Verkkouutiset

Näiden piti kääntää sota natseille – Adolf Hitlerin ihmeaseet listattiin

Natsijohtaja vaati alaisiltaan superaseita toisen maailmansodan lopulla.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Tappioita kärsivän Natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler alkoi käydä toisen maailmansodan lopulla epätoivoiseksi. Hitler vaati sodan loppuvuosina kenraaleitaan ja Saksan sotateollisuutta loihtimaan toinen toistaan vaikuttavampia ”ihmeaseita”. Jotkut hankkeista toteutuivat varsin tuhovoimaisina ja toiset taas osoittautuivat teknisiksi mahdottomuuksiksi ja jäivät pelkäksi resurssien tuhlaamiseksi. Toisen maailmansodan kulkuun natsien ihmeaseet eivät ehtineet enää sen suuremmin vaikuttaa.

National Interest listaa tästä löytyvässä jutussaan natsien superaseita. Verkkouutiset keräsi alle mielenkiintoisia poimintoja aseista, joilla olisi voinut olla oikeasti vaikutusta sotaan.

Ensimmäinen suihkuhävittäjä ja -pommittaja

Natsi-Saksa sai ensimmäisenä valtiona taistelukäyttöön suihkuhävittäjän. Messerschmittin valmistama Me-262 lensi ensilentonsa vuonna 1942. Kone oli varustettu kahdella suihkumoottorilla ja siitä valmistettiin sekä hävittäjä että pommittajaversiota. Me-262 oli aikansa edistynein ja nopein hävittäjä. National Interestin mukaan konetta pidettiinkin parhaana mahdollisuutena kääntää tappiollinen sota takaisin natseille.

Toisin kuitenkin kävi.

Hitler viivytti ensin uutuuskoneen tuotantoa sen kovan polttoaineenkulutuksen vuoksi. Kone määrättiin kuitenkin kiireellä massatuotantoon alkuvuodesta 1944, kun natsijohtaja sai kuulla brittien rakentavan omaa suihkuhävittäjäänsä. Moottoriongelmat, hidas tuotanto ja varaosapula johtivat lopulta siihen, ettei koneita saatu kentälle sellaisia määriä, että niillä olisi ollut suurta vaikutusta sodan kulkuun.

Saksa sai ensimmäisenä taistelukentälle myös suihkupommikoneen. Kahden suihkumoottorin vauhdittama Aradon valmistama Ar.234B oli aikaan vallankumouksellinen sotilaskone. National Interestin mukaan pommikoneella olisi voinut jopa olla vaikutusta sotaan, mikäli se olisi valmistunut aiemmin. Pommikoneita ei ehditty kuitenkaan rakentaa kuin parisen sataa. Taisteluihin Aradon suihkupommikoneet osallistuivat vasta alkuvuodesta 1945, kun sota oli jo hävitty.

V-raketit

V1- ja V2-ohjukset oli tarkoitettu Adolf Hitlerin kostoaseiksi Saksan kaupunkeja pommittavia liittoutuneita vastaan. Etenkin Lontoo sai kärsiä natsien ohjusiskuista. Niitä tehtiin pahimmilaan yli 3000 viikossa.

Siinä missä V-1 oli käytännössä lentokoneen tapaan lentävä yksinkertainen ja verrattaen epätarkka lentopommi, oli vuonna 1943 massatuotantoon otettu V-2 maailman ensimmäinen ballistinen ohjus. Liikuteltavalta alustalta laukaistavan ohjuksen kantama oli noin 320 kilometriä ja lentokorkeus kohteeseen ammuttaessa hieman alle 90 kilometriä. Suoraan ylöspäin ammuttuna V-2 saavutti parhaimmillaan yli 200 kilometrin korkeuden.

Ensimmäiset V-2-ohjukset ammuttiin Hollannista Pariisiin ja Lontooseen syksyllä 1944. Laukaisut jatkuivat aina maaliskuuhun 1945 asti. V-2-ohjukset surmasivat yhteensä liki 3[nbsp]000 ja haavoittivat noin 6[nbsp]500 ihmistä.

Yhden V-2-ohjuksen aiheuttamia vahinkoja Lontoossa. RAF photo
Raskaita tankkeja

National Interestin mukaan Adolf Hitler toivoi sodan loppua kohden aina vain suurempia ja raskaampia panssarivaunuja,  sotatantereen tai teollisuuden realiteeteista välittämättä.

Tuloksena oli tankkeja aina pelätyistä Tiger-vaunuista käsittämättömän pöhköön Maus (hiiri) -jättiläistankkiin. Siinä missä jo aikanaan suuri ja erittäin raskas Tiger II – vaunu painoi taistelukunnossa noin 70 tonnia, oli Mausilla massaa yli 200 tonnia.

Adolf Hitlerin kerrotaan innostuneen valtavasti nähtyään ensimmäisen täysikokoisen puusta tehdyn mallin uudesta supertankista vuonna 1943.

– Jos minulla olisi sata tällaista, voisin ajaa venäläiset takaisin, Hitlerin sanotaan uhonneen.

Maus-hanke oli kuitenkin tuhoon tuomittu jo alusta alkaen. Panssarivaunun jättimäinen koko tarkoitti, ettei sitä olisi voinut ajaa taistelupaikoille, koska yksikään maantiesilta ei olisi kestänyt sen painoa. Tankkia kehittävä Porsche saikin tehtäväkseen luoda myös jättimäisen rautatievaunun, jolla tankkeja voitaisiin siirtää.

Hullu hanke jatkui pitkälti Adolf Hitlerin halusta.

– Muistan luonteenomaisen episodin, joka tapahtui toukokuussa 1943 Itä-Preussin päämajalla. Hitlerille näytettiin täysimittaista puista mallia 180 tonnin tankista, jota hän itse oli vaatinut. Kukaan panssarijoukoissa ei osoittanut mitään mielenkiintoa näiden hirviöiden rakentamiseen. Jokainen niistä olisi sitonut kuuden tai seitsemän Tiger-tankin tuotantoon vaaditut resurssit ja lisäksi niihin olisi liittynyt ratkaisemattomia huolto ja varaosaongelmia, Hitlerin arkkitehtina ja varusteluministerinä toiminut Albert Speer kirjoitti sodan jälkeen salaisessa päiväkirjassaan.

Speer kertoo keskustelujen menneen yhä etäämmäs todellisuudesta. Hän kuvailee innostuneen Hitlerin alkaneen pian elämöidä 1[nbsp]500 tonnin painoisista tankeista, jotka vietäisiin rautaiteitse osissa itärintamalle ja koottaisiin siellä päihittämään venäläiset.

Yksikään Maus-tankki ei koskaan nähnyt taistelua. Saksalaiset ehtivät valmistaa vain neljä prototyyppiä ennen sodan loppumista.

Maus-prototyyppi Kubinkan panssarimuseossa. Wikimedia Commons

 

 

 

 

 

 

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)