Taloustoimittajat Veera Tegelberg ja Karla Kempas julkaisivat huhtikuussa kirjan Voittajien ja häviäjien Suomi kuvaa asuntovarallisuuden alueellista eriarvoistumista. Maaseudun Tulevaisuus on haastatellut kirjan kirjoittajia.
-Suomi näyttää eriytyvän viuhkamaisesti alueisiin, joista osassa asuntomarkkinat vetävät hirmu hyvin. Toisaalta on alueita, joissa kysyntä on käytännössä kokonaan tyssännyt, kirjan kirjoittaja, taloustoimittaja Tegelberg sanoo.
Muutos alkoi vuoden 2008 finanssikriisistä.
-Suomessahan elettiin vuosikymmeniä tilanteessa, jossa asuntojen arvot nousivat käytännössä melkein koko maassa. Finanssikriisi oli käännekohta, jonka jälkeen asuntojen arvonkehitys lähti eriytymään, kertoo Kempas.
Suomessa totuttiin siihen, että asunto on varma ja vakaa sijoitus, jonka arvo pysyy tai nousee aina.
-Oman asunnon ostaminen on ollut Suomessa vuosikymmenten ajan taloudellisesti viisas ja turvallinen päätös. 1990-luvun lamaa lukuun ottamatta asuntojen hinnat nousivat itsepintaisesti vuodesta toiseen aina vuosien 2007–2009 finanssikriisiin asti. Kehitys kulki samaan suuntaan koko maassa. Käytännössä ei ollut väliä, ostiko asunnon Helsingistä vai Hyrynsalmelta, sillä pidemmän päälle kodin arvo koheni joka tapauksessa. Suomalaisten omistusasuminen yleistyi, ja opimme luottamaan siihen, että oma koti kannattaa omistaa, kirjassa kirjoitetaan.
Muutos tarkoittaa, että suuren osan suomalaisista vaivalla hankkima, vanhuuden turvanakin pidetty oma koti menettää arvonsa. Tällä lienee vaikutus tulevaisuudessa alueellisiin varallisuuseroihin.
-Iso kysymysmerkki on, miten asuntovarallisuuden uusjako vaikuttaa koko kansan varallisuuteen. Nykyisellä kehityksellä osan varallisuus kasvaa korkoa kivijalassa, mutta suuri osa köyhtyy, kun asuntojen arvo pienenee, pohtii Tegelberg.
Suomalaisen ei kannata enää keskittää varallisuuttaan asunto-omaisuuteen.
-Pelkän asunnon sijaan omaisuuttaan on varmasti järkevää hajauttaa eri kohteisiin, kuten yritysvarallisuuteen, osakkeisiin, rahastoihin tai metsään, Kempas sanoo.
