New York Times on julkaissut kysymys-vastaus -palstalla nimimerkki Whiteyn syvän kirjoituksen How Can I Cure My White Guilt? eli miten parantaisin valkoisen syyllisyydentunteeni.
– Häpeä täyttää minut. Valkoinen häpeä. Tämä ei auta minua tai ketään, erityisesti värillisiä ihmisiä. Minusta tuntuu kuin ei olisi ”minua” valkoisen/ylemmän keskiluokka/cissukupuolisuus-identiteettini ulkopuolella. Tuntuu kuin kirjaimellinen olemassaoloni vahingoittaisi ihmisiä, kuin olisin aina ottamassa tilaa joka kuuluu jollekulle toiselle, Whitey kirjoittaa.
– Pidän itseäni liittolaisena. Opiskelen asianmukaista etikettiä, luen värillisiä kirjoittajia, äänestän tavalla joka ei haittaa POC:ita (värillisiä) (ja muita haavoittuvia ihmisiä). Käyn keskusteluja etuoikeudesta muiden valkoisten ihmisten kanssa. Otan kursseja jotka jatkokouluttavat minua. Annan rahaa Black Lives Matter -liikkeelle. Kuitenkin pelkään ettei mikään riitä. Osa pelostani tulee tosiasiasta, että etuoikeus on näkymätöntä itselleen. Entä jos teen tai sanoin tunteettomia asioita ymmärtämättä sitä?
Kirjoittaja sanoo olevansa parhaillaan elävänsä elämänsä valkoisimmassa ympäristössä. Hän kertoo, ettei puhu tunteistaan, koska niitä on niin vaikea oikeuttaa, kun samaan aikaan värilliset kuolevat järjestelmällisen rasismin vuoksi eikä hän halua viedä keskustelua omaan valkoisuutensa. Kirjoittaja toteaa, ettei tiedä häpeältään paikkaansa.
– Miten voisin olla enemmän kuin perintöni?
New York Timesin palstanpitäjät vastaavat kirjoittajalle ystävällisin sanoin. Hänelle vastataan, että etuoikeutta voi myös käyttää hyvään.
– Elämme kulttuurissa, joka on valkoisen ylivallan ja luokkakiihkoilun läpitunkemaa, myös patriarkaalisten arvojen. Mutta ratkaisu tähän epäoikeudenmukaisuuteen ei ole velloa itseinhossa, NYT vastaa.
