Ensi- ja turvakotien liitto on tehnyt perhe- ja lähisuhdeväkivallan vastaista työtä 40 vuotta yhdessä jäsenyhdistysten kanssa. Tänä aikana on perhe- ja lähisuhdeväkivaltatilanteissa saanut liiton kautta apua 109[nbsp]859 henkilöä, joista suurin osa naisia ja lapsia.
Liiton selviytymiskyselystä selviään, että väkivallasta kerrotaan usein ensimmäiseksi ystäville ja läheisille. Selviytymistarinoilla on usein yksi yhteinen alku, hiljaisuuden rikkominen. Ensi- ja turvakotien liiton kysely Miten sinä selvisit? paljastaa kuitenkin myös surullisen puolen. On yhä liian monia, jotka eivät kerro väkivallasta kenellekään.
Kun hiljaisuuden muuri murtuu, kuuntelevana korvana on useimmiten ystävä tai läheinen sukulainen. Läheiset ihmissuhteet koetaan myös toipumisessa ensisijaisiksi.
Sen sijaan iso osa väkivaltaa kokeneista ei kyselyn mukaan ole kertonut asiasta poliisille tai sosiaaliviranomaiselle. Yksi selittävä tekijä tälle on, että väkivaltakokemuksesta on jo kauan. Henkilö saattaa nyt olla keski-ikäinen tai vanhempi ja kokenut väkivaltaa lapsuudessa, jolloin lainsäädäntökin oli erilainen eikä apua ollut saatavissa samalla tavoin kuin nyt.
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan poliisille kerrotaan todennäköisimmin tilanteessa, jossa väkivalta on jo hyvin vakavaa. Huolestuttavana on se, että väkivaltaa kokeneet eivät kerro sellaisille viranomaistahoille, joille heidän matalan kynnyksen näkökulmasta odottaisi kertovan.
Arjen toimijoille, kuten opettajille, kuraattoreille ja terveydenhoitajille, joilla olisi parhaimmat mahdollisuudet puuttua väkivaltaan varhaisessa vaiheessa ja ohjata uhri palveluiden piiriin, kerrotaan harvoin ensimmäisten joukossa.
Pelko kuolemasta on ollut monelle väkivaltaa kokeneelle sysäys avun hakemiselle. Kyselyn perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että motivaatio avun hakemiseen herää hitaasti. Merkittävin yksittäinen tekijä avun piiriin hakeutumisessa on huoli omasta terveydestä ja jaksamisesta. Seuraavaksi tärkein on huoli lapsista. Kolmantena on koetun ymmärtäminen väkivallaksi ja vääräksi.
Apua on saatu pääasiassa järjestöjen tuottamista palveluista, kuten turvakodeista ja vertaistukiryhmistä. Kyselyyn on vastannut yli 640 henkilöä. He ovat valtaosin 18-55-vuotiaita, erityisesti työikäisiä 30-55-vuotiaita (51 %) naisia (noin 95 %).
Voittopuolisesti vastaajat ovat väkivallan kokijoita (82 %). Noin 17 prosenttia vastaajista ilmoittaa olevansa sekä väkivallan kokija, että sen tekijä.
Lasten tilanne edelleen vaikea
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan turvakotien tarjoama väkivallan kriisiapu ei yksin riitä. Päivän tai muutaman viikon kriisijakso turvakodissa on ensimmäinen askel toipumiseen-
Kriisivaiheen jälkeen avopalvelut voivat tukea selviytymistä ja väkivallasta irtaantumista omassa arjessa. Avopalvelut auttavat selviytymään väkivallasta. Niissä autetaan kaikkia väkivallan osapuolia; väkivallan tekijöitä, uhreja ja väkivallan keskellä eläviä lapsia.
Väkivalta on saattanut jatkua vuosikausia. Tarvitaan riittävän pitkäkestoista, vankkaa tukea väkivallasta toipumisessa ja elämän raiteille saamisessa. Lasten kohdalla aikaa tarvitaan vielä enemmän.
Ensi- ja turvakotien liiton mukaan lapset jäävät edelleen liian usein vaille tarvitsemaansa apua. Väkivaltaa kokeneilla lapsilla pitäisi olla mahdollisuus käsitellä kokemaansa väkivaltaa kriisissä ja sen jälkeen.
– Kriisivaiheen työskentely turvakodissa tai avopalveluissa on hyvä alku, mutta väkivaltaa kokeneet lapset tarvitsevat tukea myös selviytymisvaiheeseen. Turvallisen elämän rakentaminen arjessa vaatii muutosta, jota pitää tukea.
Väkivalta jättää lasten elämään elämän mittaisen taakan, jollei heille turvata mahdollisuutta käsitellä kokemuksiaan. Turvakodissa on yli 2[nbsp]358 lasta vuosittain. Akuutin kriisivaiheen jälkeen heistä vain alle kahdeksasosa saa pitkäaikaisempaa tukea väkivaltakokemuksesta selviytymiseen.
– Lasten mahdollisuus saada apua suoraan itselleen on usein huoltajien päätettävissä. Tähän tarvitaan kummankin huoltajan suostumus ja aina väkivaltaa tehnyt ei siihen suostu, kertoo Ensi- ja turvakotien liitto.
Ensi- ja turvakotien liiton perustamat ensimmäiset turvakodit avasivat ovensa 1979.
