Koronakriisi on monin paikoin vasta alussa, mutta pandemia on tästä huolimatta iskenyt jo ankarasti talouteen ympäri maailmaa. Etenkin viruksen hillitsemiseksi määrätyt kovat rajoitustoimet ovat myrkkyä. OECD:n arvion mukaan Suomen talouden tuotannosta häviäisi koronapandemian aikana yli 20 prosenttia vuosineljänneksessä. Rahassa puhutaan noin viidestä miljardista eurosta kuukaudessa. Monelta taholta onkin ehditty jo esittää, ettei talous kestä useiden kuukausien mittaiseksi venyvää karanteenia.
Verkkouutiset kysyi sähköpostitse Keskuskauppakamarin pääekonomisti Mauri Kotamäeltä, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Elina Pylkkäseltä ja Akavan pääekonomisti Pasi Sorjoselta, mihin suuntaan kriisi on menossa ja mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä.
Tuleeko konkurssiaaltoa vai ei?
Koronapandemiaa on monesti kuvattu tarjontashokiksi, josta talous voi toipua nopeastikin, jos valtavalta konkurssiaallolta vältytään. Ekonomistien mukaan koronakriisi alkoi tarjontashokkina, mutta on jo kehittymässä kysyntäongelmaksi.
– Koronaepidemia aiheuttaa Suomelle tarjontashokin, koska olemme riippuvaisia koronan kourissa olevien maiden välituotteista, kuten erilaisista komponenteista. Kysyntäshokiksi koronaepidemia muodostuu silloin, kun ihmisten kokoontumisia ravintoloihin, tilaisuuksiin ja muuta liikkumista rajoitetaan. Tällöin palveluyritysten kysyntä romahtaa. Eli kyseessä on sekä tarjonta- että kysyntäshokki, Elina Pylkkänen summaa.
Hänen mukaansa edessä oleva taantuma on riippuvainen siitä, kuinka pitkäksi aikaa liikkumista rajoitetaan. Maat ovat eri vaiheessa koronapandemian kourissa, ja sen vuoksi maailmankauppa käynnistyy vasta vähitellen. Taantumaa ei Pylkkäsen mukaan voida välttää, mutta se voidaan kuitenkin ohittaa nopeasti, koska monet maat ovat valmiita mittaluokaltaan hyvinkin suuriin elvytystoimiin.
– Tämä edistää myös Suomen vientiä, mutta totta kai Suomessakin tulee elvyttää reilusti, jotta yritykset eivät kaadu tähän tilanteeseen.
Mauri Kotamäki on samoilla linjoilla taloukriisin luonteesta. Hän muistuttaa, että puhdasta tarjontashokkia harvoin on.
– Tarjontashokki vaikuttaa ennemmin tai myöhemmin kysyntään kulutuksen, investointien sekä vientimarkkinoiden kautta, koska ihmiset jäävät työttömäksi ja yritykset ajautuvat konkurssiin, tai joutuvat kutistamaan toimintaansa.
Kotamäen mukaan olennainen kysymys on, tuleeko yritysten konkurssiaaltoa vai ei.
– Teoriassa on mahdollista, että shokki olisi väliaikainen ja liikkumisrajoitusten poistuttua tuotanto pompahtaisi takaisin taantumaa edeltävään aikaan. Tähän skenaarioon en kuitenkaan usko, Kotamäki sanoo.
– On todennäköistä, että tämä vuosi on kokonaisuudessaan synkkä kokonaistuotannon kannalta. Niin synkkä, että tuskin konkursseilta tai työttömyydeltä vältytään. On myös mahdollista, että vientimarkkina on taantunut jonkin aikaa. Tästä taas seuraa, että tämä vuosi tulee olemaan vaikea, hän jatkaa.
Ensi vuoden osalta tilanne riippuu Mauri Kotamäen mukaan paljon myös poliittisista päätöksistä.
– Minkälainen elvytyspaketti saadaan sorvattua? Se nopeuttaisi elpymistä ja siten helpottaisi talouden palautumista. Nyt on syytä muistaa 1990-luvun laman opetus: mieluummin vähän liikaa, kuin liian vähän. Jos työttömyyden päästää hyvin korkealle, se saattaa sulaa Suomessa hyvin hitaasti näin aiheuttaen ison määrän yhteiskunnallisia ongelmia.
Akavan Pasi Sorjosen mukaan koronakriisi on laajentunut kysyntäshokiksi, kun etenkin monilta palvelualoilta katosi liikevaihto joko kokonaan tai osittain.
– Taantumalta ei vältytä, mutta on vaikea sanoa, kestääkö se kolme tai neljä neljännestä (Q1 mukaan lukien) vai vieläkin pidempään. Tässä vaiheessa uskon vielä, että Q3 voi olla viimeinen taantumaneljännes, hän arvioi.
Tulipalo sammutettava
Julkisuudessa käydään jatkuvasti kovaa vääntöä siitä, millä tavoilla valtion pitäisi auttaa yrityksiä pysymään hengissä akuutin kriisin ja rajoitusten yli. Pasi Sorjonen toteaa tämän olevan ”todella vaikea rasti”.
– Yritystoimintaan kuuluu riski, eikä yhteiskunta voi kaikkia yrityksiä pitää hengissä. Suuremmilla yrityksillä pitäisi olla puskureita, pääsy pääomamarkkinoille ja lainanottokapasiteettia omasta takaa, hän pohtii.
– Pienet yritykset ovat varmasti suurissa vaikeuksissa, mutta pelkkä lainansaannin varmistaminen ei välttämättä kanna kriisin yli. Esillä on ollut myös mahdollisuus toimitusjohtajien lomauttamiseen, Sorjonen jatkaa.
PT:n Elina Pylkkäsen mielestä rajoitusten koettelemia pieniä yrityksiä ja yksinyrittäjiä pitää auttaa kriisin yli suorilla tukitoimilla.
– Lomautusmahdollisuudet, maksujen ja verojen lykkäykset, vuokrien alennukset ja suorat toimeentuloetuudet ovat sekä yrittämismielialan että yrityksen pystyssä pysymisen kannalta keskeisiä tukitoimia. Onneksi niitä on nyt jo toimeenpantukin.
Pylkkäsen mielestä tukia olisi suunnattava myös lomautuksista ja työttömyydestä kärsiville kotitalouksille.
– Henkilökohtaisiin palveluihin kohdistuvaa kulutuskysyntää pitää kuitenkin padota, mutta toivottavasti tämä patoutunut kysyntä saadaan liikkeelle jo tämän vuoden loppupuoliskolla, hän sanoo.
Mauri Kotamäen mukaan tulipalon aikana on tärkeää keskittyä tulipalon sammuttamiseen. Jälleenrakennuksen aika on myöhemmin.
– Tukitoimet kriisin alkuvaiheessa ovat äärimmäisen tärkeitä. Mieluummin tulisi tehdä vähän liikaa kuin liian vähän. Toistaiseksi hallituksen toimet ovat oikean suuntaisia, mutta enemmänkin voisi tehdä, hän sanoo.
Kotamäki viittaa keskuskauppakamarin esittämiin toimiin. Niihin kuuluu muun muassa työntekijöiden sairaspoissaolojen kustannuksien ja työnantajien työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutumaksujen siirtäminen määräaikaisesti valtiolle. Kriisin pahiten koettelemia aloja olisi tuettava kohdennetusti ja esimerkiksi yritysten konkurssiin hakemista, saatavien perimistä ja luottohäiriömerkintöjä rajoitettava tilapäisesti.
Kriisin jälkeen
Kun rajoituksia aletaan jossain vaiheessa purkaa merkitsee se tarjontashokin helpottamista. Tässä tilanteessa olennaista on Mauri Kotamäen mukaan kysyntäelvytys.
– Tarvitaan talouden kylmäkäynnistys. Sitä ennen kysyntäelvytys on tehotonta, mutta sen jälkeen hyvinkin tärkeää – varsinkin jos konkursseja nähdään paljon ja sitä kautta työttömyys kohoaa.
Kotamäen mielestä tässä vaiheessa tavitaan muun muassa huomattava ansiotuloverotuksen kevennys. Mittaluokassa puhutaan kahdesta miljardista eurosta. Kustannusneutraalius voidaan hänen mukaansa saavuttaa kriisin laannuttua muuttamalla verotuksen painopistettä ympäristö- ja haittaverotukseen.
Mauri Kotamäki esittää myös merkittäviä panostuksia nopeasti käynnistettäviin infrahankkeisiin sekä esimerkiksi ravintola- ja ateriapalveluiden sekä anniskelun arvonlisäveron välaikaista alentamista 10 prosenttiin. Kotitalousvähennyksen ja työttömyysturvan laajentamisesta olisi hänestä niin ikään apua.
Elina Pylkkänen korostaa tuen saannin helpottamisen tärkeyttä. Hänestä pahinta olisi, jos yrittäjät ja työntekijät lamaannutettaisiin byrokratiaan.
– Kaikki tuki, jota nyt jaetaan, tulisi olla helppo hakea ja helppo saada. Monilta yrittäjiltä ja palkansaajilta on viety toimeentulo, joten nyt ei pitäisi enää rasittaa turhalla byrokratialla ja maksuviiveillä markkinoiden käynnistymistä.
Pylkkänen muistuttaa, että tukia jaetaan nyt keskitetysti, eikä hakemuksia ehditä käsitellä nopeasti ja suoraviivaisesti. Hän näkee riskinä, etteivät tukitoimet tule ajoissa yrittäjien ja työttömien avuksi.
– Yrityksiä voi kaatua tukia odotellessa, Pylkkänen varoittaa.
Pasi Sorjosen mielestä tärkein asia kriisin väistyessä on asennemuutos.
– Pandemian iskiessä Suomen reaalinen BKT per asukas ei ollut palautunut finanssikriisiä edeltäneelle tasolle. Nyt pitäisi ymmärtää, että samalla tavalla ei voida jatkaa, hän toteaa.
– Tämä maa on pahasti kanveesissa, kun seuraava kriisi iskee, jos taloutta ei sitä ennen saada kunnolliselle kasvu-uralle. Uskon, että oikeat kasvua vahvistavat lääkkeet kyllä löytyvät, mutta ensin pitää haluta saada talous kukoistamaan, Sorjonen jatkaa.
