Moskovan lentokoneinsinööri oli ”miljardin dollarin vakooja”

Adolf Tolkatsev välitti Neuvostoliitosta henkensä kaupalla tietoja amerikkalaistiedustelulle lähes kymmenen vuoden ajan.

Adolf Tolkatsevia (1927-86) kutsutaan joskus ”miljardin dollarin vakoojaksi”. Nimi juontaa juurensa miehen Yhdysvaltojen keskustiedustelupalvelulle CIA:lle välittämien tietojen arvosta. Muun muassa Neuvostoliiton kehittyneimpiin hävittäjiin liittyvien paljastusten uskotaan säästäneen Yhdysvalloille noin kaksi miljardia dollaria, jotka olisi muuten ohjattu omien asejärjestelmien tutkimukseen ja kehittämiseen.

Kirjailija David E. Hoffman kertoo Tolkatsevista kirjoittamastaan kirjasta Miljardin dollarin vakooja: Tositarina kylmän sodan vakoilusta ja petoksesta sovitetussa Washington Postin artikkelissaan, kuinka huippusalaisten projektien parissa työskennellyt moskovalainen lentokoneinsinööri päätyi CIA:n palkkalistoille.

”Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen kylmän sodan alkuvuosina keskustiedustelupalvelulla oli epämiellyttävä salaisuus. CIA ei ollut koskaan oikein onnistunut saamaan vakoojilleen jalansijaa Moskovan kaduilla. Vakoojien värvääminen sieltä oli yksinkertaisesti liian vaarallista siihen ryhtyvälle neuvostokansalaiselle tai -virkamiehelle”, Hoffman kirjoittaa.

Hänen mukaansa jo itse värväysprosessi paikan päällä oli käsittämättömän vaikea Neuvostoliiton salaisen palvelun KGB:n tiukan valvonnan vuoksi.

Sitten kuvaan astui Adolf Tolkatsev.

Synytymäpäiväkakku…

”Oli tyypillinen masentava tammikuun ilta Moskovassa vuonna 1977. CIA:n paikallinen asemapäällikkö lähti toimistostaan ja ajoi diplomaattien suosimalle huoltoasemalle. Hän yllättyi, kun keski-ikäinen venäläismies lähestyi häntä kesken tankkauksen ja kysyi häneltä, oliko hän amerikkalainen. Hänen vastattuaan myöntävästi, pudotti venäläismies hänen autonsa penkille taitetun paperilapun”, CIA:n kotisivuilla julkaistussa osin edelleen salattuun materiaaliin perustuvassa artikkelissa kerrotaan.

Mies oli Adolf Tolkatsev. Lapulla Tolkatsev kertoi haluavansa ”keskustella asioista äärimmäisen luottamuksellisesti asianmukaisen amerikkalaisviranomaisen kanssa”. Hän ehdotti myös erilaisia tapaamisvaihtoehtoja.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Tolkatsev tapasi CIA:n edustajan. Vuosien saatossa tapaamisia tuli lisää. KGB:n silmien alla Moskovan ytimessä järjestetyt kohtaamiset vaativat kuitenkin uskomattomia järjestelyjä.

David E. Hoffman kertoo kirjassaan, millaisiin temppuihin CIA:n agenttien tuli venyä tavatakseen Tolkatsevia ja saadakseen käsiinsä hänen kopioimiaan salaisia Neuvostoliiton puolustusteollisuuden teknisiä asiakirjoja.

Yksi tempuista oli ”vieteriukko”.

CIA menetti yhteyden Tolkatseviin loppuvuodesta 1982. KGB:n valvonta oli kiihtynyt äärimmilleen ja Yhdysvaltojen suurlähetystön henkilökuntaa seurattiin herkeämättä. KGB:n peiteagentteja ja valvonta-autoja oli joka nurkalla.

Joulukuuhun mennessä Tolkatsev ja CIA olivat joutuneet perumaan jo viisi aikataulun mukaista tapaamista, KGB:n päästyä heidän jäljilleen. Joulukuun 7. päivälle päätetyn kuudennen tapaamisen oli pakko onnistua. Se annettiin CIA:n kenttäagentin Bill Plunkertin tehtäväksi.

”Sinä iltana Plunkert ja hänen vaimonsa astelivat ulos lähetystön parkkipaikalle yhdessä CIA:n asemapäällikön ja hänen vaimonsa kanssa. KGB:lle raportoivat univormupukuiset virkailijat tarkkailivat heitä jatkuvasti. He nousivat autoon. Asemapäällikkö ajoi ja Plunkert istui pelkääjän paikalla. Heidän vaimonsa olivat takana ja heillä oli mukanaan suuri syntymäpäiväkakku”, Hoffman kertoo.

…olikin vieteriukko

Sinä iltana Plunkertin juhla-asun alla oli toinen vaatekerros. Myös syntymäpäiväkakku oli silmänlumetta. Todellisuudessa sen sisällä oli CIA:n teknisen osaston rakentama vieteriukoksi kutsuttu laite, jota käytettäisiin nyt ensimmäistä kertaa kentällä.

”CIA tiesi, että KGB:n valvontaryhmät seurasivat autoa lähes aina takaapäin ja nousivat vain harvoin sen rinnalle. CIA:n agenttia kuljettava auto saattoi livahtaa toisinaan kulman taakse niin, että se oli hetken poissa näkyvistä.”

Plunkert riisui päällimmäisen vaatekertansa autossa. Sen alta paljastui vanhalle venäläismiehelle tyypillinen asu. Hän veti päähänsä naamarin ja pani nenälleen silmälasit. Ne viimeistelivät valepuvun.

Auto pyörähti kulman taakse. Plunkert räväytti matkustajanoven auki ja hyppäsi ulos. Samalla hetkellä toinen vaimoista pani täytekakun etupenkille hänen paikalleen. Kakun päällinen lennähti auki kovalla napsahduksella ja sen sisältä pomppasi esiin juuri autosta poistuneelta CIA-mieheltä näyttävä pään ja ylävartalon jäljitelmä.

”Ulkona Plunkert ehti ottaa neljä askelta. Viidennellä askeleella KGB:n auto kääntyi kulman takaa. Ajovaloihin osui jalkakäytävällä seisova vanha venäläismies. KGB:n agentit sivuuttivat hänet ja kiihdyttivät CIA:n auton perään. Vieteriukko oli toiminut.”

Bill Plunkertin uhkarohkea tempaus onnistui. Hän tapasi Tolkatsevin ja CIA sai haltuunsa useita valokuvia miehen kotiinsa salakuljettamista arkaluontoisista asiakirjoista.

Katkera vakooja

Adolf Tolkatsev tapasi CIA:n miehiä Moskovan kaduilla kaikkiaan 21 kertaa niiden liki kymmenen vuoden aikana, kun hän luovutti tietoja amerikkalaisille.

Pääasiassa tutkajärjestelmien parissa työskennellyt Tolkatsev salakuljetti töistä pihistämiään asiakirjoja kotiinsa kesken työpäivän, kuvasi ne ja palautti paperit sitten takaisin työpaikalleen.

David E. Hoffmanin mukaan Tolkatsevia motivoi katkeruus ja viha neuvostojärjestelmää kohtaan. Hän luonnehti itseään toisinajattelijaksi. Tolkatsevin äiti oli teloitettu ja isä lähetetty vankileirille neuvostojohtaja Josif Stalinin suurissa puhdistuksissa 1930-luvulla, ja mies janosi kostoa.

Tolkatsevin CIA-kontaktien mukaan moskovalaisinsinööri halusi aiheuttaa Neuvostoliitolle mahdollisimman paljon vahinkoa – vaikka henkensä kaupalla. Hän pyysi CIA:lta itsemurhapillerin siltä varalta, että jäisi kiinni. Hän ei halunnut kuolla neuvostotiedustelun käsissä.

Tolkatsev pyysi vastineeksi tiedoistaan vain rahaa ja länsimaisia LP-levyjä. Joskus hän pyysi kirjoja. Summat olivat pitkälti symbolisia ja lähinnä kunnianosoitus. Pula-ajan Moskovassa ei ollut paljoa ostettavaa. Rock-albumit menivät Tolkatsevin teini-ikäiselle pojalle.

Kesällä ja syksyllä 1983 Tolkatsev ja CIA:n agentit joutuivat toistuvasti perumaan tapaamisiaan KGB:n valvonnan takia. Kun tapaaminen lopulta onnistui lokakuussa, kykeni vakooja luovuttamaan CIA:lle vain muistiinpanoja. Hän oli joutunut tuhoamaan kameransa.

Tolkatsev kertoi hänet tavanneelle CIA:n agentille työpaikallaan alkaneesta mittavasta tutkinnasta, jolla pyrittiin selvittämään erääseen neuvostohävittäjissä käytettyyn maalinhakujärjestelmään liittyvää epäiltyä tietovuotoa.

Piinaviikot

Tolkatsev oli kauhuissaan. Hän oli juuri vastikään luovuttanut tietoja järjestelmästä amerikkalaisille. Tolkatsev oli pyytänyt heti vapaata töistä, vienyt kaikki vakoiluvälineensä ja kameransa datsalleen ja polttanut ne. Hän heitteli kameroiden metalliosat ulos autonsa ikkunasta matkalla takaisin Moskovaan.

Seuraavat viikot olivat piinaavia. Adolf Tolkatsev oli varma, että kutsu hänen esimiehensä toimistoon tarkoittaisi, että hän on paljastunut. Vakooja laittoi CIA:n myrkkypillerin kielensä alle joka ikinen kerta, kun hänet pyydettiin laitoksen johtajan puheille. Jos KGB:n agentit syöksyisivät paikalle, puraisisi hän sen oitis rikki.

Mitään ei kuitenkaan koskaan tapahtunut ja Tolkatsev jatkoi pian vakoiluaan yhä tiukemmaksi käyvän valvonnan alla. CIA kertoo miehen välittämien tietojen määrän ja laadun kuitenkin heikentyneen vaikean toimintaympäristön vuoksi.

CIA:n tietojen mukaan Adolf Tolkatsevin kohtaloksi koituivat mitä todennäköisimmin lopulta CIA-loikkareiden Edward Lee Howardin ja Aldrich Amesin paljastukset. Molempien uskotaan kertoneen vakoojasta Neuvostoliiton tiedustelulle 1980-luvulla.

Tolkatsevin paljastumisen tarkkaa ajankohtaa ei tiedetä. Kesäkuussa 1985 yksi hänen asuntonsa ikkunoista aukesi CIA:n kanssa sovittuna merkkinä tapaamisesta. Tolkatsevin kodin läheisissä pensaikoissa piileskelleet KGB:n agentit pidättivät kuitenkin näyttävästi paikalle tulleen CIA:n virkailijan. Virkailija ei koskaan nähnyt Tolkatsevia. Hänet karkotettiin maasta kuulusteluiden jälkeen.

Syyskuussa Tass-uutistoimisto välitti maailmalle tiedotteen ”eräässä Moskovan tutkimuslaitoksista työskennelleen A. G. Tolkatsevin” kiinni ottamisesta. Tassin mukaan mies oli pidätetty kesäkuussa epäiltynä yrityksestä luovuttaa salaista puolustusmateriaalia Yhdysvalloille. Vuonna 1986 Neuvostoliiton viranomaiset vahvistivat, että Tolkatsev oli teloitettu maanpetoksesta.

Myöhemmin julki tuli huippusalainen NKP:n keskuskomitean politbyroon pöytäkirja syyskuulta 1986. Neuvostojohtajat puhuivat vaarallisimpien rikosten rankaisemisesta, jolloin KGB:n johtaja Viktor Tsebrikov kertoi, että ”eilen pantiin täytäntöön Tolkatsevin tuomio”.

– Amerikan tiedustelu maksoi hänelle hyvin. Hänen hallustaan löydettiin kaksi miljoonaa ruplaa, Mihail Gorbatshov kertoi kokoukselle perättömiä tietoja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt