimerkiksi Aleksei Navalnyia Putin oli pitänyt pikemminkin rikollisena kuin vakavasti otettavana poliittisena toimijana.
– FSB ei suhtautunut häneen aisoissa pidettävänä poliittisena uhkana, kuten aiemmin, vaan uhkana kansalliselle turvallisuudelle. Se on hoitanut häntä niillä välineillä, jotka se tuntee. Tilanne kuitenkin riistäytyi käsistä, ja hänen elokuussa 2020 tapahtunut myrkyttämisensä muodostui käännekohdaksi, josta ei ole paluuta, Stanovaja sanoo ranskalaislehti Le Mondelle.
Sittemmin tapahtumat ovat hänen mukaansa vyöryneet tavalla, jonka seurauksena Venäjän turvallisuuspalvelut pitävät Aleksei Navalnyia henkilökohtaisena vihollisenaan.
– Kyse on nyt molemminpuolisesta tuhoamissodasta, hän toteaa.
Turvapalvelut ovat
valmiita väkivaltaan
Venäjän sisäisessä kehityksessä aloite on Stanovajan mukaan siirtynyt yhä selvemmin turvallisuuspalvelujen – varsinkin FSB:n – käsiin.
– Juuri se informoi Putinia, vahvistaa hänen antiliberaaleja ja lännenvastaisia tuntemuksiaan ja marginalisoi muita toimijoita, Stanovaja sanoo.
– Näiden piirien ulkopuolella vallitsee hämmennystä ja vaivaantuneisuutta, mutta pääasiassa piilevässä ja hiljaisessa muodossa. Jokainen yritys huipulla päätettyjen suurten linjojen kyseenalaistamiseksi saattaisi nimittäin herättää ärtymystä ja epäilyjä epälojaalisuudesta.
Vuonna 2020 hyväksyttyjen perustuslain muutosten jälkeen Venäjän hallinnosta on Stanovajan mukaan tullut dramaattisesti aiempaa ideologisempi, konservatiivisempi ja valmiimpi sortotoimiin.
– Vallanjako on vesitetty ja presidentinhallinnon asema on nyt täydellisen dominoiva. – Samaan aikaan turvallisuuselimet ovat osoittaneet, että niillä tulee olemaan keskeinen rooli eivätkä ne aio suvaita minkäänlaista erimielisyyttä, vaan käyttävät tarvittaessa väkivaltaa, hän toteaa.
Turvallisuuspalvelujen ylikorostunut asema on hänen mukaansa lopulta myös haaste Putinin vallalle.
– Varoitellessaan ulkovaltojen sekaantumisesta Venäjän asioihin ne ovat tosiasiallisesti tehneet maasta piiritetyn linnoituksen. Sen seurauksena poliittinen järjestelmä on halvaantunut.
