Presidentti Vladimir Putinin johdolla viisi vuotta sitten muodostettu Euraasian talousunioni kompuroi Venäjä-asiantuntija Emil Avdalianin mukaan yhä suuremmissa vaikeuksissa.
Hän sanoo ongelmien alkaneen jo ennen koronaviruspandemiaa. Venäjä ja Valko-Venäjä ovat kiistelleet öljytoimitusten hinnoista. Kremlin toteuttama poliittinen painostus nostattaa valkovenäläisten keskuudessa yhä voimakkaampaa vastarintaa.
Jännitteet Armenian ja Venäjän välillä ovat lisääntyneet, eikä strategisesti tärkeä Uzbekistan ole edelleenkään taipunut unionin jäseneksi Moskovan aktiivisesta taivuttelusta huolimatta.
– Pandemia on vain pahentanut tilannetta. Ihannetapauksessa Euraasian talousunioni olisi ollut vastakohta EU:lle, jonka Kremlin propaganda on leimannut epäonnistuneeksi rajojen sulkemisiin ja pahoin koeteltujen Italian ja Espanjan hitaaseen apuun viitaten, Tbilisin yliopistossa Georgiassa työskentelevä Avdaliani toteaa Center for European Policy Analysis -ajatushautomon (CEPA) artikkelissa.
– Tosiasiassa suljettuja rajoja, protektionismia, näkemyseroja ja kasvavia erimielisyyksiä on nähty kautta Euraasian talousunionin Valko-Venäjältä Armeniaan ja Keski-Aasiaan. Venäjä oli ensimmäisten joukossa horjuttamassa unionin periaatteita. Se sulki rajansa Valko-Venäjälle ja muualle, rajoitti olennaisten tuotteiden vientiä ja antoi vain vähän apua talousunionin jäsenmaille, hän huomauttaa.
Huono uutinen Vladimir Putinille
Kaikki vastoinkäymiset huomioon ottaen Euraasian talousunionin tulevaisuus näyttää Emil Avdalianin mukaan synkältä.
– Unioni ei ole tähän mennessä tuottanut mitään kouriintuntuvia tuloksia. Se on kaikkea muuta kuin tarjonnut linkkiä EU:n ja Kiinan välille tai luonut puskuria Kiinan vaikutusvallalle entisen Neuvostoliiton alueella, vaan joutunut yhä selvemmin puristuksiin, Avdaliani sanoo.
Vaikka EU:lla on omat vaikeutensa, se on silti pystynyt itäisen kumppanuusohjelmansa puitteissa luomaan houkuttelevia poliittisen ja taloudellisen yhteistyön näkymiä Ukrainalle, Moldovalle, Valko-Venäjälle ja läntisen Kaukasuksen valtioille. Samaan aikaan Kiina on vahvistanut läsnäoloaan Keski-Aasiassa sekä kaupan ja investointien että sotilasyhteistyön muodossa.
Euraasian talousunionin keskeisenä ongelmana Avdaliani pitää sen institutionaalisuutta heikkoutta. Unionilla ei yksinkertaisesti ole auktoriteettia omien jäsenvaltioidensa silmissä.
– Myös legitimiteetin puutteella on osuutensa asiaan. Muut jäsenmaat pelkäävät Kremlin suhteetonta valtaa. Syvempi taloudellinen yhteistyö ja kansallisen suvereniteetin osittainen luovuttaminen [unionille] ovat vastoin niiden pyrkimyksiä, joilla neuvostoajat ovat vielä elävästi mielessä. Talousunioni ei voi saavuttaa legitimiteettiä myöskään näyttöjensä kautta, koska sen saavutukset ovat olemassa lähes yksinomaan paperilla, hän toteaa.
– Tämä on huono uutinen Vladimir Putinille. Euraasian talousunioni oli osa hänen yritystään esittää Venäjä uudestisyntyneenä suurvaltana – Euroopan ja Kiinan veroisena Euraasian voimakeskuksena – huolimatta maan surkeasta tappiotilastosta ja menettämästään vaikutusvallasta Ukrainassa, Georgiassa ja muualla.
