Britannian erolla Euroopan unionista ennakoidaan olevan tuntuvia suoria ja epäsuoria turvallisuuspoliittisia heijastusvaikutuksia. Taustalla vaikuttavat niin maan pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa kuin suhteellisen vahvana säilynyt sotilaallinen suorituskyky ydinpelotteineen.
– Turvallisuuspolitiikka ei ole ollut käynnissä olevien neuvottelujen keskiössä, mutta siihen tulee olemaan vaikutuksia, Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen (FOI) tutkija Niklas H. Rossbach toteaa laitoksen julkaisemassa haastattelussa.
Britannian heikentynyt taloustilanne on hänen mukaansa jo tähän mennessä johtanut puolustusmäärärahojen leikkauksiin.
– Vaikka maa panostaa jatkossakin kaksi prosenttia bruttokansantuotteesta puolustukseen, kuten nykyisin, rahaa olisi vähemmän, jos bruttokansantuotteen kasvu jäisikin odotettua pienemmäksi, hän muistuttaa.
Kolme vaihtoehtoista näkymää
Rossbach on yhdessä FOI-kollegansa Johan Engvallin kanssa selvittänyt brexitin turvallisuuspoliittisia seurauksia Ruotsin ulkoministeriön toimeksiannosta.
Britannian EU-erolla tavoitellaan suurvalta-aseman säilyttämistä ja jopa sen vahvistamista, mutta eron turvallisuusvaikutuksiin liittyy tutkijoiden mukaan käytännössä runsaasti epävarmuustekijöitä.
He hahmottelevat selvityksessään kolme tulevaisuusskenaariota, joista ensimmäinen perustuu oletukselle, että Britannian talous olisi brexitin jälkeen vahva. Jos niin kävisi, Britannia voisi selvityksen mukaan säilyttää suurvalta-asemansa, vaikuttaa globaalisti ja kehittää suhteitaan erityisesti tiettyjen Aasian maiden kanssa.
Toisessa skenaariossa Britannia kohdistaisi huomionsa ensi sijassa alueelliseen turvallisuuteen. Silloin sotilaalliset panostukset suuntautuisivat lähinnä Eurooppaan.
Tutkijoiden kolmannen skenaarion toteutuminen tarkoittaisi Britannian talouskehityksen heikentymistä ja sen myötä myös turvallisuuspoliittisen kunnianhimon hiipumista. Maa lakkaisi olemasta suurvalta.
Heijastuksia myös Ruotsiin ja Suomeen
Niklas H. Rossbach arvioi Britannian pyrkivän panostamaan merkittävästi läntisten arvojen – ja samalla myös omien kaupallisten intressiensä – puolustamiseen. Tämän seurauksena Britannian johtama kansainvälinen Joint Expeditionary Force -valmiusjoukko (JEF) saatettaisiin hänen mukaansa tulevaisuudessa lähettää myös Euroopan ulkopuolisiin operaatioihin.
Tämä koskettaisi myös Ruotsia ja Suomea, sillä molemmat maat ovat mukana operatiivisen toimintavalmiutensa viime vuonna saavuttaneen JEF:n toiminnassa. Joukon puitteissa toteutettavan yhteistyön tavoitteena on Suomen puolustusministeriön mukaan tukea osallistuvien maiden sotilaallisten valmiuksien kehittämistä ja ylläpitämistä.
Rossbach pitää mahdollisena, että Britannian talousahdinko pakottaa maan tinkimään myös JEF:n toiminnalle asetetuista tavoitteista. Tämä merkitsisi hänen mukaansa sitä, että JEF:n johtovaltio ei enää olisikaan yhtä vahva kuin se vielä joukkoa muodostettaessa oli.
