Aleksander Petrovin ja Ruslan Boshirovin peitenimillä liikkuneita GRU-miehiä syytetään Salisburyn hermomyrkkyiskusta. Photo by HO / Metropolitan Police Service / AFP) / - LEHTIKUVA / AFP

”Myrkytimme, mitä sitten?” – Näin kansa ajattelee Kremlin teoista

Läntisten valtioiden asioihin sekaantuminen saa Venäjällä laajan tuen, kunhan siitä ei jäädä kiinni.

Kun venäläisiltä taannoin kysyttiin, kenen he uskoivat olleen Salisburyn hermomyrkkyiskun takana, vain kolme prosenttia nimesi syylliseksi Venäjän tiedustelupalvelun.

Lukua voisi pitää ällistyttävän alhaisena siihen nähden, että kyselyä tehtäessä Britannia oli jo julkistanut videokoosteen kahdesta GRU-upseerista taivaltamassa pitkin Salisburyn katuja, ja siinä esiintyneet miehet olivat pian sen jälkeen kiemurrelleet Kremlin ohjauksessa toimivan RT:n omalaatuisessa tv-haastattelussa.

– Useimmat ihmiset olivat tyytyväisiä kuulemaansa Venäjän valtavirtanarratiiviin, tutkimusyhtiö Levadan asiantuntija, sosiologi Denis Volkov toteaa Moskovan Carnegie-keskuksen julkaisemassa artikkelissa.

Hänen mukaansa vain pieni joukko lähinnä suurissa kaupungeissa asuvia, riippumatonta mediaa seuraavia ihmisiä kertoi katsovansa, että Salisburyssa oli kyse Venäjän tiedustelupalvelujen epäonnistuneesta operaatiosta.

– On kuitenkin varsin paljastavaa, että alle neljännes vastaajista syytti Skripal-iskusta brittejä. Sen sijaan, että olisivat antaneet suoran vastauksen, useimmat päätyivät sanomaan: ”Se olisi voinut olla kuka tahansa”, Volkov huomauttaa.

Suorien vastausten välttäminen on hänen mukaansa tyypillinen venäläinen reaktio silloin, kun kyse on Venäjän mahdollisesta puuttumisesta muiden maiden asioihin. ”Kohteliaiden vihreiden miesten” putkahdettua helmikuussa 2014 Krimille, useimmat venäläiset sanoivat, että he saattoivat olla ”keitä tahansa”. Sama kaava on toistunut suhtautumisessa niin Ukrainan sotaan kuin USA:n presidentinvaaleihin kohdistuneeseen vaikuttamisoperaatioon.

Välinpitämättömyys on kulissi

Vaikka Levadan haastattelemien kansalaisten suuri enemmistö on säännönmukaisesti kiistänyt Venäjän länttä vastaan kohdistamat horjuttamistoimet, heidän todellinen ajattelunsa ei Denis Volkovin mukaan ole lainkaan niin suoraviivaista.

– Monet vastaajat, jotka piilottavat oman mielipiteensä tai julkisesti kiistävät Venäjän puuttumisen muiden maiden asioihin, kuitenkin tosiasiassa tunnustavat sen mahdolliseksi, hän toteaa.

Levadan toteuttamissa niin sanotuissa fokusryhmäkeskusteluissa haastateltavat ovat Volkovin mukaan yleensä aluksi haluttomia keskustelemaan Krimin valtauksen, Ukrainan sodan tai Salisburyn operaation kaltaisista teemoista. ”En ole tästä lainkaan kiinnostunut”, ”tämä on niin kaukana minusta” ja ”ei voisi vähempää kiinnostaa” ovat tavanomaisia ensireaktioita, hän kertoo.

Kun keskustelijoita on rohkaistu puhumaan siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut, suuri osa heistä on sanonut pitävänsä Venäjän osallisuutta mahdollisena, mutta olevansa haluttomia puhumaan siitä julkisesti.

– Kun ihmiset voittavat sisäiset pidäkkeensä, jotka estävät heitä ilmaisemasta itseään vapaasti, he alkavat puhua jokseenkin avoimesti. Siitä huolimatta he harvoin ilmaisevat tunnonvaivoja tai katumusta myrkyttämisistä, salaisista sotilasoperaatioista tai sekaantumisesta vaaleihin ulkomailla, Volkov sanoo.

”Myrkytimme hänet, mitä sitten?”

Huomattavasti useammin kuin katuvia, venäläisten reaktiot ovat Volkovin mukaan olleet ylpeitä ja uhmakkaita. Niissä on usein annettu automaattinen tuki Venäjän toimille. ”Myrkytimme hänet, mitä sitten?” ja ”niin kuuluikin tapahtua” ovat hänen esittämiään esimerkkejä keskustelijoiden tyypillisistä kommenteista.

– Ihmiset eivät nähneet Venäjän sekaantumisessa ongelmaa sinänsä. Ongelma oli pikemminkin se, että maa ei aina kyennyt välttymään jäämästä kiinni, Volkov painottaa.

Hän varoittaa kuvittelemasta, että venäläisten hiljainen enemmistö kyllä yhtyy läntisiin näkemyksiin siitä mitä maailmassa tapahtuu, mutta epäröi ilmaista ajatuksiaan julkisesti.

– Useimmat venäläiset toistavat tietoisesti valtiopropagandan virallista versiota silloinkin, kun he eivät siihen aidosti usko. Tämä johtuu siitä, että he eivät koe itseään ulkopuolisina tarkkailijoina, vaan pikemminkin Venäjän ja lännen välisen informaatiokamppailun osallistujina, Volkov sanoo.

Tällainen asennoituminen johtaa hänen mukaansa siihen, että kaikkien Venäjän kannalta epäedullisten tosiasioiden kiistämistä pidetään laajasti hyväksyttävänä sen länttä vastaan käytävän taistelun nimissä, jota Kremlin ohjauksessa toimiva media kaiken aikaa toitottaa.

– Monen mielestä tosiasioiden julkinen kiistäminen on oikea taktiikka, Volkov kiteyttää.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt