Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kai Mykkänen näkee, että vihreiden äänestäminen on ollut osittain ”haaveiden äänestämistä”.
Vihreät kirivät eduskuntavaaleissa kokoomusta suuremmaksi puolueeksi Helsingissä ja etenivät merkittävästi myös Uudellamaalla. Kummatkin vaalipiirit ovat olleet perinteisesti kokoomuksen vahvinta kannatusaluetta.
– Me olemme joutuneet kiristämään vyötä kymmenen vuoden ajan ja saimme markkinat luottamaan Suomeen tekemällä viime vaalikaudella neljän miljardin erittäin kivuliaat valtiontalouden säästöt. Koulutuksestakin jouduttiin leikkaamaan, mitä emme olisi mielellään tehneet. Vihreät ovat voineet ratsastaa sillä, että he väittävät, että he eivät olisi tehneet näin ja että he palauttavat koulutuksen leikkaukset. No, nythän hallitusohjelma ei näin tee, Kai Mykkänen sanoo.
Mykkäsen mukaan myös pääkaupunkiseudulla nähdään vielä, että vihreät on tehnyt keskustan kanssa ”kummallisia kompromisseja” hallitusneuvotteluissa.
– Miten vihreät, joka haukkuu kokoomusta vanhoillisuudesta ilmastopolitiikassa, hyväksyi hallitusohjelman, jossa turpeen polton verotuksen alimitoitusta ei korjattu yhtään senttiä? Se olisi ollut 230 miljoonaa euroissa vuositasolla, mikä olisi ollut paljon tehokkaampi ilmastovaikutuksiltaan ja aiheuttanut vähemmän kipua suomalaisille kuin esimerkiksi bensan ja dieselin veronkorotukset.
Askel turvevapaaseen lämmitykseen jäi ottamatta
Mykkäsen mukaan polttoaineverotuksen korotus olisi voitu korvata turpeen veroerivapauden poistamisella asteittain. Sitä esitettiin myös kokoomuksen vaaliohjelmassa.
– Tiedämme, että tämä on keskustan painostuksesta jätetty tekemättä ja vihreät on tehnyt tässä lehmänkaupan.
Mykkänen uskoo, että tämä ”lehmänkauppa” ihmetyttää ihmisiä, jotka ovat uskoneet, että vihreät on toisenlainen puolue, joka pystyy muuttamaan asioita idealistisemmin kuin muut.
– Kaikki joutuvat tekemään kompromisseja, mutta espoolaisena kaupunginvaltuutettuna aidosti ihmettelen tätä, kun me saimme kuitenkin meidän kaudellamme aikaan kivihiilen kieltolain, jolla rannikon isoista kaupungeista poistuu kivihiili kymmenessä vuodessa. Nyt olisi ollut looginen seuraava askel tavoitella Sisä-Suomen kaupungeissa turvevapaata lämmitystä, ja hallitus jätti sen kokonaan tekemättä.
Mykkäsen mukaan kokoomuksen täytyy pystyä oppositiossa kertomaan, että kokoomus ohjaisi kaupungit päästöttömään lämmitykseen edelläkävijämäisesti, mutta realistisesti.
Valinta ryhmäjohtajaksi yllätti
Mykkänen haluaa olla osaltaan viemässä kokoomusta ”edistykselliseen suuntaan”. Hän näkee, että kokoomuksen linjan on oltava tulevaisuuteen katsova ja edistykseen uskova järkevillä keinoilla.
– Itse koen, että erityisesti suurissa kaupungeissa, missä vihreät ovat nousseet, meillä on paljon sellaisia äänestäjiä, jotka hakevat vastuullista ja rehellistä, mutta ympäristövastuun vakavasti ottavaa puoluetta, joka haluaa viedä verotuksen painopistettä osaamisen ja työn verotuksesta haittojen verotukseen.
Mykkänen myöntää yllättyneensä, että kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ehdotti häntä eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.
– Kuukausi sitten en ajatellut, että olisin todennäköinen valinta ryhmän puheenjohtajaksi. Olin yllättynyt viime viikolla myös siitä, että yllättävän erilaiset ihmiset sanoivat pitävänsä minua parhaana vaihtoehtona ryhmän puheenjohtajuuteen.
Mykkänen kertoo miettineensä, onko hän tarpeeksi kokoava henkilö ryhmässä.
– Tämä on vahvasti kuuntelijan ja sovittelijan rooli, mutta päädyin siihen, että jos tukea on, haluan ottaa tämän vastaan haasteena.
Valiokuntapaikkajako herättää ihmetystä
Ensitöikseen uutena ryhmäjohtajana Mykkänen joutui johtamaan valiokuntapaikkajaon viimeistelyn kokoomuksen osalta. Valiokuntapaikoissa ihmetystä herättää se, että kansanedustaja Elina Lepomäkeä (kok.) ei ole nostettu vastuutehtäviin.
– Tässä on pyritty tasapainottamaan erityisosaamista, joka voi olla myös talon ulkopuolella hankittua, parlamentaarista kokemusta ja kunkin intohimoja, Mykkänen perustelee.
Mykkänen lisää, että yhtenä haasteena valiokuntapaikkajaossa oli se, että kokoomuksessa on paljon vasta muutaman kauden istuneita toimijoita, jotka olivat kiinnostuneita vastuupaikoista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Lepomäenkin ensisijainen toive oli puolustusvaliokunnan puheenjohtajuus, joka meni pitkäaikaiselle kansanedustajalle Ilkka Kanervalle (kok.).
– Niukkuutta on jouduttu jakamaan. Käsitykseni on ollut se, että Elina itsekin näkee, että valtiovarainvaliokunnan tehtävä on hänelle luonteva ja siellä veroasiat, mitkä hänellä nyt ovatkin. Ne ovat myös paikoista halutuimmasta päästä, Mykkänen huomauttaa.
– Tottakai Elinalla oli muitakin toiveita, mutta kenenkään kohdalla ei pystytty kaikkea toiveita täyttämään. En myöskään voinut yhtäkkiä heittää kokemusperustetta romukoppaan, halusin tai en. Itse koen niin, että Elina on erittäin arvokas ja lahjakas tähti meidän ryhmässä ja tulee siinä roolissa pitämään vahvasti ääntä ja olemaan vahva vaikuttaja, Mykkänen sanoo.
