Viro haluaakin nyt lähettää selvän signaalin kaikille niille, joita Venäjän sotilastiedustelu pyrkii jatkossa agenteikseen värväämään. LEHTIKUVA/EMMI KORHONEN

Näihin ansoihin venäläisagentit lankesivat Virossa

Turvallisuusasiantuntija listaa GRU:n vakoilujärjestelmän heikoimmat kohdat.

Virossa uutisoitiin perjantaina 32-vuotiaan Jevgeni Slavinin saamasta vankeustuomiosta, jonka perusteena oli vakoilu Venäjän sotilastiedustelun GRU:n hyväksi.

Slavinin tapaus nousi julkisuuteen pian sen jälkeen, kun Viron asevoimissa keskeisessä tehtävässä toiminut tykistöupseeri ja tämän isä vangittiin GRU-yhteistyöstä epäiltyinä.

Kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) turvallisuus ja resilienssi -tutkimusohjelmaa johtavan Ivo Juurveen mukaan Viro haluaakin nyt lähettää selvän signaalin kaikille niille, joita Venäjän sotilastiedustelu pyrkii jatkossa agenteikseen värväämään. Viestin ydinsisältö on se, että kiinni jäämisen riski on erittäin korkea.

GRU haluaisi ymmärtää

Miksi GRU:n hyväksi toimivat vakoojat paljastuvat, vaikka tekevät kaikkensa sen välttämiseksi? Sitä pohditaan Juurveen mukaan nyt ankarasti niin Tallinnassa kuin Moskovassa.

– Suuri yleisö on vain utelias, mutta GRU:n kannalta kysymys on olennainen, sillä se haluaisi aivan varmasti kyetä välttämään vastaavat virheet jatkossa. Juuri siksi, että nämä käytännön yksityiskohdat hyödyttäisivät lähinnä GRU:ta, niitä ei koskaan julkaista, eikä Viron vastatiedustelu tule GRU:ta auttamaan, hän arvioi tuoreessa blogikirjoituksessaan.

Vakoojat näyttävät hänen mukaansa jäävän kiinni lähinnä kolmesta syystä. Niiden ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat agentin virheet ja epäilyttävä käytös. Tämä saattaa esimerkiksi ylläpitää kalliimpaa elämäntyyliä kuin mihin vastaavassa asemassa olevalla henkilöllä on yleensä varaa.

Huomio saattaa kiinnittyä myös siihen, että vakooja käy huoneissa, joihin hänellä ei pitäisi olla asiaa tai tämä suorittaa tehtäviä, jotka eivät hänelle kuulu.

Toinen kiinni jäämisen syy voi liittyä vakoojan ja hänen toimeksiantajansa väliseen yhteydenpitoon. Vaikka viestintätapojen kirjo on laaja, tiedustelutoiminnan kannalta kyse on silti potentiaalisesta haavoittuvuudesta.

– Salaisiin asiakirjoihin perehtyminen on yleensä määritelty työtehtävä, eikä niiden sisällön mieleen painamista kyetä parhaallakaan valvonnalla ehkäisemään. Arkaluontoisen informaation viestiminen eteenpäin on silti aina vaarallista, Juurvee toteaa.

Luottamus siihen, että internetiin perustuva yhteydenpito jäisi paljastumatta, on hänen mukaansa petollista. Myös sähköisestä viestinnästä jää aina jälki.

Moskovan pahin painajainen

Vakoojan paljastumisen kolmas tavanomainen syy on Venäjän sotilastiedustelun kannalta kaikkein piinallisin.

– Värvättyä agenttia saatetaan ponnekkaasti kehottaa käyttäytymään asianmukaisesti ja välttämään huomion herättämistä. Kun resursseja on riittävästi, myös viestintään liittyvä riski voidaan minimoida. Kamppailu tätä kolmatta uhkaa vastaan on kuitenkin osoittautunut kaikkein vaikeimmaksi, Juurvee sanoo.

– Siihen nimittäin sisältyy tietovuoto värvänneen tiedustelupalvelun sisältä. Se on niin GRU:n kuin sen jokaisen agentin pahin painajainen.

Virolaisasiantuntija viittaa historiallisiin esimerkkeihin, joissa tietty henkilö on saattanut toimia vakoojana vuosikymmenten ajan huolellisesti, mutta äärimmäisen paineen alaisena. Lopulta vakooja on päässyt viettämään eläkepäiviään ja muutamaa vuotta myöhemmin alkanut kuvitella, että kaikki huolet ovat vihdoin ohi. Lopulta päätepisteenä on kuitenkin ollut vankila.

– Tietovuotoja ei kyetty estämään kylmän sodan aikana – mikä toisinaan kulminoitui tiedustelu-upseerien loikkaamiseen länteen – mutta ei myöskään sen jälkeen, Juurvee huomauttaa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt